Ruohonleikkuu on ollut tänä kesänä harvinaista puuhaa. Pajupirtin vanha pihapiiri on ollut lähes lannoittamaton kaikki nämä vuodet jotka olemme asuneet täällä. Lemmikkieläinten tassujen takia ei ole lannoitteita eikä kalkkeja käytetty. Varjon puolella kasvaakin aika paljon sammalta joka on monille kauhistus. Meillä sammal saa kasvaa sillä pidämme sen väristä ja pehmeydestä.
Sulkasammaleesta tein pienen sammalsydämen jonka kiinnitin kranssipohjaan, koristelin pienillä kukilla ja lempiköynnökselläni Keijunmekolla. Tänään oli syyskuun kuumin päivä. Asteita oli himpun verran yli 20 ja aurinko porotti koko päivän täydeltä terältä. Mitä mainioin päivä askarrella kuistilla.
Ruskaretkeä odotellessa
* ♥ *
Kaisa