Aarreaitan ajopuuhylly

                                                        

Aarreaitan ajopuista kasaamani hyllykkö pistettiin hyrskyn myrskyn.

Keräsin suosikki askartelujani sen kuluneille hyllyille.

Piikkilangasta taivutettu kuu-ukko.

Tuikkukynttilän metalliosista on helppo leikellä saksilla metallikukkia. 

Lasipurkin olen päällystänyt mustalla kanaverkolla ja

juuttinarua kieritin yläosaan rusetin kera.

                                              

Pienen betonituikun valoin kertakäyttömukiin. Pitsinauhaa laitoin sen reunaan  ja 

muutaman pienen sydämenmuotoisen helmen liimasin kuumaliimalla. 

Pellavakuitupaperinen lyhty on suosikkiaskartelujani sieltä ykköspäästä. Jos pellavakuitupaperia ei ole saatavissa voit tehdä paperimassan WC paperien huuhtohylsyistä.

Käy kurkkaamassa tunnisteista huuhtohylsyt tai pellavakuitupaperi niin

saat vähän vinkkejä mitä kaikkea muuta näistä voit askarrella. 

                                                

  Kirpputorilta löytää kivoja valokuva- tai taulukehyksiä.

 Maalaa kehykset kalkkimaalilla ja ohuen vanerin liitutaulumaalilla.

Näin saat kivan muistitaulun ruokaostoksia varten tai 

Tervetulotoivotuksen kotisi kävijöille.

                                                    

                                                            

                                                                

Aarteista Wanhin ja minulle uusin ja mieluisin aarre on kuopuksemme

(talon alta)  löytämä tosi vanha pastilliaski.

Sulo pastiller för mun och svalg

Oy Merijal Ab

😂😂

 Onkohan sukua Sisu pastilleille?

 

Toivottavsati viihdyit Vanhoissa tunnelmissa

 

Kaisa

Meren ja puutarhan lahjat

 

 

Meri, tuo loputon aarrearkku , on mitä mainioin innoittaja.

Kauniit ja sileät puun palaset vaan on niin mun juttu. Niitä jaksaa silitellä ja 

hypistellä käsissä samalla kun päässä surisee ideoita.

 Miltähän näyttää kynttilänvalon kajastus näiden pienten, koukeroisten

 palasten välistä. Ei auta muuta kuin kokeilla. Pora esiin ja muutama reikä.

 

Juuttinarulla on helppo yhdistellä palaset toisiinsa. Pienen lyhdyn sisälle

laitoin lasipurkin ja paksun kuminauhan purkin ympärille. Nyt vaan sopivat

palaset lasipurkin ja kuminauhan väliin. 

 

                                                        

  Kun oikeat palat löytyy on helppo 

merkata tussilla reikien kohdat ja eikun poraamaan.

                                                      

Tuulikelloideakin pyöri päässä. 

Tämän pienen tuulikellon olen tehnyt 2014.

Käy kurkkaamassa postausta ylläolevasta linkistä.

 

Tekisin sellaisen isojen poikien mallin koska aarteenhakumatkalla

 keräsimme myös isoja ajopuita. 

Mutta jotenkin tuo tuikkuidea vei heti mennessään.

 

Nyt vaan odotellaa sateetonta iltaa niin pääsen koeajamaan 

ajopuulyhdyn hämytunnelmassa.

                                                                      

Odottamattomat yllätykset on ihaninta maailmassa.

Ennen äitienpäivää kävin läpi suosikkiblogejani ja 

Kukkaiselämää -blogissa oli liian houkutteleva arvonta.

Kukkaiselmään Satu järjestää suosittuja arvontoja aina 

sillon tällöin ja päätin kokeilla onnea.

 Hänen Kukkaiselämää puotinsa sijaitsee Lappeenrannassa ja

se onkin laitettu livevierailukohteeksi tälle kesälle.

😍 

Unohdin jo koko arvonnan ja Bling...:

Sähköpostiini tuli viesti arvonnan voitosta.

Kiitos Satu aivan supermakeesta kannusta.

Se tuli ehjänä perille ja on jo käytössä.

                                                   

Pajupirtin puutarhan Kuokkala luumupuu on taas täydessä kukassa.

Se mokoma kukkii aina niin salaa ja liian lyhyen ajan mutta onneksi

ehdin tällä kertaa ennen näitä loputtomia sateita ja tuulia.

Kurkunkasvatus on tällä kertaa ihan super.

Ekat kurkut on syöty jo taimienkasvatusvaiheessa.

Nyt kurkut on siirretty kasvihuoneeseen ja tuotanto jatkuu.

 Voisikohan tästä oikein heittäytyä kilpasille oikeiden viljelijöiden kanssa ?

Ei nyt sentään. 

Onni on oma kurkkusato koko kesäksi.

 

 💚💚💚

💚

Kurkuntuoksua sinne sinulle

Kaisalta

 

Ajopuuaarteista ♥ kransseja

                          

Ilta-auringon helliessä meitä lähdimme eilen kuopukseni kanssa Aarteiden retkelle.

Olimme varustautuneet reilunkokoisilla Ikean kasseilla ja muutamalla movikassilla.

 Matkassa oli myös rutkasti iloista mieltä,  jännitystä ja 

tietenkin kumisaappaat kaiken varalta.

                                             

Jäiden lähdettyä meren rannat ovat oikeita aarrearkkuja.

Myrskytuulet  näet heittelee rantakivikkoon kaikkea mahdollista.

Muutamia vuosia sitten samaiselta rannalta löysimme hylkeen ruhon ja

se dunkkis mikä siitä entisestä meren elävästä lähti oli kuvottava.

Ilmoitin kuolleesta hylkeestä ympäristövirastoon ja he hoitivat homman.

                                                  

Tällä kertaa onni oli sentään meidän puolella.

Kivikkoinen ranta kätki koloihinsa pientä ja vähän isompaa

ajopuuta. Vanhat kolmimetriset hirren pätkät sai sentään jäädä

 vaikka ihan pakko oli kokeilla painaako ne ja kuinka paljon.

Vanhoja köyden pätkiä oli takertunut puiden juuriin ja pensaisiin.

 Herää kysymys että, mitä ihmettä ne tekevät meressä? 

Nekin lähti meidän mukaan. Tuleehan rantaa ainakin siivottua.

Näen jo sielunsilmällä narukranssin. Siitä sitten tuonnempana.

                                        

Ilta oli ihanan tyyni ja muutama iso laiva lähti kohti kotisatamaa. 

Se on aina jotenkinkin haikea tunne kun kuulee laivan koneen jumpsutuksen. 

Näkee piipusta tupruavan savupilven sekä vanavedessä lipuvat aallot.

💕

Kenen kulta mahtaa olla onnellinen kun saa rakkaansa takaisin?

                                         

♥

                                               

♥

                                                       

Ajopuuaarteista löytyy usein yllättäviä muotoja.

Jonkun olkanivel ? ??

                                                 

Maailman meriä nähnyt purjevene? ??

                                                                                      

   Keppi poikineen ja valmis kranssi.

Tai voisihan tätä käyttää vaikka kehyksenä keväälle.

            

                 Aarteet kuivumassa.

Suurin osa ajopuun pätkistä on rutikuivia ja sen vuoksi superkevyitä.

 Aurinkoisin merentuoksuisin ja lämpimin miettein

Kaisa 💖

Pupujen paluu metsään

                                                                       

Koko pääsiäisen pyhät on virkkuukoukku saanut kyytiä..

Selailin Garnstudion sivuja ja löysin kivan ja nopean pupun ohjeen.

Puuvillalankoja Organic Cotton (Adlibrikselta) jäi jäljelle kun 

jokunen aika sitten  tein itselleni lapaset virkkaamalla.

Valkoisia, vihreitä ja beigenvärisiä pupuja loikki hetken kuluttua 

ympäri Pajupirtin lattiaa.

Näitä on niin helppo virkkailla aina sopivan hetken tullen. 

 

 

                                                             

Vasta kolmannesta pupusta tuli ohjeenmukainen. Hih... Hiukkasen tuotti ensin ongelmaa

tuon ohjeen kanssa. Tai paremminkin luetunymmärtämisessäni on parannettavaa.

Olen aina tykännyt virkkailla piirroskuvin mukaan mutta

tässä oli kyllä muutama merkki johon en ole törmännyt aikaisemmin.

                                                        

 

    Pujotin juuttinarua ripustuslenkiksi ja lisäsin puuhelmiä väliin.

Pienen nenän nykerön keksin ohjeen ulkopuolelta.

Samalla kuonon päähän tuli joillekin ihan selvät viikset.

Ne on niitä isäpupuja sitten.

 

   

Nyt koko pupujengi on päästetty pihalle ja

kevätpuuhat alkakoon.

💕

Kaisa kiittä pääsiäisviesteistä

💖

Kaarnasydän ♥ARVONTA♥ naistenpäivään

Pihalla polttopuutyöt ovat jatkuneet siihen malliin, 
että paksua kaarnaa on saatavana vaikka kuinka paljon.
Pitkästä aikaa veistelin kaarnasydämiä ja 
päätin kokeilla millainen taulu
niistä saattaisi syntyä.

Mukavaa naistenpäivää blogiystävilleni ♥

 

 

♥ARVONTA♥

Kaarnasydän taulun arvontaan voit osallistua jättämällä

 kommentin tähän postaukseen.

Jos sinulla ei ole omaa blogia voit jättää sähköpostiosoitteesi
anonyyminä kommentteihin ja olet mukana arvonnassa.

 Kuulisin mieluusti omia kokemuksiasi kaanan työstämisestä ja

 mitä kaikkea ihanaa olet siitä saanut aikaan.

Arvontaan voit osallistua 8. - 21.3.2020

Voittaja arvotaan kaikkien osallistujien kesken 22.3.

Onnea !

Innostavia kevätaskarteluja

vaikka kaarnalaivojen laineilla.

Kaisa

Ei tikkua ristiin..Ovikoriste ajopuusta

Ajopuihin hassahtaneena kokeilin miltä maalattu luonnonpuu näyttäisi  Pilaisiko maali jo luonnostaan kauniinvärisen pinnan täydellisesti vai mitä kävisi? Peittyykö pinnan viehkeät koukerot , urat ja reiät?

Onko rauhallisesta tunnelmasta enää mitään jäljellä maalauksen jälkeen? 

 

Mutta kokeiltava oli.

Maalasin palat valkoisella Vintage paint -kalkkimaalilla ihan ohuesti ja tosi huolimattomasti.

Porasin muutaman millin terällä läpireiät jokaiseen pätkään ja pujotin juuttinarun reikien läpi.

Ovikoriste voi tällä kertaa olla valkoinen.

Rannoilta löytyy mitä kauneimpia känkkäröitä ja tikkuja joita voi käyttää askarteluissa.

 Samoin kaadettujen puiden oksat harmaantuu kauniisti. Oman pihan männyistä tulee 

myrskytuulilla alas isojakin oksia joita harmaannuttelen ajan kanssa.

Tällä hetkellä alkaa ajopuut olla vähissä joten retki meren rannalle olisi 

toteutettava pikapuolin.

Jouluksi voisi askarrella ihan ohuista kepeistä saman sorttisia koristeita kartiotuijan oksille. 

Valkoinen tuikkisi vihreää taustaa vasten ihan kivasti.

Taidan kuitenkin pysyä kelopuun omassa värissä, on se vaan niin kaunis.

Lämmintä syyskuun loppua teille Ihanat jotka jaksatte piipahdella kylässä.

♥

Kaisa

Sammaleinen porttikranssi

 

 

  Kirpsakkaa , aurinkoista keskiviikkoa kaikille lukijoille. Pakkasyön jälkeen vaahtaran lehdetkin oli jäässä. Onneksi ne on jo varisseet alas ja komposti täynnä keltaista höttöä. Tämä syksy ei liiemmin värjäillyt vaahteroita täällä meidän seudulla. Liekö liian lämpöiset ilmat olleet syynä moiseen? Muutama orassihtava lehti oli joukossa ja pyöräytin yhden vaahtararuusun uuden porttikranssin koristeeksi. Tein pohjan rautalangasta ja päällystin sen koivun risuilla. Risujen päälle kiinnitin sammalta jonka sidoin ihan tavallisella ompelulangalla.

 

 

Kranssi on muotoiltu kahdesta puolikkaasta ja ne on kiinnitetty eri portteihin. Kun portin aukaisee, aukaa myös sydän. Pienet pampulat tein tuijan juurista ja juuttinarusta yksinkertainen rusetti koristeeksi. Tuijan juuristo on hauskan näköistä ohutta juurakkoa jota on helppo muotoilla. Tämä tuija palveli isossa ulkoruukussa monet vuodet mutta juuristo täytti ruukun kokonaan. Unohdin tietysti kesällä kastella sitä riittävästi joten se suuttui ja kuivui.

Nauttikaahan ruskapäivistä ja palataan pian

sillä

PERJANTAINA 30.10. juhlitaan

Pajupirtin 8-vuotispäiviä

arvonnan merkeissä.

Heippa hetkeksi

Kaisa

Merestä syntyy tuulikellot

 

Hento tuulikellon ääni on kuin pumpulia korville. Valitettavan usein kaupasta ostettu härpäke tuottaa meteliä ihan liiaksi asti. Ainainen kilkutus ei mielestäni anna aikaa  luonnon omille äänille. Varsinkin kaupunkiseudun pienillä pihoilla ei ole kovin mukavaa nauttia aamukahvia oman tai naapurin  tuulikellon raikuvassa paukkeessa.

Melkein joka kesä olen virittänyt kuistille rautaisen lintukilkuttimen jonka vauhdikkaampia lintuja olen joutunut joka kerta hillitsemään. Meteli kovalla merituulella on sitä luokkaa, että parempi ottaa koko vekotin alas koukusta pahimpien myrskytuulten ajaksi.

Lempeän, luonnollisen ja ainakin minun silmiä ja korvia hivelevän meriaiheisen tuulikellon rakentelin rantaretken aarrejahdin löydöistä. Täältä löytyy vanha säkkipussi joka pitää sisällään jumppavehkeet, iilimato, purjevene kuvastuneena tyynen järven pinnalle, balettitanssijan jalkaterä sekä spittari. Kaikki nämä voi nähdä kun lempeä kesätuuli heiluttelee ajopuun paloja ja simpukankuoria yhteen. Ääni ei ole korvia huumaava. Vieno kalkatus ja simpukoiden helähdys on sitä kauneinta  musiikkia tuulisessa kesäpäivässä.

 

Kun katsoo oikein tarkkaan voi miettiä mitä keikkea nämäkin puunpalaset tuo mieleen.

 

Monivärisen lobeliani kera jaan teille kesäpäivän iloisia puuhaideoita.

Kiitän kommenteista ja juhannusterveisistä.

Vielä on muutama viikko työrupeamaa jäljellä.

Aurinkoa odotellen

Kaisa ♥