Kevään kaipuu 2021 -haaste

Ihan sisältä kutkuttaa kun katselee muiden ihania  Kevään kaipuu 2021 -haasteen postauksia.

Tiiu Puutarhahetki -blogista on aloittanut haasteen ja innolla tartuin mukaan.

Risulintuni on vuosimallia 2010. Se tuo mieleeni kevään ensimmäisen peiponlaulun. Mikä onkaan suloisempaa kun aamuvarhain avata ulko-ovi ja kuulla tuon iloisen visertäjän ensisointuja männyn oksalla. Kevät on tullut, nyt pojat lauletaan !

Hassua katsoa yli kymmenen vuotta vanhaa kuvaa ja huomata kuinka piha onkaan muuttunut.

                                                                        

                                                              

        Ensimmäinen minikasvihuoneeni oli vuosien toiveiden täyttymys. 

Kevään ensimmäiset orvokit saavat lämmitellä ja ruukkunarsissit availla nuppujaan lasihuoneessa.    

Kaatopaikalta löytämäni metallisen pöydänjalan pöytätasokin on kuvassa vielä maalamatta.

Aarteiden pöytäni 💖

 

           Kevään kuoropojat laulavat rivissä. Parasta aurinkomusiikkia saunan nurkalla.

💛💛💛

 

Narsissien kuihduttua hukutan sipulit kukkapenkkeihin. Voi miten ne saavat aikaan  riemunkiljahduksia kun vihdoin pönkivät taas ylös talvilevolta. Pääsiäisen kranssikin saa oman osansa keltaisista kaunottarista.

💛

                                        

                                                                    

          💙💙💙

 

 

Puutarhan lempikukkiin kuuluu sininen valkovuokko jonka olen alun alkaen saanut ystävältäni Reijalta. Sekä keltavuokko jonka olen kaivanut omalta lapsuuden kotipihalta kun talo myytiin. Äiti oli sen joskus löytänyt ja pienestä alusta kasvoi hetkessä keltainen kukkamatto puutarhaan. Omalla pihallani se viihtyy myös mainiosti. Ei tarvitse kuin yhden juurenpätkän istutus haluttuun paikkaan ja keltainen kukkameri valtaa maiseman.

💛💛

Muscari kuuluu myös minun kevääseen. Muutama viikko sittein teimme pikavierailun Plantageniin Porvooseen ja sieltä lähti mukaan tämä kaunotar. Keväämmällä istutan senkin sipulit kukkapenkkiin.

               

               

  Valkoinen ripsureunatulppaani on Tokmannin löytöjä. Saa nähdä ilmestyykö niitä tänä keväänä ihailtavaksi.

♡♡♡

 Kirjopikarililja kuuluu myös sarjaan Äitini kasviaarteet.

Hän ilostui aina keväisin suunnattomasti kun  "Tuus kattoo Fritillaariat on noussu"

ensimmäinen hento nuokkuva Pikarililja oli pönkinyt ylös mullasta.

 

En ala haastamaan ketään blogikaveriani erikseen vaan voit napata haasteen kun siltä tuntuu.

 

Kevään huumassa mukana

Kaisa

💓

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki 

 

 

Jääenkelijengi

                              

 

Kirpeä pakkastalvi saisi jo vihdoin loppua. Kaikki muu materiaali on syvällä hankien alla eikä

ulkona puuhastelu ole lempi puuhaa. Tämä jääaskartelu on vienyt mennessään sillä oivallisia

muotteja löytyy kotoa vaikka kuinka paljon. Tässä on oikeastaan kehittynyt sellainen

 JÄÄSILMÄ.

Kirppareilla katselee tavaroita yleensä SILLÄ SILMÄLLÄ joten tämä poikkeaa siitä kai siten,

että  laittaa toisen silmän kiinni ja katsoo.

Jääenkelini on jo kolmatta polvea sillä joskus aikaisemmin olen jo muutaman version pyöräyttänyt.

Kurkkaa täältä aikaisemmat enkelini

Jääenkeli vm. 2009

  Jääenkeli vm. 2018

                  

Nuorin enkelini on syntynyt ilmapalloista ja sisalkuidusta. Ison ilmapallon täytin

 vedellä ja laitoin "vyötörön" kohdalle leveän kuminauhan. Näin Ernestine sai

 kapean uuman. Kuminauhan virittäminen ilmapalloon ei ollutkaan mikään

 piisofkeik- juttu. Siinä pomppasi pallollinen vettä naamalle ja otsakiehkurakin sai osansa .

Pään sain tehtyä pikkiriikkiseen  vesi-ilmapalloon erityistä varovaisuutta naudattaen. 

Sillä pienen suuaukon laittaminen vesihanan päähän tuotti vähän ongelmia.

 

Siipivärkit tuottaa aina päänvaivaa. Niitä kun ei ole valmiina muotteina

olemassakaan vaan kaikki kekseliäisyys on pantava likoon. Pyöreässä 

Tupperwaren rasiassahan on maino siksak kansi josta saisi ryppyiset reunat mutta

millä taitat jäädytyksen kahtia.  Saha tietysti on käyttökelpoinen työkalu jääaskarteluissa 

mutta käytin katkennutta viivottimen palaa siipipalojen jakajana. Viivottimen kun

 teippaa maalarinteipillä kannen päälle pystyyn niin jo vain syntyy kaksi siipeä.

👍

Liimaamiseen tuo kukkien suihkepullo on kaikein paras apuväline.

Tosin oli ne sormikkaatkin siinä pallossa kiinni useaan otteeseen.

 

Hentoisen neitokaisen kutreiksi valitsin luonnonvalkoisen sisalkuidun ja

iltavalaistuksessa viittana toimii paristokäyttöiset ledvalot.

 

 

Tämä taitaa olla talven viimeisin jääaskartelu joten keväisempää tunnelmaa on luvassa.

☆☆☆

☆☆☆

Kaisa

Jääsydänkranssi Ystäville♥

 Hei Ystävät♥

 

Vaikka ystävänpäivän kranssini on jäinen

on ajatus teistä jokaisesta lämmin ja kiitollinen.

 

♥ 

Minun Ystävän päivä on jokainen päivä

jonka saamme elää ja jakaa läheisen , kaukaisen ja 

jopa tuntemattoman  Ystävän kanssa.

 

♥

                             

                                       

Tämän kranssin syntyhistoria oli yllättävä.

Suuressa jäädytysvimmassani jäädytin ison joukon sydämiä jääpalamuotissa.

Irrottelin ne pahvilautaselle myähempää käyttöä varten. 

Otin lautasen käteen ja kovin helppoa ei pienten ja liukkaiden jäiden

kantaminen jääbaariin ollutkaan.

Kun  katselin jääpalojen villiä pyörimistä lautasen ympäri laskin 

lautasen kuistin pöydälle ja TSADAA, se oli siinä.

                                                        

Pienet sydämet olivat asettuneet somasti peräkkäin kranssin muotoon.

Äkkiä suihkepullolla vettä jääpalojen päälle ja hetkessä oli ystäväpäiväkranssini valmis.

Tätä voi jo kutsua laiskan naisen askarteluksi.

 

 

♥♥♥

 

 

                                                                      

 Vänskapen är som en blomstergård.

 Den växer små mirakel .

Freundschaft ist wie ein Blumengarten. 

Es wachsen kleine Wunder. 

♥♥♥ 

Friendship is like a flower garden. 

It grows small miracles.

♥ 

 Kaisa

Nuukan riisiporzliinia askartelumassasta

         

Riisiposliinia saa valmistettua ihan itse, ainakin melkein. 

Tai ainakin loputon mielikuvitus on omistettava 

tai vain, uskottava itseensä.

                                     

Das -massasta kaulin ohuen lättysen johon veitsellä piirtelin jonkin sortin kukkasen.

Painelin kuvioita aaltopahvin paloilla ja  pieniä reikiä syntyi leivontatyökalulla jota 

en kuuna päivänä ole käyttänyt. Mikä lienee reikä-/viirutusraappa, 

 jostain kakkukekkereiltä voitettu arpajaisvoitto.

Tulipahan sillekin käyttöä. Mitään ei kannata heittää ainakaan kovin kauas.

                                              

Kynsiviilalla oli näppärää hioa lehdyköitten reunoja.

Pistelin lisäksi neulalla umpi menneitä reikiä mutta

hälytyskellot kilkatti sen verran kovaäänisesti korvissa, 

että oli pakko lopetta jos haluaa tuotoksen pysyvän ehjänä.

                                                  

Pienen pieni valonsäde kalastaa pienten reikien lomasta.

                                                         

                                                    

Kuivumisvaiheessa apuna oli kristallisokerikko ja konjakkilasi.

Tuli tästä projektista mieleen, että tämähän voisi olla

tästä lähtien sitä nuukan tytön riisiposliinia.

Onhan olemassa köyhän hopeaakin.

☀ ☀ ☀

                                    

                                                      

♥♥♥

 

 

Helmikuu on jo täydessä vauhdissa. Ilo on kuunnella

talitirppien kovaäänistä konserttia omppopuussa.

Oravaemokin pöyhii pehmukkeitta omassa pesäpöntössään ja

 jännityksellä odotellaan kuinka monta vikkeläkinttua sieltä

tänä keväänä pönkii ulos.

 

 

 Lämmöllä teitä kaikkia ajattelen.

Kiitos mukavista viesteistä.

Annetaan aurinkoisen mielen vallata syänala.

Kaisa

♥