Meri, tuo loputon aarrearkku , on mitä mainioin innoittaja.
Kauniit ja sileät puun palaset vaan on niin mun juttu. Niitä jaksaa silitellä ja
hypistellä käsissä samalla kun päässä surisee ideoita.
Miltähän näyttää kynttilänvalon kajastus näiden pienten, koukeroisten
palasten välistä. Ei auta muuta kuin kokeilla. Pora esiin ja muutama reikä.
Juuttinarulla on helppo yhdistellä palaset toisiinsa. Pienen lyhdyn sisälle
laitoin lasipurkin ja paksun kuminauhan purkin ympärille. Nyt vaan sopivat
Kun oikeat palat löytyy on helppo
Tuulikelloideakin pyöri päässä.
Tämän pienen tuulikellon olen tehnyt 2014.
Käy kurkkaamassa postausta ylläolevasta linkistä.
Tekisin sellaisen isojen poikien mallin koska aarteenhakumatkalla
keräsimme myös isoja ajopuita.
Mutta jotenkin tuo tuikkuidea vei heti mennessään.
Nyt vaan odotellaa sateetonta iltaa niin pääsen koeajamaan
ajopuulyhdyn hämytunnelmassa.
Odottamattomat yllätykset on ihaninta maailmassa.
Ennen äitienpäivää kävin läpi suosikkiblogejani ja
Kukkaiselämää -blogissa oli liian houkutteleva arvonta.
Kukkaiselmään Satu järjestää suosittuja arvontoja aina
sillon tällöin ja päätin kokeilla onnea.
Hänen Kukkaiselämää puotinsa sijaitsee Lappeenrannassa ja
se onkin laitettu livevierailukohteeksi tälle kesälle.
😍
Unohdin jo koko arvonnan ja Bling...:
Sähköpostiini tuli viesti arvonnan voitosta.
Kiitos Satu aivan supermakeesta kannusta.
Se tuli ehjänä perille ja on jo käytössä.
Pajupirtin puutarhan Kuokkala luumupuu on taas täydessä kukassa.
Se mokoma kukkii aina niin salaa ja liian lyhyen ajan mutta onneksi
ehdin tällä kertaa ennen näitä loputtomia sateita ja tuulia.
Kurkunkasvatus on tällä kertaa ihan super.
Ekat kurkut on syöty jo taimienkasvatusvaiheessa.
Nyt kurkut on siirretty kasvihuoneeseen ja tuotanto jatkuu.
Voisikohan tästä oikein heittäytyä kilpasille oikeiden viljelijöiden kanssa ?
Ei nyt sentään.
Onni on oma kurkkusato koko kesäksi.
💚💚💚
💚
Kurkuntuoksua sinne sinulle
Kaisalta