29.10.17

Betonijakkara pikkumiehelle


 Vielä ehdin lokakuussa valuhommiin sillä pikkupenkki suvun toistaiseksi nuorimmalle on ollut mietteissä jo pitkään. Kesän sateet ja kylmät kelit ei houkutelut askarteluun tipan tippaa. Ainoastaan arvelutti raparperinlehtien saatavuus. Kompostian takana kasvaa ainoa, purkutalon pihalta pelastettu, raparperin taimi. Se viihtyy siellä, katseilta suojassa loistavasti. Kesän suurimmasta lehdestä olisi pitänyt ottaa kuva sillä se olisi peittänyt pihan pienen kesäkalusteiden pöydän lähes kokonaan. Meinasin tehdä siitä suurensuuren laatan mutta etanayhdyskunta nakersi sen täyteen reikiä.


Snikkerbuua (työhuone) on mainio vaihtoehto kylmille ja sateisille ilmoille. Tein valuhommat siellä. 
Penkin jalat on valettu muovisiin jäätskipikareihin. Muutama naula on tökitty tartuntapinnaksi jalan yläreunaan. Nämä jalat olin tehnyt etukäteen. Pesuvatin pohjalle laitoin muutaman raparperinlehden ja noin 7-8 cm:ä betonia (S30). Välissä on muutama pala kanaverkkoa. Jalat upotetaan paikoilleen ja annetaan kuivua muutama päivä. Suihkuttelin vedellä muutaman kerran halkeilun välttämiseksi.

 
Vaahteraruskakin on ollut surkea. Löysin sentään muutaman oranssinvärisen lehden sen valtavan ruskeasävyisen kasan uumenista. Loppuviikon lumisade kuitenkin peitti kaikki haravoimatta jääneet ja jouduin tyytymään muutamaan kastelukannuun jemmattuun lehteen. Olivat onneksi pysyneet tuoreena ja sain tekaistua muutaman ruusun piristämään kuistia.


Ruskatunnelmissa
Kaisa