24.4.13

Betonista Elokuun tunnelmanluoja

 
Betoniaskartelut vie mennessään. Tallin uumenista löytyi pussinpohjallinen saneerauslaastia. Sain siitä vain noin 1/3 ämpärillistä mutta kaikki tuli tarkkaan käytettyä.
Vuorasin tuorekelmulla vanhan lautasen ja valelin vielä varmuudeksi oliiviöljyä kelmulle. Litsasin laastimössökät lautaselle ja kanaverkosta taivuttelin tuikkukipolle pienen pesän. Olen lueskellut useita betoniaiheisia kirjoja ja yhdestä löysin ohjeen kirjainten tekoon. Muovailusavesta on kätevä tehdä kirjaimia tai muita kuvioita ja painaa ne puolittain märkään betoniin. irrottaminen oli tosi helppoa. Naps vaan haarukanpiikillä. Spreijasin kuivuneen tekeleen vielä valkoisella.
 
 
 
Vapputunnelmia voi viettää vaikka elokuun tummuvista illoista haaveillen.

                     Haravanvarressa Kaisa

14.4.13

Oodi puutarhalle

 
Oma puutarhani on ansainnut omanlaisen kunnianosoituksen minulta. Kun vuonna -83 ostimme tämän Alvar Aallon suunnitteleman puutalon oli pihamaamme todella surkea. Puolet puutarhasta oli metrinkorkuisen heinokon peitossa eikä kasvimaasta ollut tietoakaan. Aluksi raivasimme perunapellon. Kokeeksi kylvetyt punajuuret oli niin isoja ettei niitä mahtunut kattilaan kuin kaksi kerrallaan kiehumaan. Taisi tulla hiukka liikaa lannoitettua. Eka porkkanasato oli niin pieni, että vaalin suurella rakkaudella saalistani ja säilöin ne yöksi liiteriin kuivahtamaan. Aamulla näky oli surkea. Pikkurillinkokoiset porkkanat oli nakerrettu ja muutama jämä oli selvästi matkalla hiiriperheen talvivarastoon. Itku siinä tuli. 
 
 
 Pikkuhiljaa se viljelyinto on laantunut ja tyydynkin vain kasvattamaan pienessä kasvihuoneessani kesän tomaatit ja kurkut. Mikä onkaan maukkaampaa kesäleivän päällä kuin tuore kasvihuonelämmin kurkku.


Kokeilin kirjain- ja numerosabluunoita juuttikankaalle. Ostin varjostushupun joka on tarkoitttu arkojen havujen kevätauringon suojaksi. Leikkasin sopivan palan kankaasta ja töpsyttelin tekstin askartelumaalilla. Ajopuista väkersin raamit ja pikkiriikkinen harava, ämpäri ja kastelukannu riittää rekvisiitaksi. Kesällä sitten juhlitaan.

                                                 Haravat ja hihat heilumaan
                                                    Kaisa



4.4.13

Perhospuutarha


Kevään ensimmäinen perhonen saa vielä pysytellä piilossa. Yöt ovat niin kylmiä ettei nuo hennot kaunottaret selviä puutarhassa. Kevätfiilis hakee sijaa sydämessä sillä olo on todella ailahteleva.Vanha koiraherra jätti suuren loven elämään kun nyt Pajupirtin lattioilla ei enää kuulu kynsien rapinaa.

 
Pieniä keväthupsutuksia olen kuitenkin tehnyt. Ikkunanpesusta alkanut puunaus johti uusien kevyempien verhojen vaihtoon olkkarissa. Pääsiäisnarsisit istutin kukkapenkkiin ja voi miten se toi kesän askeleen verran lähemmäs. Haravoin hiekkakäytävät ja keräsin tuulentuivertamat risut kasalle. Se on minun kevättä.

Helmiperhosen olen tehnyt rautalangasta ja pienenpienistä helmistä. Houkutelkoon tuo albiino neitoperho oikeat perhoset luoksemme pian.
 
 
Pääsiäisenä kävimme läheisellä Ahvionkoskella kuvailemassa jäiden lähtöä. Näin ihastuttavat jääkellot soitteli lähtölaulua isoille jäälautoille. Vaikka olemmekin asuneet aina meren  ja joen läheisyydessä en ole kuuna päivänä kuullut sellaista kumeaa ääntä jota vyöryvä vesi saa aikaan. Rannan paksu jäälohkare, jonka  reunalta tuo kaunis kellorivistö on, tärähteli ja kumisi kun voimakas aalto paiskautui lohkareen alle. Meren rannalla kuuluu keväisin jäiden soittoa kun pienemmät jääpalat kilkuttavat aallokossa toisiaan vasten. Mutta
tämä jäinen koskinäytelmä kyllä oli minulle ennennäkemätöntä. Pääsiäinen oli kerrankin sopivaan aikaan.


Ruukkunarsissit on siirretty kukkapenkkiin jatkamaan kasvuaan. Pientä huijauksen makua kyllä tuntuu kun niitä katselee. Muualla on lunta vielä ihan kinoksiin asti.

                                       Kevätlomalla, halauksin Kaisa