Isadoran syntymäpäivä

 

Pikkuinen Isadora-lammas näki päivänvalon eilen. Se reppana päätti tulla maailmaan kaiken tämän pakkasen ja lumen keskelle. Emo oli jo männäviikolla törmännyt sanoinkuvainnollisesti uuteen iki-ihanaan huovutuskirjaan. Synnytys alkoi aivan sattumalta mökkireissun jälkeen. Oli emo kai ollut liian lujilla siellä toppavaatteissaan, polvia myöten lumihangessa. Valkoista villaa näkyi lojuvan jokusen verran pussin pohjalla. Neulan etsimisessä kului jokunen tovi. Löytyihän se viimein. Samoin jemmasta löytyi paksu korituolin istuinsuperloni jota käytin alustana. Sit ei muuta kun pötikkää vääntämään. Vartalopötkö syntyi kuin itsestään. Kaulassa meni hetki. Pää tuotti tuskaa kuten aina kuuluukin. Mutta saatiinhan siitä edes jonkin muotoinen pötkylä aikaan. Jalkojen rustaus sujuikin jo rutiinilla. Herttainen pikkuotus jopa seisoi omilla jaloillaan heti synnytyksen jälkeen. Silmät aukenivat heti kun kun vähän näytti neulaa ja lankaa sekä ruskeita helmiä. Mutta tuo turpavärkki? Voi että me naurettiin Nuuskamuikkusen kanssa kun sitä pistelin. Suurin osa neulaniskuista osui omaan peukaloon. Voitte vain kuvitella sitä verenroiskeen määrää ja avunhuutoja.Purettiin edelliset iskut ja taas uutta sarjatulta kehiin.Loppujen lopuksi pää ei ollut niiden tökkimisten jälkeen enää pään näköinen.Mutta sitkeys palkitaan ja lopputuloksena on maailman suloisin Isadora. Kuvitelkaa, minä olen sen tehnyt! Tuli tossa mieleen, että olisi sen voinut tämän huovuttamisen alkaa vähän helpommasta tapauksesta.

  Isadora

 

Hymyilevä Isadora

  

Synnytyksessä apuna toimi kätilö Laurie Sharp ja Villaiset pikkupehmot. Suunnattomasti kiitoksia onnitteluista ja tervehdyksistä toivottaa onnelliset vanhemmat ja sisarukset