MERI huovuttaa

Aivan ihastuttavaan uuteen materiaaliin törmäsin viikonloppuna. Mökkiranta on jo juhannuksesta saakka vellonut viherlevälauttojen peitossa. Vaikka ja kuinka olen toivonut ja odottanut, että edes aallot toisivat mokoman mössön rantaan mutta EI. Siinä se velloo vaan ja naureskelee. Mökkinaapuritkin ovat hiki hatussa ahertaneet vastaavan lautan kanssa jo pitkän tovin mutta aina seuraavana viikonloppuna näky on ollut karmiva.

 

 Nyt hyökättiin oikein urakalla levälautan kimppuun. Ei auttanut muu kuin kuopus lauttoi omatekoisen lautan kanssa ja hiljalleen uitteli levämerta lähemmäs rantaa. Me isännän kanssa haravoimme ja nostelimme repaleita rannalle naapureiden kanssa. Koko viikonloppuhan siinä puuhassa meni mutta pieni pala Suomenlahden rantaa on nyt puhdas.

 

 

 

 

Jotain hauskaakin oli tuossa leväsulkeisessa. Haravalla lautanpalasia nostellessa katselin uskomattoman kaunista väritystä mitä sieltä paljastui. Vihreän, keltaisen ja ruskean eri sävyjä nousi ylös. Laitoin parhaimmat palat kuivumaan mattojen kuivatusputkelle ja merituuli pörrötti repaleita oikein kunnolla. Haju ei nyt niin mahtavan mainio ole noissa palasissa mutta eihän niitä tarvitse sisälle viedä. Isäntä näppäränä huovuttajana kokeili huovutustakin mutta se ei oiken ottanut tuulta purjeisiin. Huovutusvillan kanssa aine toimi mutta ei yksinään.

 

 

 

 

Rautalankahenkarin väänsin pohjaksi ja kuivuneista repaleista kieputtelin kranssinpohjan levästä.
Leväkerroksia kun repi erilleen paljastui huopamaista villaa jota laitoin kranssi päällyskerrokseen.
Nyt lehahtelee meri myös meidän pihalla vaikka ei nyt ihan rannalla asuta.

Levä on rihmaista viherlevää joka nousee meren pohjasta kuumien hellejaksojen aikana. Näin ainakin lueskelin netin syövereistä. Joka kesähän moista mössöä on ollut jonkin verran mutta tämä kesä toi oikein urakalla töitä mökkiläisille.

Helliköön elokuun aurinko teitä kaikkia ja superkiitokset kommenteista.

                            Kaisa

Ruusuruukku Paverpolilla

 

 

Huh, huh pitkästä aikaa. Kesäloma on tältä erää loppu mutta muutama päivä syksymmällä on vielä jemmassa. Olen ollut tosi laiska koko loman ajan askartelujen puolesta. Kuistille olen viritellyt piikkilangasta ja juurista kyhätyn valaisimen. Löysin nimittäin aivan syötävän suloiset led-valot lähikaupasta. Pimeässä elokuun yössä pallukat valaisee sopivan hillitysti kuistia.

Jotain uutta oli ihan pakko kokeilla. Askarteluliikkeestä tuli kotiintuomisena Paverpol -kovetusainetta

jota oli heti ilman minkäänlaista ennakkotietoa alettava työstämään. Kaikki oli hakusessa niin aineen määrä työskentelyjärjestys ym. kaikki mahdollinen. Sotku oli täysi kaaos, ei suojavaatteita, liian isot käsineet, tukahduttava helle ja minun niin lyhyeksi havaittu pinna. Jo muutaman minuutin kokeilun jälkeen olin valmis laittamaan hanskat roskikseen ja toteamaan, ei ole mun juttu. Mutta klingg, sitkeys palkitaan.

 

 

Onnistuin upottamaan purkkiin vanhan kangasruusun ja huokaus sentään, tämähän on ihan hauskan näköinen. Juuttikangasta pyöritin ruukunsuojan ympärille ja taisi siinä kuravellissä uiskennella muutama metri pitsinauhaakin.

 

 

Lopputulosta en olisi millään malttanut odotella. Painelin ja sörkin ruukkua tämän tästä se kuivuminen kun kestää aina liian kauan.

 

 

Ehkäpä jonain päivänä seisoo se pitkäkaulainen satulintu meidän pihamaalla.

Kertoilkaa ihmeessä omia kokemuksianne tästä aineesta. Kaikki pikkuvinkitkin on tervetulleita.

Lämpimiä ja tunnelmallisia hetkiä tähän kauniiseen elokuuhun.

                       Kaisa