Kurkista tonttuoven taa....

Kukkapenkki-installaationi alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Tosin uunituore apulaiseni Sulo tuppaa hieman liian innokkaasti luomaan omia näkemyksiään tähän versioon. Milloin lähtee vasta auenneet kukkanuput tai vanhaan alumiiniseen pesuvatiin tehty "asetelma" saa kyytiä.,,, ja korvat luimuun ja kovaaaaaa karkuun, äippä tulee.

Suuri intohimoni kaikkeen vanhaan ja "poisheitettävään" sai aikaan kukkarinteen Salaisuuksien puutarhan. Wanha ovi on vävypojan liiterirempan aarteita. Älä missään nimessä heitä sitä pois! Ai, mitä siä sillä teet? Laitan kukkapenkkiin... kunnes vihdoin äitienpäivänä ilmestyi moinen ihanuus pihallemme. Kiitos Hepskukkuu.
Tiilet on vanhan uunin purkujätettä, ruostunut lehmän riimuketju, ruosteinen maitotonkka ja hevosenkenkä saivat arvoisensa paikan. Iltojen hämärtyessä syttyy vielä vanha öljylamppu valaisemaan tunnelmaa oven yläpuolen lintukoukkuun.

 Kesä voi oikeesti alkaa ♥

Pieni ajopuupenkki on hetken hengähdyspaikka menninkäisille.

Siperiankurjenmiekat täydessä kukassa

 

Kurjenpolvi

Näkymä kasvihuoneen nurkilta ja maitotonkka mummolasta

Puutarhurin päivään kuuluu kaivamista, silmitöntä ryntäilyä, puremista, ärinää, unta, pallopelejä, kukkapenkin tuhoamista ja pelkkää sulottelua loppu aika.

 

Paikalla pysyminen ja poseeraus ei kuulu vielä ohjelmaan.

 Linssilude, märkä pusu, saisko olla?

Vielä odotellaan loman alkua.

Kesämielellä
Kaisa

Sulo

 

Hei

Olen Pajupirtin uusi jäsen Sulo.

Australianpaimenkoira.

Ikä 7 viikkoa ja risat.

Innokas puutarhuri. 

Tykkään pajupalloista,

ja

äipän housunpunteista.

 

 Minulla on aina hirrrmuinen nälkä.

Syöminenkin vie voimia.

Onneksi unikaveri on lähellä. 

Uni yllättää hetkessä.

Tuhisevin ja koiranpennuntuoksuvin 

terveisin Sulo 

Kuulen hennon tuulikellon

 

Olis jo aika auringon, lämmön vienon hikisen. Vaan ei. Tuulee ja tuulee vielä enemmän. Täällä rannikolla merituuli osaa olla ilkeä ja kylmä näin alkukesästä. Ei puhettakaan lempeydestä eikä siitä hennosta kosketuksesta iholla. Iho on kananlihalla, punasilla paukamilla kun oikein puhuroi, kutittaa. Se on sitä allerkijaa, tuulelle.

 

 Myös iloa löytyy tuulesta. Hepskukkuu remppaa liiteriä ja voih..mitä AArteita sieltä löytyikään! Oikeita iiisojenpoikien nauloja, ruostuneita oven hakoja, wanha öljylamppu. ikivanha ovi (josta puuttuu alaosaa, päätyi myös meille) siitä ensi kerralla lisää.

Tuulikello syntyi näistä löydöistä. Jo aikoja sitten olin tuonut rantaretkeltä Singer -merkkisen ompelukoneen pyöreän mikälieosan pihakoristeeksi. Nyt se päätyi tuulikellon yläosaan. Rautalankaan ripustin niitä isoja suoria ja vähemmän suoria nauloja, hakoja ja avaimia. 

 Nyt vaan odotellaan niitä myrskytuulia, että tämä kilkutin toimisi kunnolla.

 Silmäniloa siitä ainakin  saa.

Muutoksen tuulet puhaltelee rajulla voimalla Pajupirtissä. 

Elämä on♥

Mitä huominen tuo tullessaan? 

Entä ensi viikko?

Kiitos Ystävät kommenteista, olette parasta voimaa.

Halauksin Kaisa