Pajupirtin pihamaalla on hiippaillut iltaisin outoa väkeä. Puun takaa on kuulunut rapinaa, joku heittelee oksia suuren petäjän latvasta ja kaarnat sinkoilevat pitkin nurmea.
Tonttuko se siellä?
Kuuluu hentoa tiukujen helinää...Jovain, tonttupa hyvinkin. Onnistuin aamulla salaa kuvaamaan
tuon naavaviiksisen jäkäläparran.
Vihreä mustikanvarputakki yllään se lämmitteli öljylampun valossa. Valo tosin oli jo sammunut mutta tonttu vaikutti tyytyväiseltä kun sai nukkua ja lämmitellä kiireen keskellä.
Tonttu Daniel, vanhin Mustikkamättään puuharitontuista,
asettui asumaan kukkarinteen vanhan oven viereen.
Kasvihuone on laitettu talvikuntoon. Kukkapuu, jonka hankin viime jouluna, tuli päällystettyä koivun risuilla ja se sai nyt uuden paikan kukkalaatikosta. Pieni puutarhapöytä sekin on löytöjä muutaman vuoden takaa. Kaatopaikkakuorma tuli vietyä jäteasemalle ja kotiin lähti ojan penkalta löytynyt rautainen pöydänjalka jonka yksi "tassu" oli poikki. Onneksi se puuttuva tassu oli muutaman metrin päässä ja pirtin isäntä hitsasi sen kokoon. Vanha tuoli on myös löytö jätepuukasasta.
Paristoilla toimivat pallovalot saa toimia tunnelmavaloina vanhalla pöydällä
jonka kansi on, kuinkasmuuten, löytö sekin.
Askarteluillan suodatinpussijoulua olen koonnut tähän vähän mausteeksi. Seitsemän malttamatonta leidiä niittaili ja rypytti pusseista kukkia. Syntyi kransseja, kartioita, sydämiä ja tähtiä. Ihanaa oli kuulla illan päätteeksi Raisan kommentti: "Olipa kiva ilta, ei olisi uskonut!" Kiitos ihanaiset ♥
Itse väkersin roikkuvan valokranssin jonka koristelin pellavaruseteilla ja puusydämillä. Tähän kyllä meni hitusen enemmän aikaa kuin yksi ilta.
Aurinkoista adventtisunnuntaita teille.
Tervetuloa uudet lukijat mukaan Pajupirttiin.
Kaisa
