Upside down

Pihanraivaus ja SuperKesä saa aikaa kaikkea hassua.

Sekoaa.... 

😞

Kuka voisi kuvitella, että hirmuhelteellä alkaisit kaivamaan kukkapenkkiä, sahaamaan

vanhasta katajasta kuivuneita oksia ja  vielä vähemmän

edes tartuisit rautakankeen ?

 

Pieni kataja jonka pelastin vuosia, vuosia sitten erään puutarhamyymälän roskapisteestä

päätyi pihallemme. Yritin antaa sille rakkautta ja leikkelin kuivuneita oksia, kastelin ja

toivoin.... jos jonain päivänä se piristyisi ja toipuisi. Sidoin hentoja oksia yhteen ja tein kaiken voitavan mutta pieni Juniperus vaan pysyi hentona eikä tahtonut kasvaa. Se oli kuitenkin hengissä ja näytti ihan katajalta.

                                                                                  

Naisen valtava innostus huonekalujen siirtelyyn tapahtui nyt puutarhassa.

Pikkukataja sai väistyä ja isommankin katajan oli vuoro lähteä.....LOPPUJEN LOPUKSI.............

JUURINEEN !

Keikuin sen kolmatta metriä pitkässä rungossa kaksin käsin, keikutin ja keikutin , iskin lapiolla,rautakangella ja talikolla.

Neulaset tunkeutui työhanskojen läpi kämmeniin mutta ei haittaa. 

Huusin APUA!

  

                                                                                

Tuo saha, tuu auttamaan.

Pirtin isäntä saapui hätiin.

Tarttui runkoon ja muutaman kerran nykäisi. 

Thatsit 

Kataja oli irti...juurineeen

 

Nyt oli katajan aika vaihtaa näköaloja.

Kaivoin rautakangella reijän ja tökkäsin rungon maahan ja juuret taivasta kohti.

Tätä olen jo kauan haaveillut mutta oikeaa ja oikeanlaista puuta ei ole tullut eteen.

Katajan juurista tuli aivan kuin pieni päivävarjo omenapuun alla

olevan kahviteluryhmän koristeeksi.

                                                           

Ainakin aamutee maistui tänä aamuna ihan erilaiselta.

Oman kasvihuoneen kurkku on parasta.

Teeseurakin oli ihan rauhallinen viileämmän yön jälkeen.

 

Minun on käytävä joka päivä tarkistamassa kurkkutilanne kasvihuoneessa.

Onneksi tämä viejari ei ole vielä bongannut, että itsekseenkin pääsee tutkimaan kurkkujen

kypsyyttä. Muuten me oltaisiin pulassa. 

Terv. Superkurkkufani Sulo

                                                       

                                    

Kukkaloistoa on vain siellä mihin kastelukannun vesi ylettyy. 

Valkoiset Liljat kukkii täysillä ja keväällä istutetut Asiatic Lilyt

puskee tumman punaista kukkaa.

Keskellä on uusin Clematis Taiga. Se on vielä pieni mutta kukat ovat siitä ihanat, että ne aukeavat kerros kerrokselta. Kukka on joka päivä erilainen. keskellä olevasta sykeröstä avautuu aina yksi kerros ja eri kukintavaiheessa olevat kutat näyttävät erilaisilta.

 

                                                                   

 

Taigan vieressä on Mrs. Colmondeley

 

Tuhannet kiitokset ihanista viesteistä. 

Kesäpäivän kuumuudessa

Kaisa 

Kära Malin,Tack så mycket för din kommentar 

Liebe Elisabeth und Wolfgang ,

 Vielen Dank für Ihre Kommentare 

Kaisa 

💖💖💖

 

Pieni Pitsikartano, valotaulu miumaumukkaa♥

 Siinä Se nyt on
♥

Unelmieni pitsikartano, valotauluna.

Ei ehkä tullut juuri sellaista kun olin suunntellut mutta 

materiaalien mukaan mentiin.

Minikokoinen kartano on juuri sopivan kokoinen

toteutettavaksi minun pitkäjänteisyydelläni.

 

 Kaikki kankaat on kierrätysmateriaalia. Tuo viirukangas on

 ehdoton suosikkini. Siitä olen tehnyt jo keittiöö pitsikoristeiset 

kapat sekä minisydämiä. 

 

 

Pieni posliinipoika on Ollin onni -antiikkiliikkeen löytö.

Posliinikoiralla on oma tarina

Ihan eka koiramme Rakas Jessi, kultainennoutaja, oli pentu ja

 leikki pihalla oman lelunsa kanssa. Hetken kuluttua näin keittiön ikkunasta, että

tuo veijari oli kukkapenkkini kimpussa. Kaivoi ja kaivoi innolla.

Kunnes löysi jotain. Otti sen suuhunsa ja pudotti maahan. 

Jatkoi tätä leikkiä jonkun aikaa. Heitteli pientä esinettä

 ilmaan ja otti koppia. Uteliaisuuteni ei pysynyt enään

 ns. housuissa vaan riensin ulos tarkistamaan löytöä.

Pentu istui hiljaa paikoillaan kun tutkiskelin mitä se oli löytänyt.

Pienenpieni posliinikoira. Mistä se lienee tupsahtanut meidän pihalle?

Se jäi mysteeriksi.

Valkoiset pariovet sai koristeeksi helmisydämet.

Portaiden tekeminen tuotti pikkasen päänvaivaa.

Onneksi yhdessä pitsinauhassa oli pyörylöitä joista

 yritin loihtia sopivat.

 

 

 

Illan sininen hetki pääsi jo yllättämään ennen 
muuttotalkoiden alkamista.

Kaunista ja rentouttavaa KESÄÄ kaikille kamuille.

Kesälaitumella

Kaisa

Pajupirtin kaaos

 

Pajupirtissä on viimeiset viisi viikkoa ollut pelkkää kaaosta. Sohva on keittiössä, makkari on täynnä laatikoita, kasseja ja pussukoita. Yläkerta on vuorattu muilla olohuoneen kalusteilla telkkaria myöten. Jalalle ei löydy juurikaan tilaa mutta tähän tunkuun on jo tottunut pelottavan hyvin. Tulevaa juhlaa varten täytyisi naikkosten sääret olla suht hyvässä kondiksessa mutta ei meillä. Äibbä ,arvaa tuliko taas mustelma, kuuluu lähes päivittäin tulevan juhlakalusteemme huulilta. Törmäilyvaara parkettipinoon ja jos jonkinmoiseen työkoneeseen on mitä todennäköisintä. Ole siinä nyt sitten silosääri! Onneksi on keksitty valkoiset sukkahousut ja tietysti tarvii valita isommat dinarit ( denierit) vähintään 80 ja silleen. Ehkä sit mustelmat peittyy;) 

 

Kesäkukkia on laitettu kuistin kukkalaatikoihin :Enkelipelargonia, lobelia, miljoonakello sekä hopeaputous. Niistä tuli mielestäni sievä kokonaisuus, sopivan tyttömäinen. 

 

 

Kirjopikarililja kukkii täysillä ja syksyllä on laitettava lisää sipuleita, niin kauniita ne on. 

 

 

Norjanangervon kukat loistaa pimeällä ihanasti ja tuoksukin on aika voimakas. 

 

 

Tropiikin tytön roskiksesta pelastamia ihania rispareunaisia hapsutulppaaneja kukkapenkissä.

Nekin on kuin kermavaahtopursotuksia. Tekisi mieli maistaa. Kukan oikeaa nimeä en tiedä mutta Risusydän varmaan tunnistaa.

 

 

Jouduin muuraamaan yllättäin ilmastointiluukun reunoja. Saneerauslaastia jäi sen verran yli, että päätin kokeilla kynttilänjalan valamista uuden betonikirjan ohjeen mukaan.

Leikkasin Bringles purkki puoliksi ja liimasin sisäpuolelle purkin yläreunaan muovista hyllynreunapitsiä . Sitten vaan mössö sisään varovasti tököttäen. Kun purkki oli lähes täysi upotin muovisen tuikkukynttilänkuoren betoniin niin syvälle, että reunoja ei jäänyt näkymään.

Pikkuisia sileitä akvaarion koristekiviä keksi Nuuskamuikkusemme asetella yläreunaan.

Sitten vaan kuivutaan ja varovasti revitään pahvinen sipsipurkki pois päältä. tuikkukynttilän kuorikin lähtee yllättävän helposti irti ja vielä ehjänä. Valitsin muovisen tuikkupohjan koska se on pikkiriikkisen isompi kuin metallinen. Silloin kynttilänjalkaan mahtuu kummankin lainen tuikku. Jalka on edelleen kuivumassa joten valmis tekele paljastetaan myöhemmin.

Tässä Pajupirtin tunnelmia sunnuntai-illalta, viimeinen rutistus alkaa armottomana 

 

 

Risuhattu sai tänään koristenauhat. Voitin Anne-Main blogiarvonnassa askartelumateriaalipalkinnon. Ihana paketti sisälsi omatekemän rasian jonka sisällä oli kaikkea ihanaa vihreää.Koristenauhoja, pakettikortteja, pikkiriikkiset sakset, ompunvihreä ponkkari ja superlutuset pyykkipojat. Kiitokset vielä Annelle, laitan kuvia sulle postiin.