Kurpitsalyhtyjen aika

                                                            

Lokakuun viimeisen viikonlopun valtava urakka on viimein saatu valmiiksi.

Kurpitsalyhdyt poikineen ja tyttöineen on porattu akkuporakoneella ja omenankuorimaveitsellä

 

 

Virallisena valvojana  kurpitsa-askarteluissa oli Sulo the Greatest Gardener.

Hän vahti lyhtyä niin tarjasti, että oli turvallisinta vaihtaa oikea kynttilä led-malliiseen.

😂😂

                                                                        

                                        

Tämän kuoren veistelyssä saakin olla tarkkana. Ohuen mattoveitsen kanssa työ

kummilta kuitenkin sujui ja nyt saa Pajupirtin Yksisarvinen loistaa pihalla.

Kaikkien askarteijoitten mielestä kurpitsan sisuksen rapsuttelu lusikan kanssa

on maailman kivointa hommaa. Kurpitsan siemenet on otettu talteen ensi kesää varten. 

 

Tässä on meidän tämän kesän kurpitsasato saatu purkkiin.

Pajupirtin aina utelias, karvainen apupoika on innolla mukana askartelemassa.

Työnjohtaja kun täytyy löytyä joka työmaalta.

                  

Pajupirtin minipojat (4v. ja 6v.) valmistivat meidän isojen avustuksella 

oman naamalyhdyn. 

Vähän se valmis lyhty hirvitti hämärällä parvekkeella ledkynttilän valossa.

💛💛

Isä ja mummi pitivät vuorotellen omenaporaa pystyssä kun innokkaat 

nakuttelijat hakkasivat poraa kurpitsan kuoresta läpi.

Aina ei ihan osunut kohdalleen mutta tarkkana saivat pienet miehet olla.

                 Kummi auttoi suurten ja terävien hampaiden vuoleskelussa ja näin 

saatiin turvallisesti suuvärkki tehtyä.

                                                                     

Minä tyydyin kaivartamaan vain tämän pienen tähtimallisen kurpitsalyhdyn

silla kuiva ja kuuma superkesä ei suonut jättisatoa tänä kesänä. 

 

 Tämä tähtilyhty valaisee Pajupirtin

13-vuotista

Blogitaivalta.

Haluan kiittää Sinua ihanista ja Voimaa antavista sanoista.

Kiitollinen olen myös teille saksan-, ruotsin-, englannin- ja norjankieliset BlogiYstäväni.

💖

Olemme yhtä suurta perhettä.

Tunnelmallista kurpitsajuhlaa

Halauksin

Kaisa

Upside down

Pihanraivaus ja SuperKesä saa aikaa kaikkea hassua.

Sekoaa.... 

😞

Kuka voisi kuvitella, että hirmuhelteellä alkaisit kaivamaan kukkapenkkiä, sahaamaan

vanhasta katajasta kuivuneita oksia ja  vielä vähemmän

edes tartuisit rautakankeen ?

 

Pieni kataja jonka pelastin vuosia, vuosia sitten erään puutarhamyymälän roskapisteestä

päätyi pihallemme. Yritin antaa sille rakkautta ja leikkelin kuivuneita oksia, kastelin ja

toivoin.... jos jonain päivänä se piristyisi ja toipuisi. Sidoin hentoja oksia yhteen ja tein kaiken voitavan mutta pieni Juniperus vaan pysyi hentona eikä tahtonut kasvaa. Se oli kuitenkin hengissä ja näytti ihan katajalta.

                                                                                  

Naisen valtava innostus huonekalujen siirtelyyn tapahtui nyt puutarhassa.

Pikkukataja sai väistyä ja isommankin katajan oli vuoro lähteä.....LOPPUJEN LOPUKSI.............

JUURINEEN !

Keikuin sen kolmatta metriä pitkässä rungossa kaksin käsin, keikutin ja keikutin , iskin lapiolla,rautakangella ja talikolla.

Neulaset tunkeutui työhanskojen läpi kämmeniin mutta ei haittaa. 

Huusin APUA!

  

                                                                                

Tuo saha, tuu auttamaan.

Pirtin isäntä saapui hätiin.

Tarttui runkoon ja muutaman kerran nykäisi. 

Thatsit 

Kataja oli irti...juurineeen

 

Nyt oli katajan aika vaihtaa näköaloja.

Kaivoin rautakangella reijän ja tökkäsin rungon maahan ja juuret taivasta kohti.

Tätä olen jo kauan haaveillut mutta oikeaa ja oikeanlaista puuta ei ole tullut eteen.

Katajan juurista tuli aivan kuin pieni päivävarjo omenapuun alla

olevan kahviteluryhmän koristeeksi.

                                                           

Ainakin aamutee maistui tänä aamuna ihan erilaiselta.

Oman kasvihuoneen kurkku on parasta.

Teeseurakin oli ihan rauhallinen viileämmän yön jälkeen.

 

Minun on käytävä joka päivä tarkistamassa kurkkutilanne kasvihuoneessa.

Onneksi tämä viejari ei ole vielä bongannut, että itsekseenkin pääsee tutkimaan kurkkujen

kypsyyttä. Muuten me oltaisiin pulassa. 

Terv. Superkurkkufani Sulo

                                                       

                                    

Kukkaloistoa on vain siellä mihin kastelukannun vesi ylettyy. 

Valkoiset Liljat kukkii täysillä ja keväällä istutetut Asiatic Lilyt

puskee tumman punaista kukkaa.

Keskellä on uusin Clematis Taiga. Se on vielä pieni mutta kukat ovat siitä ihanat, että ne aukeavat kerros kerrokselta. Kukka on joka päivä erilainen. keskellä olevasta sykeröstä avautuu aina yksi kerros ja eri kukintavaiheessa olevat kutat näyttävät erilaisilta.

 

                                                                   

 

Taigan vieressä on Mrs. Colmondeley

 

Tuhannet kiitokset ihanista viesteistä. 

Kesäpäivän kuumuudessa

Kaisa 

Kära Malin,Tack så mycket för din kommentar 

Liebe Elisabeth und Wolfgang ,

 Vielen Dank für Ihre Kommentare 

Kaisa 

💖💖💖

 

*TÄHTIkurpitsalyhty*

 

Erilainen,  ihan ensimmäinen kurpitsalyhtymme syntyi

 kaksissa tuumin nuorimman prinsessani kanssa. 

Aluksi oli tarkoitus kokeilla ihan perinteistä naamalyhtyä

 mutta jokin tuossa tähtimallissa vaan veti puoleensa.

 Kaksi jättikokoista kurpitsaa olikin jo jonkin aikaa odotellut kaivertajia. 

 

                                                                               

Aikamoinen työ ja näpertäminen noissa pienissä tähdissä kuitenkin oli. 

Kuori ei ollut paksu mutta syömäkelpoista kurpitsaa löytyi runsaasti. 

Työn tuloksena kuopukseni sai ansiotyössä kipeytyneen ranteensa

 paranemaan ja ihan eka Pumpkin Pie tuli leivottua.

Vielä kaiken kukkuraksi saimme tähtikurpitsalyhdyn 

tarkistuksen ja tyyppihyväksynnän puutarhamme

sulostuttajan  the Greatest Gardenerin puolesta.

Sulo muistaa joka päivä käydä nuuhkuttelemassa tähtiaukoista *

                                                            

 Tunnelmahetkiä viikonloppuun♥

Kaisa, Maama ja Sulo

Rantaan ajelehtinut laudanpätkä muuttui naulakoksi

  Meri, tuo toisinaan pelottava ja kuitenkin niin kiehtova, osaa yllättää meitä rantakulkijoita aarteillaan. Olen oikein himokeräilijä kun puhutaan ajopuista, laudanpätkistä, kaarnanpaloista, puhumattakaan valtavista tukeista joita on ehkä  tipahdellut satamaan puita tuovien laivojen kyydistä. Aallot ja rantakivikot hiovat näitä jättiläisiä vuosi toisensa perään. Ne harmaannuttavat niitä ja tekevät pinnasta uskomattoman sileitä ja kauniita. Rannalta saattaa löytää vanhan nuotionpohjan jonka ympärille on raahattu näitä järeitä penkkejä. Siellä on vietetty kenties iltaa nuotion ääressä ja kuunneltu laineitten sanomaa ja ihailtu auringonlaskua meren tuoksussa.

💛

                               

                                  

Pieni laudanpätkä meriaarteista päätyi olkkariin pikku naulakoksi johon vaihtelen "väkeä" vuodenaikojen mukaan. Tällä hetkellä  naulakonvaltaajina Tildaperheen äiti ja isä hiiri jotka pääsivät hetkeksi katselemaan putoilevien haavanlehtien iloista leijailua naapurin pihalla.

Laudassa olevat uurteet kertovat aaltojen kuiskeesta.

💛

Pieneen kuparilyhtyyn uskalsin hetkeksi laittaa oikean tuikkukynttilän.

 Mutta parempi onvaihtaa ledtuikku jo paloturvallisuudenkin takia.

💛

Illan hämärässä ei sisällä muita valoja tarvita.

💛

Merellisissä fiiliksissä

Kaisa

Kaarnavalaisin

Merenranta on rannikolla asuvien aarrearkku.

 Mikä onkaan ihanampaa kuulla

kuin aaltojen hento loiske vasten rantakiviä 

tai tuivertavan tuulen vahva tyrskäys

joka paiskautuu rantakallioon.

Aarteita ajautuu rantaa ja alati keinuva vesi 

muovaa ja hioo puita, kiviä sekä kaarnan paloja sileiksi.

Näitä kiehtovia, aaltojen taidonnäytteitä, löytyy rantakivikoista.

Satamaan tukkipuita tuovat laivat ilmeisesti jättävät rantaveteen

 kaarnan paloja uiskentelemaan  joita sitten ainakin yksi innokas

 aarteenmetsästäjä kerää into piukeena.

 

♥ ♥ ♥

                     

 

 

 

 

  Ämpärillinen männyn kaarnoja päätyi minun jatkokäsittelyyn.

Alkupesun suoritin mäntynestesaippualla ja kuivattelin raikkaan 

tuoksuisia kaarnoja takan päällä.

Asettelin kuivuneita palasia lattialle ja mietiskelin mitä niistä askartelisi.

Kaarnat asettuivat kuin muodostelmaluistelijat ympyrälle ja

 siitä se sitten jatkui aluksi ruuvaillen ja lopuksi liimaten. 

Kuisti on jo pitkään odotellut pientä

 valonpilkahdusta pimeän sydäntalven jälkeen. 

Paristoilla toimiva valosarja on mainio lisä iltatunnelman luomiseen.

Keväältä tuoksuvia aurinkoisia maaliskuun päiviä sinulle.

KaarnaKaisa

Verhon takaa paljastuu.. tsadaa... Paju♥

Oikea pajukärpäsparvi on laskeutunut Pajupirtin katolle.

Loppiasivapaan olen käyttänyt ihan vaan askarrellen ja

runsasta pajuvarastoani kulutellen.

Lauantainen keräysretki oli aika hauska.

Fillarilla kaahasin, siinä pienemmät immeiset

 taivaantuuliin lennättävässä myrskyssä, risuapajille.

Minut se tuuli jätti kuitenkin rauhaan :) 

Parkkeerasin pyörän sen metallijalan varaan ja aloin hommiin.

 

 Onneksi suoria pajunvitsoja oli keväällä leikatulla 

pientareella yllinkyllin ja innolla niitä sieltä naksuttelin.

Kunnes, olin kulkenut jo jonkin matkaa ojanviertä ja

 pälyilin polkupyöräni suuntaan, oliko se vielä tallella.

Hassua eihän tähän aikaan ketään vielä ole liikkeellä. 

Mutta pyörää ei näkynyt.

Tarkastuskäynti ajopelin luokse paljasti, että voimakas 

tuuli oli tempaissut sinisen kaunokaiseni sammalmättäälle.

Herätin samalla rytinällä vielä yöunilla olleen valkoisen 

jäniksen joka pinkoi kauemmas hullusta pajuhöperöstä.

♥♥♥

 Vähän epäsymmetrinenhän siitä pajusydämestä tuli

mutta väliäkö sillä.

 

 Kiharaiset koristeet tein kieputtamalla ohuimmat pajut 

neulepuikon ympärille ja kuivattelin ne takan reunalla.

Paristoilla toimivat pienet sydänvalot on minun mieleen.

Joulu on kerätty laatikoihin.

Jatketaan kevättä kohti. 

Kyllä se päivä jo hetken on 

valoisampi kuin viikko sitten

Kaisa

J♥ulukattaus jäästä

 Aika hullua alkaa tähän aikaan vielä leikkimään vedellä, vai mitä?

Pakkasta on mittarissa 8 astetta ja sormet jäässä.

Ihanaa kun saatiin jäädytykseen sopiva lämpötila edes hetkeksi. 

Muutama ämpärijäälyhty on tekeytymässä ja siitä se sitten lähti.

Lapasesta meinaan, tai paremminkin sormikkaista.

Siitähän tulisi mainio jalka pienelle jääpöydälle.

Entäs mistä pöydälle kansi? Ei ole sopivaa laatikkomuottia, vai onko?

Blinggg...

 hellan syvä pelti, pyöristetyt reunat ja sopivan paksu, jihuu...

jäädytys yön yli ja se on valmis, vielä ehtii huomiseksi.

 Herkän hauras tuikkulyhty syntyi ilmapallon sisään.

Pajupirtin jouluinen tonttuovi iiiisoille tontuille jouluvalaistuksessa.

Piitter -porokin siellä oottelee vielä kauralyhdettä.

Hyvää Joulua!

Kirjakuusi kierrättäen

Karisematon kuusi tuli tehtyä työkaverini Suskin kanssa työpaikallemme.

Vanhoista kirjoista revittiin innolla kannet pois ja liimattiin koko komeus yhteen.

Tähtinauha on samoin tehty kirjojen sivuista ja kiinnitetty juuttinaruun.

Toivotan kaikille lukijoille

Rauhallista ja Rentouttavaa Joulua

♥

 Kaisa

Tuohitähtiä ja mustikkakransseja, ARVONNAN tulokset

Vanha mustikanvarpukranssi tuli tuunailtua vähän jouluisemmaksi. Valkoista spreimaalia ruskettuneille varvuille ja koivun tuohesta piparkakkumuottia apuna käyttäen leikkelin pienet tähdet. 

Pienet paristokäyttöiset ledvalot(20 lamppua) on mainio  vaihtoehto porttin jouluilmeelle. 

Piilotin pieneen kangaspussiin paristokotelon  ja kiinnitin sen kranssin taakse. Kuuden tunnin ajastuksella toimiva valosarja on valaistuna pimeän tullen.

Koivun tuohesta on helppo leikata saksilla erimuotoisia koristeita vaikka kuusen koristeeksi. 

Kiinnitykseen ohut rautalanka on kätevä. Kierittele sukkapuikon ympärille rautalankaa ja tätsit.

ARVONNAN TULOKSET

10-vuotiaan blogini arpajaisissa
                OnNi suosi
              SUSANNEA!

   Onnittelut Sinulle ja kiitos
       kaikille blogiystävälle.
Laitako sähköpostiini osoitteen      niin saan paketin postiin
            ennen joulua.

Oikeita lumitähtiä odotellessa

Leppoisaa jouluviikkoa

Jäkälätähtien tuiketta ja ARVONTAA, Pajupirtti 10 vuotta

Jäkälätähtien tuiketta ja ARVONTAA, Pajupirtti 10 vuotta

 

 Uskomatonta mutta totta!

Pajupirtti -blogini täytti pyöreitä.

*10  vuotta*

Kaikki alkoi lokakuussa 2008

Työpaikan järjestämällä tietsikkakurssilla sain kipinän kun meille esiteltiin facebookin ja blogien saloja. Innokkaana askartelijana olin jo pitkään miettinyt mihin ihmeeseen kokoaisin kaikki omat tekeleeni. Oma blogi johon voisin liittää kuvia ja pieniä juttuja kuulosti tosi mielenkiintoiselta. Vähitellen opin lisäämään kuvia, superpieniä näköjään, sekä muokkaamaan niitä.

Ensimmäisiä kommentteja askarteluistani jätti Hahtuvan heijastuksen Nina, Hänen kanssaan meillä on tämä blogiystävyys jatkunut aina tänne asti. On jopa tavattukin ihan livenä. Toinen hyvä Ystävä Suvikummun Marja jonka upeita puutarhajuttuja ja askarteluja voimme seurata vieläkin. Marjan kanssakin on vietetty ikimuistoinen päivä kahvitellen ja rupatellen. Valkoisen puutalokodin Ilona , tuo supersuosittu unelmien kirjailija ja mahtava valokuvaaja pyysi minun Risusiipiä kirjansa Koti lehvistön varjossa kirjaansa ikuistettavaksi. Kiitos siitä.

Unelma omasta kirjastani elää vieläkin.

Lisäksi nämä vuodet ovat tuoneet lukuisia ihania ja upeita Blogeja ja -Ystäviä  meidän kaikkien luettavaksi ja seurattavaksi.

 Kiitos kaikille oman blogini seuraajille.

Olette elämäni valopilkkuja tähtitaivaalla.

Pajupirtin 10- vuotisen taipaleen ja 

Ystävien/ Lukijoiden kesken laitetaan pystyyn

ARVONTA

Kommentointiaikaa on  15.12.18 klo 18.00 asti.

Kaikkien kommenttien jättäneiden kesken arvon yhden kolmen kappaleen setin jäkälätähtiä. 

Jos sinulla ei ole omaa blogia voit jättää sähköpostiosoitteesi kommenttiin niin olet mukana arvonnassa.

Onnea arvontaan!

Adventtitunnelmissa

Kaisa

♥