Sulostellen

Sulo the Gardener 1vuotta

Pajupirtin häsätohottaja täytti vuoden torstaina. Sankari juhli perhepiirissä ja "sijaiskodissa" 

merkkipäivää iloisissa tunnelmissa. Oli puruluuta ja siankärsää muista herkuista puhumattakaan ja lopputulos oli seuraavana päivänä saletti. Vatsa löysällä. Onneksi oireet ei kestäneet kuin hetken. Palattiin normaaliin ruokavalioon ja meno on taas kuin alla olevassa kuvassa.

Eilen pidimme puutarhan siivoustalkoot joissa the Gardener oli työnjohtajana. Kasattiin peräkärriin 

haravointijätettä kun omat kompostit on täppösen täynnä.(Sunnuntaina kaupungin  kaatopaikka päivysti ja keikka sinne tehtiin täyden kuorman kanssa.) Kottikärryjen kyyti kiehtoi miestä mutta turvallisuussyistä en uskaltanut ukkoa ottaa kyytiin. Puun juurien kaivuussa ja katkomisessa Sulo sai täyden kympin. Orvokki-istutus sai uuden järjestyksen kun en osannut oikeanväristä orvokkia laittaa ruukkuun;) Oikeastaan hyvä näin. Sulon valitsema voitti.

Kesken haravoinnin alkoi yllättäin valtaisa raekuuro. Innokkaana hiutalejahtimiehenä puutarhurimme hurjistui rakeiden perään. Heiii... tämähän on kivaaaa..

 Turkin harkjauksesta jääneitä karvatuppoja on laitettu Kamelian oksille pikkulinnuille pesätarpeiksi. Niitä onkin joukko punarintoja, vihervarpusia ja tiaisia innolla haeskellut . Nyt vaan raekuuro kasteli nämä eristeet. Nurmikolla virtaava Skillapurokin oli lumen vallassa hetken.

 Muutamassa puutarhamyymälässä on kierrelty kevätmieltä herättelemässä. Mukaan tarttui muutama pussi siemeniä ja idea kukkapenkin uudistukseen. Ihana taas puuhastella pihalla saatais vaan sitä lämpöä lisää. Viikon päästä on aika viettää loput talvilomasta ja innolla jo odottelen, että pääsen toteuttamaan suunnitelmiani.

Kevätterveisin

Kaisa

Alize -pipoja

Huhuu piiitkästä aikaa. Ihan on ikävä teitä kaikkia etäystäviä. Tämä hetki on se kun toivoisi, että vuorokaudessa olisi tuplasti enemmän tunteja. Ehtisi joka paikkaan, olisi enemmän aikaa Rakkaille ja vielä enempi aikaa tälle uudelle tulokkaallemme. Pikku Prinssi, Topi, kasvaa kohinalla. Ruoka maittaa, uni ei. Sitä odottaa hetki hetkeltä, että pääsisi tuo pienen kultahipun luokse. Nuuhkimaan sitä ihanaa vauvantuoksua ja ihailemaan niitä pienenpieniä varpaita ja sormia. Kyllä isoäitinä olo on taivaallista.
Elämässä on tapahtunut ihan liian paljon yhdellä kertaa. On paljon iloja mutta mahtuu mukaan myös suruja. Kaikista näistä olen yrittänyt väkertää uutta minää. Päivä päivältä tuntuu paremmalta.

 Ihan ilman käsitöitä en ole pystynyt olemaan. Nämä ns. helpot neuleet on mun juttuja. Löysin Kissanviiksestä ihanaa kukkalankaa (Alize) josta neuloin pari hauskaa myssyä. Tämä vaalean marjapuuronvärinen on vielä mutta valmistuu tuotapikaa. Myssyn reuna tulee luonnostaan kipparaiseksi kun neuloo pelkkää oikeaa neuletta. Sen voi sitten kieritellä rullalle.

Puutarhamme lumimies, alias  Sulo, the gardener on myös komistunut ja miehistynyt. Jalan nostaminenkin jo onnistuu silloin tällöin. Päivän aurinkoisella lenkillä piti ihan kiivetä korkean lumivallin päälle ja suhauttaa muille koiruleille terveiset. Minä ole näiiiin ISO.

Tuhannesti terkkuja kaikille ystäville ja pirtsakkaa kevättä.

 

Kaisa ja Sulo

Kurkista tonttuoven taa....

Kukkapenkki-installaationi alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Tosin uunituore apulaiseni Sulo tuppaa hieman liian innokkaasti luomaan omia näkemyksiään tähän versioon. Milloin lähtee vasta auenneet kukkanuput tai vanhaan alumiiniseen pesuvatiin tehty "asetelma" saa kyytiä.,,, ja korvat luimuun ja kovaaaaaa karkuun, äippä tulee.

Suuri intohimoni kaikkeen vanhaan ja "poisheitettävään" sai aikaan kukkarinteen Salaisuuksien puutarhan. Wanha ovi on vävypojan liiterirempan aarteita. Älä missään nimessä heitä sitä pois! Ai, mitä siä sillä teet? Laitan kukkapenkkiin... kunnes vihdoin äitienpäivänä ilmestyi moinen ihanuus pihallemme. Kiitos Hepskukkuu.
Tiilet on vanhan uunin purkujätettä, ruostunut lehmän riimuketju, ruosteinen maitotonkka ja hevosenkenkä saivat arvoisensa paikan. Iltojen hämärtyessä syttyy vielä vanha öljylamppu valaisemaan tunnelmaa oven yläpuolen lintukoukkuun.

 Kesä voi oikeesti alkaa ♥

Pieni ajopuupenkki on hetken hengähdyspaikka menninkäisille.

Siperiankurjenmiekat täydessä kukassa

 

Kurjenpolvi

Näkymä kasvihuoneen nurkilta ja maitotonkka mummolasta

Puutarhurin päivään kuuluu kaivamista, silmitöntä ryntäilyä, puremista, ärinää, unta, pallopelejä, kukkapenkin tuhoamista ja pelkkää sulottelua loppu aika.

 

Paikalla pysyminen ja poseeraus ei kuulu vielä ohjelmaan.

 Linssilude, märkä pusu, saisko olla?

Vielä odotellaan loman alkua.

Kesämielellä
Kaisa

Sulo

 

Hei

Olen Pajupirtin uusi jäsen Sulo.

Australianpaimenkoira.

Ikä 7 viikkoa ja risat.

Innokas puutarhuri. 

Tykkään pajupalloista,

ja

äipän housunpunteista.

 

 Minulla on aina hirrrmuinen nälkä.

Syöminenkin vie voimia.

Onneksi unikaveri on lähellä. 

Uni yllättää hetkessä.

Tuhisevin ja koiranpennuntuoksuvin 

terveisin Sulo 

Pakkasukon kyyneleet

 

Levännein ja iloisin mielin tervehdin teitä Ystäväiseni . 

Uusi vuosi on otettu vastaa kuinkas muuten kuin syöden ja 

lämpöisistä pörrösukista nauttien.

 Keittiön puuhellanlämpö on sulostuttanut meitä jo heti aamusta alkaen. 

Ei palele vaikka ulkomittari näytti -28 astetta. 

 

 

Pakkasukko on häärinyt askartelukumppanina täällä Pajupirtissä ennenkin.Tällä kertaa hyödynsin lahjaksi saamani suklaarasiaa jääkoristeen pohjana. Jäädyttelin ensin muutaman sentin paksuisen puhjalaatan. Siihen suihkepullon avustuksella"liimailin" Ikean jääpalakuutioita.

Pyöreä keskikohta on raejuustopurkin kannessa jädytetty laatta.Jotain hentoa torttu vielä kaipasi joten 

muutama valkoinen höyhen ja kaksi kangasruusua löytyi askartelulaatikosta.

Kiinnitin nekin hennolla sumutuksella ja voi kuinka kauniit kyyneleet niistä jäikään.

 

 

 

 

Nyt innolla jäädyttelemään kaikkea kaunista.

 Taidanpa sulattaa pakastimen kun on mihin laittaa pakasteet siksi aikaa.

 

 

 

Pajupirtin kylmänarat vahtikoirat lämmittelee takkatulen loimeessa. 

 

Pakkasterkuin Kaisa