♥Vanamorakkautta ♥ kynsilakalla ja kevätarvonta

         

 

Voi miten kaihoisan tunnelman saa aikaan Linnea Borealis.

Sen hento olemus  ja keijukaismainen kukka tuo mieleen 

sammalmättäällä tanssivat haltijattaret. 

Kuulen hentojen tiukujen helinän kesätuulessa. 

Nuuhkin sen hennon vaaleanpunaista kukkaa ja

kuvittelen olevani prinsessa.

♥♥♥      

                                                         

                                                           

Kynsilakkakukien askartelu on uusin kokeiluni. You Tubesta löysin videon

kuinka näitä kukkia tehdään. Ei mikään Piese of Cake -juttu minulle. 

Pitää olla sopivanväristä kynsilakkaa, ihmisellä joka harvoin lakkaa kynsiä. 

Eikä se lakka edes pysy kynsissä näiden askarteluhimojeni vauhdissa.

Saati kenellä on just ne kolme vuosien takaista lakkapurkkia joista yksikään 

ei ole Vanamon väriä nähnytkään. Entä sitten se voimakas haju?

Jo pelkkä purkin aukaiseminen saa keuhkoparkani suunniltaan.

 Ei auta muuta kun yskiä ja mennä kuistille askartelemaan.

Oikean värin aikaansaaminen oli ihan sattumaa.

Valkoinen lakkapurkki keikahti aluspaperille ja sekottui tumman marjapuuronväriseen lakaan.

 Hei, tästähän tuli vaaleanpunaista.

😊

Ohuesta rautalangasta yritin vääntää omia Vanamoita ja

ei muuta kuin kokeilemaan lakkakukkien tekemistä.

                                                             

 Vanamot ovat vieneet minut mukanaan. Syntymäpäiväksi saatu 

Kalevala kaulariipus on saanut vuosien saatossa seurakseen

 rannekorun, korvakorut, silmälasien

kehykset sekä sormuksen.

♥

                  

                                                     

Jo useita vuosia sitten tilasin Ateljee Idyllin verkkokaupasta

sievän pienen taulun. Yritin etsiä löytäisinkö vielä kyseistä nettiputiikkia mutta 

valitettavasti puoti on ilmeisesti lopettanut toimintansa.

 

Äidin perintöinä sain  v. 2001 ihanan ruskeasävyisen taulun.

Äitini naapurin, kuvataiteilija Liisa Mäkelältä saama syntymäpäivälahja, 

omatekoiselle paperille maalattu akvarelli Vanamon kukista,

sai paikkansa Vanamoseinälläni.

♥♥♥

KEVÄÄN  ARVONTA

Kevät antaa vielä odottaa mutta

nopeutetaan sen saapumista pienellä arvonnalla.

Jos haluat osallistua 

Havin Nuppu - sarjan ruokaservettipaketin ja perinteisen 

tiskirätin, Vanamonkukilla höystettynä, arvontaan jätä kommenttikenttään 

#arvonta#

niin olet mukana arvonnassa 

31.3.2021

 

                        ♥

♥Vanamontuoksua♥

Kaisalta

Käpykakkua juuri Sinulle ♥

 

Tämän käpykakun tein

Sinulle ♥

Ole hyvä!  Nauti sen Luonnollisesta mausta. 

Tuoksuttele jännittävää aromia.

 

Puhalla kanssani kaikki 12 kynttilää.

Sillä olet sen ilon kanssani  jakanut kaikki nämä vuodet.

 

Sinä, Ystäväni  ♥

Olet ainutlaatuinen. Jaksat jakaa kanssani ilot ja surut.

Nauretaan, epäonnistutaan, veikeillään sillä huumori on parasta maailmassa.

Kermavaahdot voit pyyhkiä suupielestä

Onnenkiven sammeleeseen.

 

Istahda hetkeksi kanssani penkille. 

Nuuhkitaan syksyistä ilmaa

ja

jatketaan sammalpolkuja,  jäkälä kallioita , meren rantaa ja

kukkaniittyjen reunaa eteenpäin.

 

~~ Halauksin ~~

Kaisa

Sammalkransseja

 Ruohonleikkuu on ollut tänä kesänä harvinaista puuhaa.  Pajupirtin vanha pihapiiri on ollut lähes lannoittamaton kaikki nämä vuodet jotka olemme asuneet täällä. Lemmikkieläinten tassujen takia ei ole lannoitteita eikä kalkkeja käytetty. Varjon puolella kasvaakin aika paljon  sammalta joka on monille kauhistus. Meillä sammal saa kasvaa sillä pidämme sen väristä ja pehmeydestä.

Sulkasammaleesta tein pienen sammalsydämen jonka kiinnitin kranssipohjaan, koristelin pienillä kukilla ja lempiköynnökselläni Keijunmekolla. Tänään oli syyskuun kuumin päivä. Asteita oli himpun verran yli 20 ja aurinko porotti koko päivän täydeltä terältä. Mitä mainioin päivä askarrella kuistilla.

Ruskaretkeä odotellessa

* ♥ *

Kaisa

  

Pihalta ja pientareelta kuusenkäpykranssin lumoa

Kiitos tästä kuusenkäpykranssista kuuluu Aili-myrskylle😊

Kotikuusen latvus karisti ison laatikollisen käpyjä pihamalle ja arvaat varmaan kuka oli tyytyväinen. Oravat eivät valitettavasti ehtineet nakertelemaan hauskoja ruodollisia rankoja joita olisin lisännyt tähän kranssin. Mutta käpyjen lomasta pilkistää Mustilan hortensiaa, sammalta, lehmuksen siemeniä, Heisiangervon kuivuneita kukintoja sekä Helminukkajäkkärän kukkia.

Tämä meidän kotikuusi on ennenkin inspiroinut minua näiden myrskytuulten jälkeen.

Kaivoin vuosientakaisen postaukseni jonka olen julkaissut 3.12.2013 esiin ja löytyyhän niitä muitakin askarteluja Myrskyn jälkeen -teemalla

https://pajupirtti.blogspot.com/2013/12/minikuusi-oksanpatkista.html

Kranssipohjana käytin viilliviinistä kierrettyä rinkulaa joka loppujen lopuksi osoittautui liian hennoksi mahtavan käpyjoukon alla. Sillä kun työ oli valmis painaa se tosi paljon. Rautalanka ei liene pahitteeksi vahvistamaan jämäkkää pohjaa.

 Hauskoja syysaskarteluja Sinulle

💖

Kaisa

Kipsikäpykuusi

 

Nyt voi sanoa, että olen ollut ihan kipsissä ja pihkassa.

Pajupirtin isäntä ihmetteli, että joko sinä sitä kinkkua, kun uunia lämmittelin.

Hämmästys oli melkoinen kun änkesin vuokaan männyn käpyjä.

Ei mee hyvin meilläkään, oli kommentti :)

.... kerma puuttuu .....

Kuivattelin männyn kävyt haaleassa uunissa jotta sain suomut aukeamaan.

Dippasin niitä auenneita käpyjä kipsijauhoista tehtyyn velliin ja annoin kuivua. 

Muutama hortensian kukkakin sai kipsikylvyn.

 

Kuumaliimalla kävyt yhteen ja eikun koristelemaan. 

Kuusen lakkaus olisi kannattanut sillä kuivunut kipsi karisi

suomujen välistä. Jäihän sitä valkoista kuitenkin tarpeeksi.

Leppoisaa joulua

teille ihanat Ystävät

♥

* Kaisa *

Jäkäläaskartelua - Pajupirtti 11 vuotta

Männyn oksilla ja rungolla kasvaa yksi kauneimmista jäkälistä, sormipaisukarve. 

Sen vihertävän harmaa väri hurmaa minut saaden taas askarteluintoni heräämään.
Kesällä käärin kanaverkosta töttörön jonka maalasin aluksi iloisen pinkiksi.
Muutaman päivän katselin iloisenväristä aihiota ja mietin onko se sittenkään hauska puutarhassa. Maalasin muutaman kulahtaneen puutarhalyhdynkin samalla spreimaalilla mutta
töttörö muuttui kuitenkin rauhallisen valkoiseksi.

Täytin kanaverkkotöttörön poronjäkälällä, sammaleella sekä männyistä 

pudonneilla pienillä sormipaisukarvejäkälän kuorruttamilla oksanpätkillä.

Pieniä valojahan se taas huutaa mutta odotelkoon vielä hetken.

Pienen sammalpallon askartelee käden käänteessä.

Sisään olen laittanut sanomalehtipaperipallon

jonka sidoin tavallisella ompelulangalla pampulaksi.

 

Mäntymetsämme muhkea runko on mainio paikka
uudelle pihakoristeelle.

Pajupirtti -blogini 

vietti

11 -vuotispäiviä 

 lokakuun lopussa.

  Isot kiitokset kuulu 

teille ihanat Ystävät.

♥ 

Lämmöllä 
Kaisa

Keijunmekkoja kranssissa

  Hei, Reilusti on kulunut aikaa edellisistä postauksista. Mihin tämä aika oikein kiitää? Vai onko se sitä elämänhallinnan puutetta? Arvojärjestyksen uudelleenasettelua, kenties? Isovanhemmuus, maailman paras olotila ♥, en vaihda sitä sijalta yksi.

Uusi työpaikka on korkattu ja täytyy myöntää, että siinä on ollut tosi paljon opeteltavaa. Lähes koko työssäoloajan olen tottunut työskentelemään itsenäisesti mutta viimeiset puoli vuotta olen opetellut mitä on kun on niitä lähityökavereita. Supertiimi on meillä  kasassa ja vvs.Lauraa kaivataan.  Vaikeaa on ollut myös "luovuttaa" töitä toisille sillä eihän mun tarvi tehdä kaikkea.(Tottunut nääs)

Elokuun tummiin iltoihin rakensin valkoisen keijunmekkokranssin

  Villiviininistä taivuteltu kranssipohja sai ylleen valkoista spreimaalia sekä jämät pinkistä pullosta sinne tänne. Sitä pinkkiä olisi voinut olla enemmänkin mutta loppui mokoma. Vanhat pikkuriikkiset ruukut suhautin sillä samalla valkoisella maalilla. Vähän rautalankaa ympärille ja sammaltäytteiset ruukut kiinni kranssipohjaan. 

Kukkakoristeiksi keräsin pihalta keijunmekkoa, hortensiaa sekä helminukkajäkkärää.

Pienet saviruukut maalattu valkoisiksi ja täytin ne oman pihakevenpäällyssammaleella.

                 

 

Ihastuin keijunmekkon, sen kauniiseen kukintoon varmaan ikiajoiksi.

Etupihan seinäamppelissa se viihtyy superhyvin.

 

 

 

 

 

Ensi keväälle on kerätty kaikki siemenet, kokeilen omakasvattaa.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua

Kaisa

Seitsemän vuotta omaa unelmaa Pajupirtissä

Hei Pajupirtin lukijat!

Tänä viikonloppuna tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä kun 

perustin ekan blogini Pajupirtin.

Tämä on 300. postaukseni ja lukijoita on liittynyt blogin seuraajaksi 266

niin Suomesta kuin muualta maailmasta.

Olen saanut paljon hyviä ystäviä blogini kautta.

Kiitos Ystävät.

***********

Pajupirtin ekan vuoden saalista

Risukransseja

Toisen vuoden

Mustikanvarpukranssi

Kolmannen vuoden

Sammalsydän

Neljännen vuoden 

Tuohilammas

 

Viidennen vuoden

Jäkälätöttörö

Kuudennen vuoden

Ajopuusydän

Seitsemännen vuoden

Paperilankakranssi

Kahdeksannen vuoden

Osmankäämisydän

Haaveena olisi vielä jonain päivänä julkaista 

kirja näistä ihan omista tekeleistäni.

Mutta haaveitahan saa olla, vai kuinka.

Synttäriarvontaan 

voit osallistua jättämällä viesti kommentteihin.

Blogittomat voi jättää yhteystiedot (e-mail)

Arvonta suoritetaan su 8.11. kello 21.00

Palkintona minun ja puutarhurimme Sulon väkertämä juurikranssi + pientä ekstraa. 

Virallisella valvojalla oli täysi työ pysyä karvoissaan kun viimeistelin sydäntä. 

Täytyi ihan sulkea tuo veijari portin toiselle puolelle.

Niin innostusta herättävä tuo tuijan juuripaakku on.

Sulo ja kranssitarpeet

 

 Arpaonnea

Halauksin Kaisa

*♥*

Sammaleinen porttikranssi

 

 

  Kirpsakkaa , aurinkoista keskiviikkoa kaikille lukijoille. Pakkasyön jälkeen vaahtaran lehdetkin oli jäässä. Onneksi ne on jo varisseet alas ja komposti täynnä keltaista höttöä. Tämä syksy ei liiemmin värjäillyt vaahteroita täällä meidän seudulla. Liekö liian lämpöiset ilmat olleet syynä moiseen? Muutama orassihtava lehti oli joukossa ja pyöräytin yhden vaahtararuusun uuden porttikranssin koristeeksi. Tein pohjan rautalangasta ja päällystin sen koivun risuilla. Risujen päälle kiinnitin sammalta jonka sidoin ihan tavallisella ompelulangalla.

 

 

Kranssi on muotoiltu kahdesta puolikkaasta ja ne on kiinnitetty eri portteihin. Kun portin aukaisee, aukaa myös sydän. Pienet pampulat tein tuijan juurista ja juuttinarusta yksinkertainen rusetti koristeeksi. Tuijan juuristo on hauskan näköistä ohutta juurakkoa jota on helppo muotoilla. Tämä tuija palveli isossa ulkoruukussa monet vuodet mutta juuristo täytti ruukun kokonaan. Unohdin tietysti kesällä kastella sitä riittävästi joten se suuttui ja kuivui.

Nauttikaahan ruskapäivistä ja palataan pian

sillä

PERJANTAINA 30.10. juhlitaan

Pajupirtin 8-vuotispäiviä

arvonnan merkeissä.

Heippa hetkeksi

Kaisa