Oma puutarhani on ansainnut omanlaisen kunnianosoituksen minulta. Kun vuonna -83 ostimme tämän Alvar Aallon suunnitteleman puutalon oli pihamaamme todella surkea. Puolet puutarhasta oli metrinkorkuisen heinokon peitossa eikä kasvimaasta ollut tietoakaan. Aluksi raivasimme perunapellon. Kokeeksi kylvetyt punajuuret oli niin isoja ettei niitä mahtunut kattilaan kuin kaksi kerrallaan kiehumaan. Taisi tulla hiukka liikaa lannoitettua. Eka porkkanasato oli niin pieni, että vaalin suurella rakkaudella saalistani ja säilöin ne yöksi liiteriin kuivahtamaan. Aamulla näky oli surkea. Pikkurillinkokoiset porkkanat oli nakerrettu ja muutama jämä oli selvästi matkalla hiiriperheen talvivarastoon. Itku siinä tuli.
Pikkuhiljaa se viljelyinto on laantunut ja tyydynkin vain kasvattamaan pienessä kasvihuoneessani kesän tomaatit ja kurkut. Mikä onkaan maukkaampaa kesäleivän päällä kuin tuore kasvihuonelämmin kurkku.
Kokeilin kirjain- ja numerosabluunoita juuttikankaalle. Ostin varjostushupun joka on tarkoitttu arkojen havujen kevätauringon suojaksi. Leikkasin sopivan palan kankaasta ja töpsyttelin tekstin askartelumaalilla. Ajopuista väkersin raamit ja pikkiriikkinen harava, ämpäri ja kastelukannu riittää rekvisiitaksi. Kesällä sitten juhlitaan.
Haravat ja hihat heilumaan
Kaisa
Kaisa