Tuomas-Keijun mustikkasiivet

 

 Valkea joulu on haaveissa meidän kulmilla. Joulutunnelmaa on yritetty viritellä kaikin mahdollisin keinoin. Pölypallot on häädetty ainakin naapurikadulle asti. Kuusi löytyi kauppareissulla ihan liian helposti, se odottelee vesisaavissa sisällepääsyä. Jouluruusun kannoin eilen kaupasta ihan paljaaltaan autolle, ei tarvinnut pakkailla sen kummemmin. Askarteluja on ehtinyt tehdä vielä tänään. Mustikanvarvut on minun jouluvihreää. Taivuttelin muutaman sydänkoristeen sekä Tuomas-Keijun siivet portille hyvän mielen tuojaksi Tuomaanpäivään.

Lunta ei ole kuin pakastimessa. Jäälyhdyistä on vain pohja jäljellä. Mutta nautitaan näistä lämpimistä ilmoista.

 

Ruostuneet kilikellot virittelee meitä joulutunnelmaan.

 

 Rauhallista ja Tunnelmallista Joulua Sinulle

 ♥ Kaisa

Paperinauhakranssit

 

Sydänkranssi

Kaksi paperinuhakranssia on annettu hyvään kotiin. Kiitos kotitarjouksista kiinnostuneille.  

Sydänkranssi on kitinväristä paperinauhaa ja siellä täällä pilkistelee ohutta valkoista paperilankaa. Kolme paperiruusua on irrallisia.

Kranssin koko on 47cm x 44cm

 

Pyöreä kranssi

Valkoisesta paperinauhasta ja -langasta solmittu pyöreä kranssi on kokoa 44cm x 44cm.

♥

Kaisa-tonttu

Minikuusi oksanpätkistä

   

Tuulentuivertamia kotikuusen oksanpätkiä(3-8cm) lojuu pihatiellä eilisen Oskar-myrskyn jäljiltä. Monet kerrat olen ajatellut, että joskus täytyisi kokeilla kranssin tekoa näistä valmiiksi pätkityistä pilkkeistä mutta aina se on jäänyt haaveiluasteelle. Hetki sitten päätin, että SE päivä on nyt ja tänään. Keräsin ämpärillisen pätkiä ja leikkasin paksusta pahvista pienen kuusipohjan. Alareunasta aloin liimaamaan kuusenpätkiä kerroksittain aina latvaan asti. Koristelin minikuusen sydämenmuotoisilla helmillä , jäkälällä ja pitsirusetilla.

 

 

Nopeatekoisen minikuusen valmistamiseen ei mene kuin hetki ja samalla tuli pihamaakin siistittyä.

 

Kaisa 

 

Neilikkapursotettua sammalkakkua ja tuohipipareita, ole hyvä ♥

 

Sammalkakku

Pohja:

Kanaverkkoa

Rautalankaa

Oasissieni

Sammalta

Jäkälää

Leikkaa ensin suorakaiteen muotoinen pala kakun reunoiksi. Käännä pala pyöreään muotoon.

Leikkaa kaksi pyöreää palaa.(päällinen ja pohjapala). Yhdstä päällinen ja reunapala toisiinsa rautalangalla. Leikkaa oasistiilestä kakun keskelle neliönmuotoinen pala.

Aloita kakun täyttö päällisestä. Työnnä sammalta kakun pohjapuolelta niin, että sammalta tulee ulos kanverkon raoista. Laita samoin reunoille sammalta sisäpuolelta. Aseta oasis kakun keskelle ja täytä koko kakun sisäosa sammalella.

VARO PIENIÄ ÖTTIÄISIÄ JOTKA HERÄILEE HUONEENLÄMMÖSSÄ sammalikosta.

Kanna ne hellästi ulos talvehtimaan.

Kiinnitä viimeisenä pohjapala kakkuun rautalankaa apuna käyttäen.

Koristelelu:

Neilikoita kermavaahdoksi

Harsokukkaa nonparelleiksi

Koivuntuohta suklaalastuiksi

Lisäksi tarvitaan valtavasti hyvää ja iloista mieltä.

Säilytettävä ulkona.

Varjeltava talitinteiltä ja oravilta kieltotauluin.

 

 

 

 Piparkakut

Pohja:

Koivun tuohta

Kanaverkkoa
Sormipaisukarvetta (puusta pudonneista männyn risuista)

Leikkaa saksilla tuohesta kaksi sydämenmuotoista piparkakkua. Leikkele kanaverkosta hiukan piparkakkua pienempi pala tukirakenteeksi. Liimaa toiseen  tuohipalaan kanaverkko ja näihin edelleen toinen tuohipala. Laita kuivuman tukevan painon alle.
Kun piparkakku on kuivunut liimaa piparin reunoihin paisukarvetta

 

 

 Kahvit porisemaan ja

Kaisanpäiville

♥

 

 

 

 

Kahvintuoksua Arabian lastenkupista Hannu ja Kerttu (minun oma)

tarjoilee

 

Kaisa ♥

Talvinallen joulukutitus

 

Kyllä se joulun tunnelma alkaa hiljalleen kutittelemaan sormenpäissä ja varpaissa. Varpaat vaan veisi metsään materiaalihakuun ja sormet syyhyää tekemistä.
Paperinaruihin olen tällä hetkellä innostunut ihan täysillä. Muutama tekele on valmistunut ja lähes valmiina on jokunen kranssinpoikanen. Lisäksi muutamia innokkaita askartelijoita on tulossa minun oppiin kunhan saadaan päivä sovittua. Mukaan mahtuu toki jos olet kiinnostunut paperinarutöistä.

Tämän lilanvärisen kranssin tein omatekoiseen rautalankapohjaan. Halusin neliönmuotoisen pohjan mutta sen löytäminen valmiina olikin aikamoinen urakka. Ei auttanut muu kuin itse vääntää se rautalangasta. Tosin se olisi saanut olla puolet tanakampaa tekoa sillä kranssista tulee aika painava. Mutta tekemällä ja kokeilemalla oppii.

 

Vanha Talvinalle sai oman paikkansa kranssin keskeltä. Valot olen vain viritellyt kranssin ympärille kokeilumielessä. Sen väri ei vaan tule oikein esille. Vääristää mokomakin kameraruppana.

 

 Valkoisen paperinauhakranssin tein pyöreään pohjaan. Ai miten se onkaan rauhallinen yhdistelmä.
Wanha kilikello on Tamburiini -kaupan löytöjä. Käykäähän piipahtamassa puodissa sieltä ei tyhjinkäsin lähdetä koskaan.

Tässä hämytunnelmaa lisäsin myös paperinauhasydämeen ♥

 

Mukavaa marraskuuta lukijoille!

Kaisa

Syyspötkö

 

 Syyspötkö putkahti kukkapönttöön kesäorvokkien tilalle. Kaiken kesää kukkineet orvokkireppanat joutivat jo kompostiin pajusta, sammaleista sekä saniaisen lehdistä kyhätyn tekeleen tieltä.
Keräsin nipun pajuja jotka sidoin tiukasti yhteen. Ruskeat kotkansiipisaniaisen lehdet on niin vietävän suloisia, että niistä oli pakko tehdä spiraalin muotoinen  kaistale pötkön ympärille. Paljaan osan vuorasin rahkasammaleella.
Arvata saattoi, että pirtin ahkerat talitiaiset ovat olleet uutterasti mukana rakennustalkoissa. Ne ryökäleet kun keräävät pesänlämmikettä talven varalle. Käyhän se. Minä rakennan ja linnut purkaa. No, onhan edes vähän aikaa silmäniloa puutarhassa.

 

Kaunista syyslomaviikkoa

ja

tuhannesti kiitoksia kommenteista.

Kaisa

Vaahterenlehtikranssi portinvartijana

                                                                                                           

Vaahteranlehtien uskomattoman kaunis väriloisto sai minut unohtamaan sen ikävämmän puolen näistä syksyn riesoista. Keräsin Juniorin kanssa kassillisen kauneimpia talteen. Takkahuoneen pöydällä viriteltiin mieleen miten niitä vaahteraruusuja oikein tehtiinkään. No,löytihän niitä ohjeita netistä ja pyörittelimme useaan otteeseen sopivaa mallia.
Rautalangasta kieputin kranssipohjaksi kaksi puolipalloa ja päällystin puolikkaat sammalella. Otin 8-10 lehteä nippuun ja sidoin näitä nippuja vuoroin oikealla ja vasemmalle kranssipohjaan. Väliin sujautin valmiin ruusun.








 

 Kiinnitin kranssin pihamaan porttiin siten, että toinen puolikas on toisessa portissa ja toinen toisessa. Näin muodostuu kokonainen kranssi kun portit on kiinni.

 

Ruska-aika on täällä etelässä parhaimmillaan .

Otetaan kaikki huvi ja hyöty ihanista väreistä voimaksi talvea varten.

Kaisa ♥

Valkoisten Ruusujen Paperinauhakranssi

 

Viikontakaiset Kädentaitomessut Helsingissä inspiroi minut sitomaan paperinauhaa. Farnian loossissa kuhisi väkeä. Innokkaimmat askartelivat paperitähtiä taitavan opastajan neuvoilla. 
Oma mielenkiintoni otti heti katseen valtavan suureen paperinauhasta sidottuun sydämeen. Tahtoo heti kokeilla.Arvata saattoi, että kainalossa kollotti tarvikepaketti joka sisälsi kaikki tarvittavat materiaalit kyseiseen luomukseen. Vähän ensin arvelutti riittääkö yksi vyyhti paperinarua ja vyyhti paperinarua tuohon kaikkeen. Mutta työn valmistuttua lähes kaikki nauhat ja narut oli käytetty.

  

 

 

Jotain omaa halusin lisätä kranssiin ja vihdoin viimein onnistuin taittelemaan edes jonkinlaiset paperikukat. Voitte vain arvailla kuinka monta aloitusta oli ekalla kukalla.  Kun sen sitten vihdoin viimein hiffaa niin kukkiahan voisi taitella loputtomiin.

Muutama muu näytteilleasettaja jäi erityisesti meleen. 

Tuias on minulle entuudestaan tuttu blogimaailman kautta. Nyt tavattiin Tuian kanssa ihan sattumoisin. Olen aina ihastellut hänen taitoaan keramiikan valmistuksessa. Ilo oli molemminpuolista kun siinä hetki jutusteltiin.

Carla Country Cottage on jotain satumaista. Sitä ei voi sanoin kuvata se täytyy kokea. Uskomatonta taitoa ja oivallusta  huokauksien huokaus.

Maarit Ailion herkät kortit sai minulta täydet kympit. Pussillinen päätyi lopulta meillekin.

Halauksin

Kaisa

Suklaata oven välissä



Tämä suklainen printtikuvio viehättää minua jostain kumman syystä. Sen väri tuo mieleen oman pihan ihanat ja makeat luumut. Noita ihanuuksia on tänä syksynä tulossa mahtava määrä. Jos ei sitten meidän pihan pörröhäntäyhdyskunta vie niitä talvipesäänsä. Yhtenä päivänä oli rouske vaan kuulunut kun orava-emo oli nautiskellen pureksinut luumua kiveä myöten. Ei sen puoleen sai siinä hötäkässä myös valkeakuulaat kyytiä.

Ovistopparin surruttelin pellavapöytäliinasta (kierrätyskeskuksesta muutamalla eurolla) pitsillä ja mininapeilla höystettynä. Ovenpitimenä on tähän asti toiminut vanha kengännauha joka pujotetaan
ovenkahvaan ja seinässä on pieni koukku sille toiselle päälle. Hyväksi havaittu konsti sekin mutta sitä vaihtelua kun pitää olla.
Täytepuoli olikin sitten haastetta kerrakseen. Stopparista tuli niin iso, että sisään olisi mahtunut yhtaansa lähes 5 kiloa riisiä. Tyydyin kuitenkin vain kahteen kiloon ja ja loput täytteet otin vanhasta tyynystä. Nyt tönöttää todella jämäkkä stoppari meidän rapuilla. Huokaus, jos ei oravat syö sitten noita riisejäkin.

 

Nyt jyrisee ukkonen ja kovaa. Sade tekisi kyllä hyvää luonnolle.

 

Ihanaa loppuviikkoa lukijoille ja

jaksakaa säilöä.

 

Kaisa

 

Omat luumut

 

 

Betonia ja pitsiä

 

  Pimenevien iltojen tunnelmapilkkuja rakentelin viikonloppuna. Kierrätyskeskuksesta ihan muutamalla eurolla hankin kaikenlaisia muovipikareita, -kippoja ja laatikoita.
Roikkuva kynttilähärpäkkö on valettu pikariin ja upotin vanhan ruostuneen amppeliketjun yläreunaan kannattimeksi. Tämä pieni pöytämalli on löytö. Se lienee ollut joku kertakäyttöinen jäätelökulho tai vastaava. Siellä se ilkkui hyllyllä minulle kauniin vihreänä: Kaisaaa tuu hakeeee.. ja Kaisahan tuli.

 

 

 

Hiukan dramatiikkaa halusin luoda tälle kaksikolle. Siispä mustaa spreimaalia, mattaa ja vähän peruspitsiä (Pitsitie-verkkopuodista) Napit löysin Sinooperista, aivan syötävän suloisia.

 

 

*♥*

 

 

 

 

Kuulaita syyskuun päiviä kaikille

ja

Tunnelmoikaa ♥ kyllyydestä!

Kaisa

MERI huovuttaa

Aivan ihastuttavaan uuteen materiaaliin törmäsin viikonloppuna. Mökkiranta on jo juhannuksesta saakka vellonut viherlevälauttojen peitossa. Vaikka ja kuinka olen toivonut ja odottanut, että edes aallot toisivat mokoman mössön rantaan mutta EI. Siinä se velloo vaan ja naureskelee. Mökkinaapuritkin ovat hiki hatussa ahertaneet vastaavan lautan kanssa jo pitkän tovin mutta aina seuraavana viikonloppuna näky on ollut karmiva.

 

 Nyt hyökättiin oikein urakalla levälautan kimppuun. Ei auttanut muu kuin kuopus lauttoi omatekoisen lautan kanssa ja hiljalleen uitteli levämerta lähemmäs rantaa. Me isännän kanssa haravoimme ja nostelimme repaleita rannalle naapureiden kanssa. Koko viikonloppuhan siinä puuhassa meni mutta pieni pala Suomenlahden rantaa on nyt puhdas.

 

 

 

 

Jotain hauskaakin oli tuossa leväsulkeisessa. Haravalla lautanpalasia nostellessa katselin uskomattoman kaunista väritystä mitä sieltä paljastui. Vihreän, keltaisen ja ruskean eri sävyjä nousi ylös. Laitoin parhaimmat palat kuivumaan mattojen kuivatusputkelle ja merituuli pörrötti repaleita oikein kunnolla. Haju ei nyt niin mahtavan mainio ole noissa palasissa mutta eihän niitä tarvitse sisälle viedä. Isäntä näppäränä huovuttajana kokeili huovutustakin mutta se ei oiken ottanut tuulta purjeisiin. Huovutusvillan kanssa aine toimi mutta ei yksinään.

 

 

 

 

Rautalankahenkarin väänsin pohjaksi ja kuivuneista repaleista kieputtelin kranssinpohjan levästä.
Leväkerroksia kun repi erilleen paljastui huopamaista villaa jota laitoin kranssi päällyskerrokseen.
Nyt lehahtelee meri myös meidän pihalla vaikka ei nyt ihan rannalla asuta.

Levä on rihmaista viherlevää joka nousee meren pohjasta kuumien hellejaksojen aikana. Näin ainakin lueskelin netin syövereistä. Joka kesähän moista mössöä on ollut jonkin verran mutta tämä kesä toi oikein urakalla töitä mökkiläisille.

Helliköön elokuun aurinko teitä kaikkia ja superkiitokset kommenteista.

                            Kaisa

Ruusuruukku Paverpolilla

 

 

Huh, huh pitkästä aikaa. Kesäloma on tältä erää loppu mutta muutama päivä syksymmällä on vielä jemmassa. Olen ollut tosi laiska koko loman ajan askartelujen puolesta. Kuistille olen viritellyt piikkilangasta ja juurista kyhätyn valaisimen. Löysin nimittäin aivan syötävän suloiset led-valot lähikaupasta. Pimeässä elokuun yössä pallukat valaisee sopivan hillitysti kuistia.

Jotain uutta oli ihan pakko kokeilla. Askarteluliikkeestä tuli kotiintuomisena Paverpol -kovetusainetta

jota oli heti ilman minkäänlaista ennakkotietoa alettava työstämään. Kaikki oli hakusessa niin aineen määrä työskentelyjärjestys ym. kaikki mahdollinen. Sotku oli täysi kaaos, ei suojavaatteita, liian isot käsineet, tukahduttava helle ja minun niin lyhyeksi havaittu pinna. Jo muutaman minuutin kokeilun jälkeen olin valmis laittamaan hanskat roskikseen ja toteamaan, ei ole mun juttu. Mutta klingg, sitkeys palkitaan.

 

 

Onnistuin upottamaan purkkiin vanhan kangasruusun ja huokaus sentään, tämähän on ihan hauskan näköinen. Juuttikangasta pyöritin ruukunsuojan ympärille ja taisi siinä kuravellissä uiskennella muutama metri pitsinauhaakin.

 

 

Lopputulosta en olisi millään malttanut odotella. Painelin ja sörkin ruukkua tämän tästä se kuivuminen kun kestää aina liian kauan.

 

 

Ehkäpä jonain päivänä seisoo se pitkäkaulainen satulintu meidän pihamaalla.

Kertoilkaa ihmeessä omia kokemuksianne tästä aineesta. Kaikki pikkuvinkitkin on tervetulleita.

Lämpimiä ja tunnelmallisia hetkiä tähän kauniiseen elokuuhun.

                       Kaisa

Sadepäivän JUURIKRANSSI

 

 

Tuttujen rakennustyömaalla hääri tänään kaksi innokasta keräilijää. Tällä kertaa vuorossa oli taloprojektin alta kaadettujen mäntyjen juuret joita naksuttelimme varastoon sinisen  ikeallisen verran. Tuoreeltaan juuret taipui ihan kiitettävän hyvin. Huippulöytö oli hennonhennot hiusjuuret jotka teki hauskan tupsakkeen pitkän lonkeron päähän.
Sadepäivän kranssin pyörittelin paksummista juurista ja hennot osat jätin toiselle sivulle roikkumaan.
Uittelin vesisaavissa valmista kranssia hetken ja harjasin mullat ja turpeet vanhalla tiskiharjalla.
Tuoreet juuret taipuu tosi hyvin eikä kiinnitykseen tarvitse mitään lisämateriaalia. 

 

           

                           Kiitokset kuuluu innokkaille rakentajille kun säästitte mahtimatskun meille.

Kaisa