Seitsemän vuotta omaa unelmaa Pajupirtissä

Hei Pajupirtin lukijat!

Tänä viikonloppuna tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä kun 

perustin ekan blogini Pajupirtin.

Tämä on 300. postaukseni ja lukijoita on liittynyt blogin seuraajaksi 266

niin Suomesta kuin muualta maailmasta.

Olen saanut paljon hyviä ystäviä blogini kautta.

Kiitos Ystävät.

***********

Pajupirtin ekan vuoden saalista

Risukransseja

Toisen vuoden

Mustikanvarpukranssi

Kolmannen vuoden

Sammalsydän

Neljännen vuoden 

Tuohilammas

 

Viidennen vuoden

Jäkälätöttörö

Kuudennen vuoden

Ajopuusydän

Seitsemännen vuoden

Paperilankakranssi

Kahdeksannen vuoden

Osmankäämisydän

Haaveena olisi vielä jonain päivänä julkaista 

kirja näistä ihan omista tekeleistäni.

Mutta haaveitahan saa olla, vai kuinka.

Synttäriarvontaan 

voit osallistua jättämällä viesti kommentteihin.

Blogittomat voi jättää yhteystiedot (e-mail)

Arvonta suoritetaan su 8.11. kello 21.00

Palkintona minun ja puutarhurimme Sulon väkertämä juurikranssi + pientä ekstraa. 

Virallisella valvojalla oli täysi työ pysyä karvoissaan kun viimeistelin sydäntä. 

Täytyi ihan sulkea tuo veijari portin toiselle puolelle.

Niin innostusta herättävä tuo tuijan juuripaakku on.

Sulo ja kranssitarpeet

 

 Arpaonnea

Halauksin Kaisa

*♥*

Sammaleinen porttikranssi

 

 

  Kirpsakkaa , aurinkoista keskiviikkoa kaikille lukijoille. Pakkasyön jälkeen vaahtaran lehdetkin oli jäässä. Onneksi ne on jo varisseet alas ja komposti täynnä keltaista höttöä. Tämä syksy ei liiemmin värjäillyt vaahteroita täällä meidän seudulla. Liekö liian lämpöiset ilmat olleet syynä moiseen? Muutama orassihtava lehti oli joukossa ja pyöräytin yhden vaahtararuusun uuden porttikranssin koristeeksi. Tein pohjan rautalangasta ja päällystin sen koivun risuilla. Risujen päälle kiinnitin sammalta jonka sidoin ihan tavallisella ompelulangalla.

 

 

Kranssi on muotoiltu kahdesta puolikkaasta ja ne on kiinnitetty eri portteihin. Kun portin aukaisee, aukaa myös sydän. Pienet pampulat tein tuijan juurista ja juuttinarusta yksinkertainen rusetti koristeeksi. Tuijan juuristo on hauskan näköistä ohutta juurakkoa jota on helppo muotoilla. Tämä tuija palveli isossa ulkoruukussa monet vuodet mutta juuristo täytti ruukun kokonaan. Unohdin tietysti kesällä kastella sitä riittävästi joten se suuttui ja kuivui.

Nauttikaahan ruskapäivistä ja palataan pian

sillä

PERJANTAINA 30.10. juhlitaan

Pajupirtin 8-vuotispäiviä

arvonnan merkeissä.

Heippa hetkeksi

Kaisa

Sormipaisukarveesta tähdenlentoon

Kauniin ja aurinkoisen viikonlopun puuhasteluun on kuulunut muutaman syksyisen tähden ja sydämen askartelua. Nämä tekeleet tosin koki aikamoisen hyökkäyksen ennen kuin ehdin niitä edes kuvaamaan. Superhyper innokas puutarhurimme Sulo iski silmänsä ja ihan oikeesti hampaansa kiinni pieneen sydänreppanaan. Riepoi irti vihreän rusetin, yäk,ei tää kuulu tähän - tyylillä. Oikeessahan poika on, ei luonnonmatskuihin pidä sekotella mitään hörhelöitä. Isäntä onneksi ehti pelastamaan loput koristeesta ettei se♥ ihan kokonaan ehtinyt tekemään retkeä koiran suoliston läpi. Hetken jo ehdittiin etsiskellä pitsirusettia rautalankoineen kun se nimittäin puuttui. Tuumittin, että toiveenan on saada se ulos repimättä suolia.

 Kuvan vihreä rusetti on uusi mutta onneksi alkuperäinen löytyi olkkarin maton alta jonne tuo veijari oli sen piilottanut. Hakusessa on edelleen edellisestä virkkausprojektista pörrölangasta virkkaamani kukka. Sulo veijari ihastui siihen ikihyviksi ja söi sen yhdellä istumalla. Onneksi ei ollut virkkuukoukkua kiinni. Lanka tosin oli vielä päättelemättä. Kukkaa ei sen jälkeen ole etsiskelyistä huolimati löytynyt. Liekö syönyt sen toiseen kertaan? ;)

  Männyn paisukarvepaloja liimasin kuumaliimalla rautalangasta tehtyyn pohjaan
 jonka taivuttelin pihtien avulla.

 

Koiranpennunhuuruiset

halaukset kaikille

Kaisa ja Sulo

Omenat vanhoista kirjoista

Vanhoista kirjoista saa tehtyä vaikka mitä. Itse kokeilin omppuja kivan kierrätyskirjan (Jason Thompson: Kirjan uusi elämä) ohjeen mukaan. Mennyt kesä ei tuonut meidän pihan valkeakuulaaseen ainuttakaan syötävää hedelmää. Alkukesän kovat tuulet vei osan kukkia mennessään ja syksyiset riepotukset pudottivat loputkin raakileet. Vaan ei lannistuta. Vanhoja pehmytkantisia pokkareita kehiin.

Mattoveistä apuna käyttäen vuoleskellaan omenanmuotoisia hedelmiä kannet poistetuista kirjoista. Maalataan vesiväreillä vähän reunoja ja koristellaan tikunpätkillä ja vaikka oikeilla lehdillä.

Omenantuoksuisia hetkiä askartelujen parissa

toivottelee Kaisa