Iskän huovutuskirahvi

Pajupirtin kotieläintila sekä Nooan arkki alkaa hiljalleen täyttyä kun myös meidän perheen isukki innostui kokeilemaan huovutusta. Eikä hän aloittanut kokeilua ihan vaan pallosta tai sydämistä vaan pitkäkaulaisesta kirahvista.Ei paha. Ei sen puoleen en pätkääkään epäillyt ettei hän onnistuisi.Mieshän tekee vaikka mitä ja mistä materiaalista tahansa. Hän jopa ompeli noin 80 cm korkean norsun esikoisellemme.Huonekaluja syntyy toiveiden ja mittojen mukaan.Omiin askarteluihini saan tarvittavat hitsatut tukirakenteet omasta takaa.Myös kaikki sirkkeli- ja moottorisahahommat jätän suosiolla miehen huoleksi. Kirahvinuorukainen valmistui reilun kuuden tunnin pistelyn tuloksena.Tarttee nostaa hattua Ukko-Pekalle. Seuraavaksi teen norsun tuli kommenttina työsuorituksen jälkeen:)

 

Isadora ja Immanueelo 

 

 

Mitähän tuo veijari kuiskii nuorikkonsa korvaan?

Paukkupakkasille kyytiä huovuttaen! Kiitos lämmittävistä kommenteista.

Pajupirttiläiset

Isadoran syntymäpäivä

 

Pikkuinen Isadora-lammas näki päivänvalon eilen. Se reppana päätti tulla maailmaan kaiken tämän pakkasen ja lumen keskelle. Emo oli jo männäviikolla törmännyt sanoinkuvainnollisesti uuteen iki-ihanaan huovutuskirjaan. Synnytys alkoi aivan sattumalta mökkireissun jälkeen. Oli emo kai ollut liian lujilla siellä toppavaatteissaan, polvia myöten lumihangessa. Valkoista villaa näkyi lojuvan jokusen verran pussin pohjalla. Neulan etsimisessä kului jokunen tovi. Löytyihän se viimein. Samoin jemmasta löytyi paksu korituolin istuinsuperloni jota käytin alustana. Sit ei muuta kun pötikkää vääntämään. Vartalopötkö syntyi kuin itsestään. Kaulassa meni hetki. Pää tuotti tuskaa kuten aina kuuluukin. Mutta saatiinhan siitä edes jonkin muotoinen pötkylä aikaan. Jalkojen rustaus sujuikin jo rutiinilla. Herttainen pikkuotus jopa seisoi omilla jaloillaan heti synnytyksen jälkeen. Silmät aukenivat heti kun kun vähän näytti neulaa ja lankaa sekä ruskeita helmiä. Mutta tuo turpavärkki? Voi että me naurettiin Nuuskamuikkusen kanssa kun sitä pistelin. Suurin osa neulaniskuista osui omaan peukaloon. Voitte vain kuvitella sitä verenroiskeen määrää ja avunhuutoja.Purettiin edelliset iskut ja taas uutta sarjatulta kehiin.Loppujen lopuksi pää ei ollut niiden tökkimisten jälkeen enää pään näköinen.Mutta sitkeys palkitaan ja lopputuloksena on maailman suloisin Isadora. Kuvitelkaa, minä olen sen tehnyt! Tuli tossa mieleen, että olisi sen voinut tämän huovuttamisen alkaa vähän helpommasta tapauksesta.

  Isadora

 

Hymyilevä Isadora

  

Synnytyksessä apuna toimi kätilö Laurie Sharp ja Villaiset pikkupehmot. Suunnattomasti kiitoksia onnitteluista ja tervehdyksistä toivottaa onnelliset vanhemmat ja sisarukset

Pajupirtti Talviunessa

 

Huuruisia huokailuja ja satumaisen kauniita maisemia ihailee varmaan jokainen näinä tammikuun utuisina päivinä. Jopa miehetkin oikein pysähtyvät katsomaan luonnon kauneutta ja rohkenevat lasketella ilmoille ihastuksensa. Kiva huomata näin asiakaspalvelijana, että myös tuppisuilla on ajatusmaailmaa.Kyllä se luonnon kauneus näköjään saa arankin miehen vapautumaan ja ylistämään ympäristöään.Kukapa sitä ei nyt nauttisi? Varovainen vaan täytyy olla ainakin noiden puiden suhteen. Pajupirtin puutarhassa ainakin paksu lumikerros puiden oksilla on saanut muutaman vahvankin oksan taittumaan. Vielä jos saadaan tuulta tämän kaiken lisäksi voi tuho pihapuissa olla armoton.

 

Pajupirtin rautalangasta vääntelemä kylttikin on saanut ihanat karvatossut jalkoihinsa. 

 

 

Tuulenvireessä huojuva rautalankasydän ja kuorrutus. 

 

 

Vanha tuulimyllykin siellä kasojen seassa tönöttää.

 

 

Leikkimökkikö se sieltä pilkistää??Kaisa viettää nyt talviunta. Askartelut on vielä jäissä mutta orastava into on vielä tallella. Pirteitä ulkoilusäitä teille hyvät ystäväiseni.

Kaisa

Pajupirtti hukkuu lumeen

Loppiaisen tunnelmia Pajupirtistä. Kaikki pihan paju-ja risukoristeet on kuorrutettu pumpulilumella. Voiko enää kauniimmaksi luonto tulla?

Mökintien tunnelmallinen heinälato, vankkurit ja heinäseipäät kuiskii menneestä ajasta. En lakkaa ihastelemasta sitä rauhaa joka huokuu täällä.

Paluu arkeen alkaa. Virtaa kaikille!
Kaisa

Pakkasukon kyyneleet

 

Levännein ja iloisin mielin tervehdin teitä Ystäväiseni . 

Uusi vuosi on otettu vastaa kuinkas muuten kuin syöden ja 

lämpöisistä pörrösukista nauttien.

 Keittiön puuhellanlämpö on sulostuttanut meitä jo heti aamusta alkaen. 

Ei palele vaikka ulkomittari näytti -28 astetta. 

 

 

Pakkasukko on häärinyt askartelukumppanina täällä Pajupirtissä ennenkin.Tällä kertaa hyödynsin lahjaksi saamani suklaarasiaa jääkoristeen pohjana. Jäädyttelin ensin muutaman sentin paksuisen puhjalaatan. Siihen suihkepullon avustuksella"liimailin" Ikean jääpalakuutioita.

Pyöreä keskikohta on raejuustopurkin kannessa jädytetty laatta.Jotain hentoa torttu vielä kaipasi joten 

muutama valkoinen höyhen ja kaksi kangasruusua löytyi askartelulaatikosta.

Kiinnitin nekin hennolla sumutuksella ja voi kuinka kauniit kyyneleet niistä jäikään.

 

 

 

 

Nyt innolla jäädyttelemään kaikkea kaunista.

 Taidanpa sulattaa pakastimen kun on mihin laittaa pakasteet siksi aikaa.

 

 

 

Pajupirtin kylmänarat vahtikoirat lämmittelee takkatulen loimeessa. 

 

Pakkasterkuin Kaisa