27.3.2020

Täplälapaset


 Löysin netistä aivan ihanan ohjeen täplälapasiin.
Kotivinkki -lehdessä on ollut kyseinen ohje jonka on suunnitellut 
Susanna Mertsalmi.
Tilasin Adlibrikselta Organic cotton lankaa jota saa
mahtavan herkullisissa väreissä. 
Vähän jouduin poikkeamaan ohjeesta kun yksi kerä
 vaaleanpunaista ei ihan riittänyt. 
Virkkasin peukalot ja kavennusosan vihreällä.
Jos olisin jättänyt resorineuleesta toisen vaaleanpunaisen raidan pois
niin silloin ehkä lanka olisi riittänyt.
Mutta näistä tuli ihan minun näköiset, harakanvarvasjoustinneuleineen.


 Joustinneuleen vaihtaminen virkkuuseen ei myöskään onnistunut ekassa lapasessa.
Toinen (alakuvassa) sentään suorastaan säteilee ;)

 

 Ohjeen lankavalinnalla voisi tulla ainakin lämpimämmät täplikkäät.
Tämä puuvillalanka ei kutita ja pesukin onnistuu hienopesussa 30° C.



Hyvää viikonloppua!
Kaisa
 💕


22.3.2020

Arvonnan tulos ja kevättä kuistilla


 ♥ ♥ ♥
Kaarnasydän on arvottu ja onnekas voittaja on tällä kertaa 

Suvi Kullström ONNEA!

Laitan Suvi sinulle viestiä.

Isot kiitokset kaikille osallistujille kommenteista.
 Kannattaa itsekin kokeilla kaarnaveistelyä.
Metsähakkuutyömailta varmaan voi kysellä materiaalia.


 ♥ ♥ ♥

Kevättä kuistilla 


Pentikin outlet -myymälässä on sitä oikeaa silmänruokaa jota aina sillon tällön kaipaa elämään.
Harvoin sieltä pääsee ulos ilman jos jonkinlaista nyssäkkää tai kangas tilkkua.
Tällä kertaa pyydykseen jäi Kesäniitty kankaasta ommeltu tyynyliina ja keittiöpyyhe.
Pyörittelin kotosalla hetken sitä keittiöpyyhettä ja tuumasin, että eihän siihin raaski mitään pyyhkiä. Kaivoin ompelukoneen esille ja surruttelin pieneen koristetyynyyn siitä päällisen.



Kuistin korituoli sai heti uuden kevätilmeen. Pajupirtin SuperHyper -
Tyyppitarkastaja oli heti paikalla kun asettelin tyynyt paikoilleen. 


H YV äK S yT t Y !



Kaisa

8.3.2020

Kaarnasydän ♥ARVONTA♥ naistenpäivään


Pihalla polttopuutyöt ovat jatkuneet siihen malliin, 
että paksua kaarnaa on saatavana vaikka kuinka paljon.
Pitkästä aikaa veistelin kaarnasydämiä ja 
päätin kokeilla millainen taulu
niistä saattaisi syntyä.


Mukavaa naistenpäivää blogiystävilleni





♥ARVONTA♥

Kaarnasydän taulun arvontaan voit osallistua jättämällä
 kommentin tähän postaukseen.
Jos sinulla ei ole omaa blogia voit jättää sähköpostiosoitteesi
anonyyminä kommentteihin ja olet mukana arvonnassa.
 Kuulisin mieluusti omia kokemuksiasi kaanan työstämisestä ja
 mitä kaikkea ihanaa olet siitä saanut aikaan.

Arvontaan voit osallistua 8. - 21.3.2020
Voittaja arvotaan kaikkien osallistujien kesken 22.3.
Onnea !



Innostavia kevätaskarteluja
vaikka kaarnalaivojen laineilla.

Kaisa

4.3.2020

Kaarnavalaisin


Merenranta on rannikolla asuvien aarrearkku.
 Mikä onkaan ihanampaa kuulla
kuin aaltojen hento loiske vasten rantakiviä 
tai tuivertavan tuulen vahva tyrskäys
joka paiskautuu rantakallioon.
Aarteita ajautuu rantaa ja alati keinuva vesi 
muovaa ja hioo puita, kiviä sekä kaarnan paloja sileiksi.

Näitä kiehtovia, aaltojen taidonnäytteitä, löytyy rantakivikoista.
Satamaan tukkipuita tuovat laivat ilmeisesti jättävät rantaveteen
 kaarnan paloja uiskentelemaan  joita sitten ainakin yksi innokas
 aarteenmetsästäjä kerää into piukeena.


 

                       Ämpärillinen männyn kaarnoja päätyi minun jatkokäsittelyyn.
Alkupesun suoritin mäntynestesaippualla ja kuivattelin raikkaan 
tuoksuisia kaarnoja takan päällä.
Asettelin kuivuneita palasia lattialle ja mietiskelin mitä niistä askartelisi.


Kaarnat asettuivat kuin muodostelmaluistelijat ympyrälle ja
 siitä se sitten jatkui aluksi ruuvaillen ja lopuksi liimaten. 
Kuisti on jo pitkään odotellut pientä
 valonpilkahdusta pimeän sydäntalven jälkeen. 
Paristoilla toimiva valosarja on mainio lisä iltatunnelman luomiseen.


Keväältä tuoksuvia aurinkoisia maaliskuun päiviä sinulle.

KaarnaKaisa

14.2.2020

Tuohisydänsytykkeitä YSTÄVILLE♥


Ystävänpäivähalaus tuohisydänten kera

Keskellä talvea voi toki askarrella tuohestakin. Olen jo muutaman
kerran mietiskellyt takkatulta sytytellessä, että turhan hyvää
 materiaalia palaa uunissa. Niinpä keräsin muutamasta kalikasta
tuohet irti ja kokeilin työhitöitä vaihteeksi.


Kaksi tuohiympyrää taitetaan kaksin kerroin ja
 liimataan yhteen pienen korin muotoon. 
Kapeasta suikaleesta liimataan kantokahva ja annetaan kuivua.
Koristeeksi leikkelin pieniä tähtiä ja kiehuvassa vedessä kasteltuja kiehkuroita.
Näitä voi antaa vaikka ystävänpäivälahjana takkasytykkeiksi.


Takkatulen loimussa
Kaisa

1.2.2020

Betonipitsiä ja Jouluruusuja


Betonipitsiä ja Jouluruusuja
Hullut kokeilut jatkuu...
Päätin sitten kokeilla mitä tapahtuu betonitöille näin talvella.
No, eihän siinä hyvin käynyt. Ei varsinkaan kun tein valuhommat ulkona
pihalla, muutaman asteen lämmössä ja vesisateessa.

Pienet virkatut pitsiliinat sai kokea kovia kun uittelin niitä betonivellissä.
Asettelin ne kuivumaan tuikkukynttilän päälle ja 
kuivatin sentään  verstaalla.
Kuivuminen jatkuu edelleen sisätiloissa mutta yhtä lujaa lopputulosta
 ei ole odotettavissa kuin kesällä valetuissa askarteluissa.


Lumisade pääsi täydellisesti yllättämään valuhommat.
Ajattelin, että kun tuo luontokin pikkuhiljaa heräilee 
tästä yli viisi kuukautta kestäneestä loppusyksystä niin kyllä yhdet 
betonivalutkin kuivuu ulkona.
Yli jääneen löysän betonin kippasin, kauniin vihreiden,  sormustinkukan lehtien päälle.
Kuvio on tosi hento ja pitsimäinen.  Täytyy kokeilla kesällä mitä niistä saa aikaan.
 


 Hämärässä tunnelma on aika aavemainen


Jouluksi ostettu tai saatu jouluruusu kannattaa ehdottomasti istuttaa ulos.
Itse en ole onnistunut pitämään omaa ruusuani hyvinvoivana lämpimässä sisäilmassa kuin hetken. 
Kellastuneet lehdet ja kuivuvat nuput yllätti taas tälläkin kertaa.
Ei auttanut muu kuin viedä koko kukka ulos kuistille ennen joulua.
Päivä päivältä se piristyi ja alkoi puskea uusia vihreitä lehtiä ja nuppuja.
Jouluruusuni on ollut ulkona jo kuusi viikkoa ja voi hyvin pienistä pakkasöistä huolimatta. 
Muutaman vuoden vanha ruusunikin on ollut kukkapenkissä  ja tykkää olostaan.


Miljoona nuppua pynkää ylös maasta eikä pieni lumipeite ole niitä lannistanut.


BetonisaapasAskelin kohti kevättä.

Kaisa

19.1.2020

*Tähdenlentoja* - Virkattu tähtikranssi


Virkkuukoukku on käynyt kuumana viime päivinä.
Pienet valkoiset tähdet syntyy muutamassa minuutissa ja
niiden tekemiseen tulee ihan himo.
Tähtimallia etsiskellessä löysin aivan ihastuttavan
Miran Prinsessajuttu -blogin.
Hänen ohjeella tähden tekeminen onnistuu varmasti.
Vielä kun selailee Miran kauniita toteutuksia kaikista
 mahdollisista virkkauksista, ei voi kuin huokailla.


Minun tähteni sai paikan hennosta kranssista. 
Metallirenkaaseen virkkasin kiinteitä silmukoita,
pylväitä ja nirkkoja ihan oman mielen mukaan.

*Tähtitunnelmissa*
Kaisa

6.1.2020

Verhon takaa paljastuu.. tsadaa... Paju♥


Oikea pajukärpäsparvi on laskeutunut Pajupirtin katolle.
Loppiasivapaan olen käyttänyt ihan vaan askarrellen ja
runsasta pajuvarastoani kulutellen.
Lauantainen keräysretki oli aika hauska.
Fillarilla kaahasin, siinä pienemmät immeiset
 taivaantuuliin lennättävässä myrskyssä, risuapajille.
Minut se tuuli jätti kuitenkin rauhaan :) 
Parkkeerasin pyörän sen metallijalan varaan ja aloin hommiin.
 

 Onneksi suoria pajunvitsoja oli keväällä leikatulla 
pientareella yllinkyllin ja innolla niitä sieltä naksuttelin.
Kunnes, olin kulkenut jo jonkin matkaa ojanviertä ja
 pälyilin polkupyöräni suuntaan, oliko se vielä tallella.
Hassua eihän tähän aikaan ketään vielä ole liikkeellä. 
Mutta pyörää ei näkynyt.
Tarkastuskäynti ajopelin luokse paljasti, että voimakas 
tuuli oli tempaissut sinisen kaunokaiseni sammalmättäälle.
Herätin samalla rytinällä vielä yöunilla olleen valkoisen 
jäniksen joka pinkoi kauemmas hullusta pajuhöperöstä.
♥♥♥
 Vähän epäsymmetrinenhän siitä pajusydämestä tuli
mutta väliäkö sillä.

 

 Kiharaiset koristeet tein kieputtamalla ohuimmat pajut 
neulepuikon ympärille ja kuivattelin ne takan reunalla.
Paristoilla toimivat pienet sydänvalot on minun mieleen.


Joulu on kerätty laatikoihin.
Jatketaan kevättä kohti. 
Kyllä se päivä jo hetken on 
valoisampi kuin viikko sitten

Kaisa

31.12.2019

Pajukärpäsetkin puree talvella


Hahaa.. pajukärpäsetkin puree näin talvella.
Ainakin minä olen tavannut ojanpientareella kimakan purijan.
Aamuvarhaisella viestittelin ystävällemme joka on "peltojen kunkku"
sekä "metsien mies" jos häneltä liikenisi muutama pajunoksa pahimpaan 
hätään kadonneen askarteluinnon löytäneelle näpertelijälle.
Vie niin paljon kuin lystäät ja löytyyhän sieltä vielä oikeaa koripajuakin, 
oli innolla odotettu vastaus.


 Kirjastokäynnillä bongasin jo aiemmin uuden Ulla Vestolan ja  
Anne Rainen kirjan Puno ja askartele pajusta ja pihlajasta. (2019 Minerva)
Kirjassa oli aivan ihana ohje pajulyhtyjen valmistukseen.



Ajopuuvarastoni alkaa olla lopuillaan mutta yhdistin hamppupellavanarulla kaksi
 puolikasta pyörylää ja sain toiseenkin lyhtyyn tukevan pohjan kynttilälle.

Uusi pajukirja sisältää selkeitä ohjeita pajuaskarteluun.



Kiitos Kaikille Ihanille Blogiystäville! 
Kiitos hauskoista ideoista, kannustetaan yhdessä
 toisiamme ja vaalitaan Luontoa. 
Luovaa tulevaa uutta vuosikymmentä
*2020*

Kaisa


20.12.2019

Kipsikäpykuusi


Nyt voi sanoa, että olen ollut ihan kipsissä ja pihkassa.
Pajupirtin isäntä ihmetteli, että joko sinä sitä kinkkua, kun uunia lämmittelin.
Hämmästys oli melkoinen kun änkesin vuokaan männyn käpyjä.
Ei mee hyvin meilläkään, oli kommentti :)
.... kerma puuttuu .....
Kuivattelin männyn kävyt haaleassa uunissa jotta sain suomut aukeamaan.
Dippasin niitä auenneita käpyjä kipsijauhoista tehtyyn velliin ja annoin kuivua. 
Muutama hortensian kukkakin sai kipsikylvyn.


Kuumaliimalla kävyt yhteen ja eikun koristelemaan. 
Kuusen lakkaus olisi kannattanut sillä kuivunut kipsi karisi
suomujen välistä. Jäihän sitä valkoista kuitenkin tarpeeksi.



Leppoisaa joulua
teille ihanat Ystävät
* Kaisa *

30.11.2019

Ajopuuaarteista joulukuusi


Merenrannan lahdet ja niemenkärjet ovat oikeita aarreaittoja. 
Meri tuo laineillaan rantaan uskomattomia löytöjä. Aina silloin
 tällöin teemme retkiä rantaan ja nuo hetket jäävät muistoihin
milloin minkäkinlaisina tekeleinä.
Näin pikkujouluaikaan porailin ja ruuvasin kasaan kuusen
piristämään muuten niin synkkää kukkapenkkiä.
Pienet hyllyt toimii lyhtyalustoina.
Vanha tonttu Tiina lepuuttelee pitkänhuiskeita koipiaan ajopuusohvan 
reunalla. Tontun on taituroinut ystäväni Raija, tekkuja, vielä on vanhassa virtaa.
Tiina (linkki) on niitä ekoja blogipostauksiani reilu 11 vuotta sitten.



Joulutunnelmaa löytyy jo Pajupirtinkin pihapiiristä.



Vanha musta lyhty sai pinkin mekon ylleen. Paristoilla toimiva
 ledkynttilä on vuorattu värjätyllä meriheinällä.


Callunakori iltahämärässä


Viimejouluinen mustikkakranssikin jaksaa vielä valaista.

Mukavaa pikkujoulun aikaa
blogiYstäville
♥ 
Kaisa