Kesäinen ovikoriste oksanpätkistä ja pihakukista syntyy vesisateellakin. Kuistin katoksen suojassa on
ihana puuhastella hyvää musiikkia kuunnellen ja välillä hyvää kirjaa lueskellen. Nämä kelottuneet männynoksat kun ovat saaneet minut valtaansa. Niissä on sitä jotakin josta tykkään.
Vielä kun saisi niitä ihastuttavia kelottuneita kantoja joihin lähes törmäsimme alkuviikosta.
Piipe -ystäväni vei minut yllätysretkelle heti maanantai aamuna. Kyseli vain, että lähtkö retkelle, sano lähdetkö? Eihän siinä muu auttanut kuin suostua. Tiesin, että jotain odottamatonta ja mukavaa on tiedossa. Matka suuntautui uudelle pihapuodille maalaiskylän suunnalle. Mutkainen hiekkatie oli yllätyksiä täynnä. Pystyynnoussut marjastajamummo sai ystäväni hypähtämään ohjauspyörän takana. Hitsi, luulin jo hirveksi. Kunnes yht'äkkiä seurasi hirveä jarrutus ja hiekan pölinä. Kato, ihania kantoja!! Ojanpiennar oli valtoimenaan täynnä monta metriä korkeaa kantoröykkiötä. Tuonne kun pääsis penkomaan. Pitänee ryhtyä säästämää omaa traktoria varten;p
Reissu oli kaikin puolin onnistunut mutta epäonneksemme pihapuoti oli juuri maanantaina suljettu.
Helenan aitasta löysimme kotiinviemisiksi arinarieskaa ja limppua. Nam♥
Retkitunnelma oli kuitenkin hilpeä ja ikimuistoinen josta kiitos kuljettajalle.
Kaisa