Kuulen hennon tuulikellon

 

Olis jo aika auringon, lämmön vienon hikisen. Vaan ei. Tuulee ja tuulee vielä enemmän. Täällä rannikolla merituuli osaa olla ilkeä ja kylmä näin alkukesästä. Ei puhettakaan lempeydestä eikä siitä hennosta kosketuksesta iholla. Iho on kananlihalla, punasilla paukamilla kun oikein puhuroi, kutittaa. Se on sitä allerkijaa, tuulelle.

 

 Myös iloa löytyy tuulesta. Hepskukkuu remppaa liiteriä ja voih..mitä AArteita sieltä löytyikään! Oikeita iiisojenpoikien nauloja, ruostuneita oven hakoja, wanha öljylamppu. ikivanha ovi (josta puuttuu alaosaa, päätyi myös meille) siitä ensi kerralla lisää.

Tuulikello syntyi näistä löydöistä. Jo aikoja sitten olin tuonut rantaretkeltä Singer -merkkisen ompelukoneen pyöreän mikälieosan pihakoristeeksi. Nyt se päätyi tuulikellon yläosaan. Rautalankaan ripustin niitä isoja suoria ja vähemmän suoria nauloja, hakoja ja avaimia. 

 Nyt vaan odotellaan niitä myrskytuulia, että tämä kilkutin toimisi kunnolla.

 Silmäniloa siitä ainakin  saa.

Muutoksen tuulet puhaltelee rajulla voimalla Pajupirtissä. 

Elämä on♥

Mitä huominen tuo tullessaan? 

Entä ensi viikko?

Kiitos Ystävät kommenteista, olette parasta voimaa.

Halauksin Kaisa