13.7.2012

Pois alta risut ja männynkävyt


Kesäinen ovikoriste oksanpätkistä ja pihakukista syntyy vesisateellakin. Kuistin katoksen suojassa on
ihana puuhastella hyvää musiikkia kuunnellen ja välillä hyvää kirjaa lueskellen. Nämä kelottuneet männynoksat kun ovat saaneet minut valtaansa. Niissä on sitä jotakin josta tykkään.


Vielä kun saisi niitä ihastuttavia kelottuneita kantoja joihin lähes törmäsimme alkuviikosta.
Piipe -ystäväni vei minut yllätysretkelle heti maanantai aamuna. Kyseli vain, että lähtkö retkelle, sano lähdetkö? Eihän siinä muu auttanut kuin suostua. Tiesin, että jotain odottamatonta ja mukavaa on tiedossa. Matka suuntautui uudelle pihapuodille maalaiskylän suunnalle. Mutkainen hiekkatie oli yllätyksiä täynnä. Pystyynnoussut marjastajamummo sai ystäväni hypähtämään ohjauspyörän takana. Hitsi, luulin jo hirveksi. Kunnes yht'äkkiä seurasi hirveä jarrutus ja hiekan pölinä. Kato, ihania kantoja!! Ojanpiennar oli valtoimenaan täynnä monta metriä korkeaa kantoröykkiötä. Tuonne kun pääsis penkomaan. Pitänee ryhtyä säästämää omaa traktoria varten;p
Reissu oli kaikin puolin onnistunut mutta epäonneksemme pihapuoti oli juuri maanantaina suljettu.
Helenan aitasta löysimme kotiinviemisiksi arinarieskaa ja limppua. Nam♥
Retkitunnelma oli kuitenkin hilpeä ja ikimuistoinen josta kiitos kuljettajalle.


Kaisa

10 kommenttia:

Titti kirjoitti...

Onpa kaunis!♥
Piti heti soittaa äidille ja siskolle jotka lomailevat parhaillaan Lapissa, että jos silmiin osuu, niin minulle saa tuoda tulijaisiksi kelottuneita oksia... ;)

mate kirjoitti...

Onpa taas kaunis ovisydän ;)

Pajupirtin Kaisa kirjoitti...

Voi Titti, maltat tuskin odotella läheistesi kotiutumista. Mitä kaikkea sieltä löytyykään. Toivottavasti ovat omalla autolla liikkeellä.
Meillä tuli yhtenä kesänä mukavasti tuliaiset kotiin kun oli peräkärry mukana. Arvaa vaan oliko kiviä ym?
Innostusta askarteluihin. Sydän on muuten tehty kuumaliimaamalla.

Pajupirtin Kaisa kirjoitti...

Kiitos Mate! Eikä vienyt kuin hetken sen valmistuminen. Vielä kun olisi ollut enempi jäkäliä niin lopputulos olisi ollut herkempi.

Laura kirjoitti...

Minäki rakastan kaikkia aarteita mitä luonnosta löytyy, ja yleensä aina sillä silmällä luonnossa liikkuu, että mitähän tuostakin voisi tehdä. Tosin toteutus jää arjen pyörityksen jalkoihin yleensä. Tuossa kauniissa sydämessä ihania aarteita!

Ronja kirjoitti...

Ihana tuo ovisydän :) - hyvää viikonloppua sinulle !

Rahkasammal kirjoitti...

Kaunis ovikoriste! Meillä tahtoo lähteä kääkätkin (kannot) mukaan kun ajellaan, männynkarahkat täyttävät auton myös. Viime kesänä käytiin tuolla spektroliitti kaivoksella ja meinas iso kivenjärkäle tunkea asuntoauton ovesta sisään, mutta onneksi ei mahtunut !

sarita kirjoitti...

Mahtava ovikoriste!!!! =)

aimarii kirjoitti...

Kiitos taaskin, sain ihastuttavan vinkin omaan askarteluuni näistä kelottuneista oksasista. Minun asuinympäristössäni niitä on mielin määrin.
Sinun tekemäsi viehättää silmääni erityisen paljon.

Pajupirtin Kaisa kirjoitti...

Kiitos kaikki ihanat naiset kommenteista. Kesäkiireet on vieneet aikaa joten kommentoinnit on jäänyt vähemmälle. On tullut siivoiltua paikkoja joihin ei ole kajottu vuosiin: liiteri, autotalli, kellari, ullakko jne. Nyt on kiva kun on siistiä. Sokkelin maalaus on vielä kesken, samoin ovenpielilistojen laitto ulko-oveen ym.pientä.
Ihania elokuun kuutamoiltoja ja lämpöä lissää.
Kaisa