Syyspötkö

 

 Syyspötkö putkahti kukkapönttöön kesäorvokkien tilalle. Kaiken kesää kukkineet orvokkireppanat joutivat jo kompostiin pajusta, sammaleista sekä saniaisen lehdistä kyhätyn tekeleen tieltä.
Keräsin nipun pajuja jotka sidoin tiukasti yhteen. Ruskeat kotkansiipisaniaisen lehdet on niin vietävän suloisia, että niistä oli pakko tehdä spiraalin muotoinen  kaistale pötkön ympärille. Paljaan osan vuorasin rahkasammaleella.
Arvata saattoi, että pirtin ahkerat talitiaiset ovat olleet uutterasti mukana rakennustalkoissa. Ne ryökäleet kun keräävät pesänlämmikettä talven varalle. Käyhän se. Minä rakennan ja linnut purkaa. No, onhan edes vähän aikaa silmäniloa puutarhassa.

 

Kaunista syyslomaviikkoa

ja

tuhannesti kiitoksia kommenteista.

Kaisa

Vaahterenlehtikranssi portinvartijana

                                                                                                           

Vaahteranlehtien uskomattoman kaunis väriloisto sai minut unohtamaan sen ikävämmän puolen näistä syksyn riesoista. Keräsin Juniorin kanssa kassillisen kauneimpia talteen. Takkahuoneen pöydällä viriteltiin mieleen miten niitä vaahteraruusuja oikein tehtiinkään. No,löytihän niitä ohjeita netistä ja pyörittelimme useaan otteeseen sopivaa mallia.
Rautalangasta kieputin kranssipohjaksi kaksi puolipalloa ja päällystin puolikkaat sammalella. Otin 8-10 lehteä nippuun ja sidoin näitä nippuja vuoroin oikealla ja vasemmalle kranssipohjaan. Väliin sujautin valmiin ruusun.








 

 Kiinnitin kranssin pihamaan porttiin siten, että toinen puolikas on toisessa portissa ja toinen toisessa. Näin muodostuu kokonainen kranssi kun portit on kiinni.

 

Ruska-aika on täällä etelässä parhaimmillaan .

Otetaan kaikki huvi ja hyöty ihanista väreistä voimaksi talvea varten.

Kaisa ♥

Valkoisten Ruusujen Paperinauhakranssi

 

Viikontakaiset Kädentaitomessut Helsingissä inspiroi minut sitomaan paperinauhaa. Farnian loossissa kuhisi väkeä. Innokkaimmat askartelivat paperitähtiä taitavan opastajan neuvoilla. 
Oma mielenkiintoni otti heti katseen valtavan suureen paperinauhasta sidottuun sydämeen. Tahtoo heti kokeilla.Arvata saattoi, että kainalossa kollotti tarvikepaketti joka sisälsi kaikki tarvittavat materiaalit kyseiseen luomukseen. Vähän ensin arvelutti riittääkö yksi vyyhti paperinarua ja vyyhti paperinarua tuohon kaikkeen. Mutta työn valmistuttua lähes kaikki nauhat ja narut oli käytetty.

  

 

 

Jotain omaa halusin lisätä kranssiin ja vihdoin viimein onnistuin taittelemaan edes jonkinlaiset paperikukat. Voitte vain arvailla kuinka monta aloitusta oli ekalla kukalla.  Kun sen sitten vihdoin viimein hiffaa niin kukkiahan voisi taitella loputtomiin.

Muutama muu näytteilleasettaja jäi erityisesti meleen. 

Tuias on minulle entuudestaan tuttu blogimaailman kautta. Nyt tavattiin Tuian kanssa ihan sattumoisin. Olen aina ihastellut hänen taitoaan keramiikan valmistuksessa. Ilo oli molemminpuolista kun siinä hetki jutusteltiin.

Carla Country Cottage on jotain satumaista. Sitä ei voi sanoin kuvata se täytyy kokea. Uskomatonta taitoa ja oivallusta  huokauksien huokaus.

Maarit Ailion herkät kortit sai minulta täydet kympit. Pussillinen päätyi lopulta meillekin.

Halauksin

Kaisa

Suklaata oven välissä



Tämä suklainen printtikuvio viehättää minua jostain kumman syystä. Sen väri tuo mieleen oman pihan ihanat ja makeat luumut. Noita ihanuuksia on tänä syksynä tulossa mahtava määrä. Jos ei sitten meidän pihan pörröhäntäyhdyskunta vie niitä talvipesäänsä. Yhtenä päivänä oli rouske vaan kuulunut kun orava-emo oli nautiskellen pureksinut luumua kiveä myöten. Ei sen puoleen sai siinä hötäkässä myös valkeakuulaat kyytiä.

Ovistopparin surruttelin pellavapöytäliinasta (kierrätyskeskuksesta muutamalla eurolla) pitsillä ja mininapeilla höystettynä. Ovenpitimenä on tähän asti toiminut vanha kengännauha joka pujotetaan
ovenkahvaan ja seinässä on pieni koukku sille toiselle päälle. Hyväksi havaittu konsti sekin mutta sitä vaihtelua kun pitää olla.
Täytepuoli olikin sitten haastetta kerrakseen. Stopparista tuli niin iso, että sisään olisi mahtunut yhtaansa lähes 5 kiloa riisiä. Tyydyin kuitenkin vain kahteen kiloon ja ja loput täytteet otin vanhasta tyynystä. Nyt tönöttää todella jämäkkä stoppari meidän rapuilla. Huokaus, jos ei oravat syö sitten noita riisejäkin.

 

Nyt jyrisee ukkonen ja kovaa. Sade tekisi kyllä hyvää luonnolle.

 

Ihanaa loppuviikkoa lukijoille ja

jaksakaa säilöä.

 

Kaisa

 

Omat luumut

 

 

Betonia ja pitsiä

 

  Pimenevien iltojen tunnelmapilkkuja rakentelin viikonloppuna. Kierrätyskeskuksesta ihan muutamalla eurolla hankin kaikenlaisia muovipikareita, -kippoja ja laatikoita.
Roikkuva kynttilähärpäkkö on valettu pikariin ja upotin vanhan ruostuneen amppeliketjun yläreunaan kannattimeksi. Tämä pieni pöytämalli on löytö. Se lienee ollut joku kertakäyttöinen jäätelökulho tai vastaava. Siellä se ilkkui hyllyllä minulle kauniin vihreänä: Kaisaaa tuu hakeeee.. ja Kaisahan tuli.

 

 

 

Hiukan dramatiikkaa halusin luoda tälle kaksikolle. Siispä mustaa spreimaalia, mattaa ja vähän peruspitsiä (Pitsitie-verkkopuodista) Napit löysin Sinooperista, aivan syötävän suloisia.

 

 

*♥*

 

 

 

 

Kuulaita syyskuun päiviä kaikille

ja

Tunnelmoikaa ♥ kyllyydestä!

Kaisa

MERI huovuttaa

Aivan ihastuttavaan uuteen materiaaliin törmäsin viikonloppuna. Mökkiranta on jo juhannuksesta saakka vellonut viherlevälauttojen peitossa. Vaikka ja kuinka olen toivonut ja odottanut, että edes aallot toisivat mokoman mössön rantaan mutta EI. Siinä se velloo vaan ja naureskelee. Mökkinaapuritkin ovat hiki hatussa ahertaneet vastaavan lautan kanssa jo pitkän tovin mutta aina seuraavana viikonloppuna näky on ollut karmiva.

 

 Nyt hyökättiin oikein urakalla levälautan kimppuun. Ei auttanut muu kuin kuopus lauttoi omatekoisen lautan kanssa ja hiljalleen uitteli levämerta lähemmäs rantaa. Me isännän kanssa haravoimme ja nostelimme repaleita rannalle naapureiden kanssa. Koko viikonloppuhan siinä puuhassa meni mutta pieni pala Suomenlahden rantaa on nyt puhdas.

 

 

 

 

Jotain hauskaakin oli tuossa leväsulkeisessa. Haravalla lautanpalasia nostellessa katselin uskomattoman kaunista väritystä mitä sieltä paljastui. Vihreän, keltaisen ja ruskean eri sävyjä nousi ylös. Laitoin parhaimmat palat kuivumaan mattojen kuivatusputkelle ja merituuli pörrötti repaleita oikein kunnolla. Haju ei nyt niin mahtavan mainio ole noissa palasissa mutta eihän niitä tarvitse sisälle viedä. Isäntä näppäränä huovuttajana kokeili huovutustakin mutta se ei oiken ottanut tuulta purjeisiin. Huovutusvillan kanssa aine toimi mutta ei yksinään.

 

 

 

 

Rautalankahenkarin väänsin pohjaksi ja kuivuneista repaleista kieputtelin kranssinpohjan levästä.
Leväkerroksia kun repi erilleen paljastui huopamaista villaa jota laitoin kranssi päällyskerrokseen.
Nyt lehahtelee meri myös meidän pihalla vaikka ei nyt ihan rannalla asuta.

Levä on rihmaista viherlevää joka nousee meren pohjasta kuumien hellejaksojen aikana. Näin ainakin lueskelin netin syövereistä. Joka kesähän moista mössöä on ollut jonkin verran mutta tämä kesä toi oikein urakalla töitä mökkiläisille.

Helliköön elokuun aurinko teitä kaikkia ja superkiitokset kommenteista.

                            Kaisa

Ruusuruukku Paverpolilla

 

 

Huh, huh pitkästä aikaa. Kesäloma on tältä erää loppu mutta muutama päivä syksymmällä on vielä jemmassa. Olen ollut tosi laiska koko loman ajan askartelujen puolesta. Kuistille olen viritellyt piikkilangasta ja juurista kyhätyn valaisimen. Löysin nimittäin aivan syötävän suloiset led-valot lähikaupasta. Pimeässä elokuun yössä pallukat valaisee sopivan hillitysti kuistia.

Jotain uutta oli ihan pakko kokeilla. Askarteluliikkeestä tuli kotiintuomisena Paverpol -kovetusainetta

jota oli heti ilman minkäänlaista ennakkotietoa alettava työstämään. Kaikki oli hakusessa niin aineen määrä työskentelyjärjestys ym. kaikki mahdollinen. Sotku oli täysi kaaos, ei suojavaatteita, liian isot käsineet, tukahduttava helle ja minun niin lyhyeksi havaittu pinna. Jo muutaman minuutin kokeilun jälkeen olin valmis laittamaan hanskat roskikseen ja toteamaan, ei ole mun juttu. Mutta klingg, sitkeys palkitaan.

 

 

Onnistuin upottamaan purkkiin vanhan kangasruusun ja huokaus sentään, tämähän on ihan hauskan näköinen. Juuttikangasta pyöritin ruukunsuojan ympärille ja taisi siinä kuravellissä uiskennella muutama metri pitsinauhaakin.

 

 

Lopputulosta en olisi millään malttanut odotella. Painelin ja sörkin ruukkua tämän tästä se kuivuminen kun kestää aina liian kauan.

 

 

Ehkäpä jonain päivänä seisoo se pitkäkaulainen satulintu meidän pihamaalla.

Kertoilkaa ihmeessä omia kokemuksianne tästä aineesta. Kaikki pikkuvinkitkin on tervetulleita.

Lämpimiä ja tunnelmallisia hetkiä tähän kauniiseen elokuuhun.

                       Kaisa

Sadepäivän JUURIKRANSSI

 

 

Tuttujen rakennustyömaalla hääri tänään kaksi innokasta keräilijää. Tällä kertaa vuorossa oli taloprojektin alta kaadettujen mäntyjen juuret joita naksuttelimme varastoon sinisen  ikeallisen verran. Tuoreeltaan juuret taipui ihan kiitettävän hyvin. Huippulöytö oli hennonhennot hiusjuuret jotka teki hauskan tupsakkeen pitkän lonkeron päähän.
Sadepäivän kranssin pyörittelin paksummista juurista ja hennot osat jätin toiselle sivulle roikkumaan.
Uittelin vesisaavissa valmista kranssia hetken ja harjasin mullat ja turpeet vanhalla tiskiharjalla.
Tuoreet juuret taipuu tosi hyvin eikä kiinnitykseen tarvitse mitään lisämateriaalia. 

 

           

                           Kiitokset kuuluu innokkaille rakentajille kun säästitte mahtimatskun meille.

Kaisa

Ajopuinen Lintu-Mansikkavahti

Mansikoita, talkkunaa ja sokeria sekä loraus kermaa, nam kesän mahtavin jälkiruoka. Omalla pienellä kasvimaalla on päästy mansikanmakuun. Mutta miten häädetään ylimääräiset tunkeilijat pois mansikoiden kimpusta?. Kaikenlaiset verkot on kielletty meidän pihapiirissä. Karvahäntäyhdyskunta, joka asustelee meidän pihan pöntöissä( vartavasten oraville tehty), olisi varmaan kaikkinen poikineen sikin sokin enoa myöten verkon pauloissa. Nyt jo saa olla välienselvittelyssä lähes päivittäin. Entäs kun kymmenkunta pörröhäntää pyöriskelisi rastuverkossa. Olisi siinä varpilla yksi jalkapallonkokoinen vihreä kerä nahkaeuroja selvitettävänä.

  Ajopuuaarteista löytyy pelastus tänä kesänä, onneksi. Aiemmin keväällä tehty merenrantakävely tuotti kassillisen jos jonkinnäköistä puusälää ja käppyrää kotiintuomisina.

 Noin 40cm:n mittainen tikku oli silmineen kaikkineen kuin tehty linnun vartaloksi. Siiviksi löysin lentomuotoon muovautuneen palan, ehkä kuusipuuta. Se oli Ihan selvästi minua varten siihen rantakivikkoon heitetty. Tarvittiin vain yksi tummanpuhuva ruuvi ja ruuvari. Porasin reiän valmiiksi siipiin sillä pala on suhteellisen haurasta materiaalia ja pelkäsin sen rikkoutumista. Kaikki kävi kutenkin hyvin ja nyt voi mansikkatarhan vahti ottaa pestin vastaan.

Odottava äiti aamuaurngossa pähkinäaamiaisella

 

 Vielä minun oli haettava kesäkukkatäydennystä puutarhamyymälästä. Kukintakausi kaikilla perennoilla ja pensailla menee ohi pikavauhtia näiden lämpimien säiden takia. Mutta nythän niitä kukkia saa tosi edullisesti.

Tuhat hymyä ja hyvää mieltä,

Rakkaat lukijat ♥

Betonia pihalle

 

Vatkuti, vatkuti...Betonisäkki toisensa jälkeen tyhjenee kun innostus on päällä. Lähityökavereitten kanssa vietettiin naurunremakantäyteinen ilta meidän pihalla viikko sitten. Innosta puhkuvat, kumikäsinein somistautuneet betonimyllärittäret kuopivat nurmikkoa joko, joko, joko aloitetaan. Raparperinlehdet vie voiton muotteina. Taitavissa käsissä syntyi , kato tällanen (näyttää kämmenissään pientä kuppia) lintujen kylpy-/ juoma-allas sekä kävelynkestäviä laattoja. Erilaiset ja -kokoiset kipot, purkit ja lehdet oli kovassa käytössä. Vuorenkilven lehdelle teki oma tyttäreni ihastuttavan sydämen, mielitietylleen ;) Löytyy kollaasista keskimmäinen vasemmalta. PiHoon lahjaksi saatu tarjotin sai paremman luukin;; metallitarjottimen päälle valetusta vadista tuli sanoinkuvaamattoman kaunis.Lopputuunaus on vielä taiteilijan työn alla.

 

Pienistä jugurttikupeista, jäätelöpakkauksista, kukkaruukuista ja hiekkamuoteista saa mainiot kynttiläkipot tuikuille ja ulkotulille. Tämän tuikkuhärvelin tein fetapurkista ja kertsikupista. Näitä täytyy tehdä lisää.





Pihajasmikkeen lehdelle tehtyjä pieniä lehtiä.

 

Pringlespurkkiin ja kertakäyttömukiin tehtyjä kynttiläkuppeja. Art mediumilla siirsin tekstit tuikkujalan kylkeen.

 

Kuvansiirto betonille vaatii huomattavasti enemmän hinkkausta kuin kankaalle painettu. Paperi ei tunnu millään lähtevän irti.

Iloista ja tunnelmallista

juhannusjuhlaa

Sinulle♥

Taikayössä Kaisa

Kiitos kivoista kommenteista.

Suklaaunelmia ja betonisydämiä

 

 

 

 

 

 

Tumman suklaan Ystävänä tuunasin kulahtaneen vanhan puulaatikon tälle vuosituhannelle. Samaa tekniikkaa olen kokeillut betonille sekä kankaalle. Tämä luonon käsittelemä puu osottautui todella haasteelliseksi. Tartuntapohja on käsittelemätöntä, puurimoista tehty laatikko jonka olen taas löytänyt "sieltä". Pikkiriikkiset nahkasaranat oli rempsallaan ja nakuttelin ne paikoilleen mininauloilla. DIY -sivuilta löysin ihanan printin jonka kiinnitin Medium Artilla(Sinellistä) laatikkoon. Paperin poishinkkaaminen oli kuitenkin tosi vaikeeta. Tekniikka ei ole siis hallussa alkuunkaan. Koko teksti meinasi hävitä totaalisti. Mutta vanhannäköisyys säilyi laatikossa, onneksi.

  

 

 

 

 

 

 

Pienet betonisydämet olen tehnyt jääpalamuotteihin.

 

 Eilinen "Balettityttökerhon" betonivaluilta sujui auringonpaisteessa hilpeissä tunnelmissa. Lupasin tehdä työasentokuvista kollaasin työpaikan seinälle. Niin ihmeellisissä nurmikkoasennoissa jokainen väänteli betonimössöä antaumuksella.

Laitan blogikuvat töiden kuivuttua. Nyt vaan kastellaan ja kuivatellaan. Kiitos lähityökavereille♥

 

 

 

 

Pohjoiskuisti on saanut uuden ritelikön eli säleikön. Se on lähes minun omatekemä. Mittaukset on suorittanut tuo tarkempi puolisko meidän perheestä. Suunnnittelu , maalaus ja ruuvikiinnitys on made by me.

Halauksin Kaisa

ResQ My Old Junk

Pajuamppelini pääsi männyn oksalle roikkumaan tänä kesänä. Pölyisenä ja onnettomana se roikkui liiterin nurkassa unohduksissa muutaman vuoden. Olin pajukurssilla jokunen vuosi sitten ja harjoitustyön piti olla yksinkertainen. Tästä tuli kuitenkin ihan jotain muuta. Kun muut saivat töitään valmiiksi punoi meikäläinen innolla vielä näitä yläreunan lisäsiivekkeitä. Tulipahan ainakin opittua punonnan perusasioita.

Löytörintamalta poimittua: Kaiken vanhan ja kuluneen ystävänä haalin pihalle mitä arvaamattomimpia löytöjä.
Tämä , liian vähän huoltoa ja huomiota saanut puutarhatuoli on viimeisin  ResQ My Old Junk -löytö. Ai miten se sopii mielestäni tuohon vanhan männyn kupeeseen, Mehiläiset tykkää siitä erityisesti. Ne rouskuttavat hauskoja kuvioita harmaantuneeseen puupintaan ja vievät  tarpeita pesänrakennukseen.

Hamsteri Kaisa

Ajopuista Ankkaneiti ja Pitkämies

 

 Aurinkoinen oikea kesäpäivä +19 on vietetty puutarhatöissä. Kesäkukat kuistille on istutettu, nurmikko leikattu ja toisella vetäisyllä lähti ruohonleikkurikin käyntiin.
Helatorstaina retkeilimme Pajupirtin isännän kanssa meren rannalla aarteita etsien. Tuuli oli niin tyyni, että rannalla käyskentelykin oli hikistä puuhaa. Saalista tuli taas muutama kassillinen; pyöreitä kiviä, ajopuun pätkiä ja näitä ihania ankkapuita.
Rantaan ajautuneen ohuen laudanpätkän sahasin pistosahalla puoliksi. No, akku loppui tietysti ensimetreillä. Onneksi ladattu löytyi suht nopeasti. Maalasin kanaverkon palan mustalla mattamaalilla ja se kuivui lähes heti auringon paisteessa. Taulun kehykset sahasin vapaaseen (ei niin suoriin) jiiriin. Huom! Yksi kulma on ihan onnistunut .Ei ollenkaan haitta vaikka muut vähän vinksottaa. Se on sitä minua.

 

 

 

 Ankkaneiti sai seurakseen Pitkämiehen, lienee joku vesilintu.

Kaunista ja lämmintä ÄITIENPÄIVÄÄ ♥
  Kaisa