14.7.2017

Ikkuna avoinna puutarhaan


Pitkään olen mietiskellyt tekeväni vanhoista heinäseipäistä pienen ikkunan puutarhaan. Sain kuin sainkin ylipuhuttua paikallisen kirpparinpitäjän luopumaan muutamalla eurolla yhden seipään lisää pieneen kokoelmaani. Olivat kuulemma sisustusrekvisiittaa mutta aina sitä nyt yksi joutaa tositarpeeseen. Ikkunan paikka tosin oli vielä hakusessa. Laittaisinko sen vanhan oven viereen kukkamaan reunalle vai tähän puisen porttikyhäelmän luokse. Portissa oli jo ennestäänkin heinäseipäitä ja muutama lisää niin siitähän tulikin ikkuna kuin itsestään. Yläpuitteeksi kiinnitin vielä merestä löytyneen ajopuun pätkän ja verhoiksi pitsiset käpyverhot.


 Keltainen Arthur Bell ruusu ylettää just ja just ikkunan alareunalle.
Ruusu on löytö K-Raudan puutarhalta. Kävelin sen ohi ja oli pakko palata takaisin nuuhkimaan 
sen mahtavaa tuoksua. Tuo kaunotar lähti oitis mukaan.


Mr Arthur Bell


Pajupirtin supersalama The Greatest Gardener pinkaisi heti tarkastamaan aikaansaannostani.

 Sulo vauhdissa


Rinteen kukkapenkin kukat ja pensaat alkaa jo kohta olemaan
viidakkomallia.

Jos sinulla on tuo samainen keltaruusu (Arthur Bell) haluaisin kuulla vinkkejä
 sen hoidosta ja talvettamisesta.

Kiitos kommenteista ja upeita lomasäitä niille onnellisille
jotka ovat päässeet vapaalle.

Kaisa ja Sulo

3.7.2017

Kesän kukkia




 Eilinen Loviisan avoimet puutarhat -tapahtuma oli taas mahtava kokemus. Päivä oli superhieno niin osallistujapihoille kuin kävijöillekin. Saimme ihastella upeita kukkaistutuksia ja kasvitarhoja. Kasvihuoneissa pykäsivät kurkut jo alkujaan sekä tomaatinraakileet  kypsyttelivät kupeitaan kesäauringossa. Kesää tuntuu saavan odotella ihan liian kauan mutta eilinen kyllä antoi hippusen esimakua. Yksi kohde ylitse muiden oli Muurinkukka. Jo pihaan tullessa sai vain huokailla. Ihastuin kukkapenkin reunalla kasvavaan hentoon varjorikkoon. Sen keijuhenkäystä muistuttava kukinto on vertaansa vailla.

Varjorikkoja omassa kukkapenkissä

 Mitä pidemmälle pihaan asteli sen uskomattomamppa oli tulossa. Piha ikäänkuin loppui kymmenisen metriä portista tultua. Kaunis monivärinen kukkapenkki reunusti jyrkkää rinnettä joka oli kerroksittain porrastettu alas varsinaiselle piha-alueelle. Suihkulähde solisi hennosti ja pihan useat siilitalot sekä hyönteishotelli houkutteli pikkueläimiä pihapiiriin. Kotiintuomisina sain monta pehkoa taimia sekä kutsun syksymmällä kun perennoja taas jaetaan.


Muistojen kivipuutarhan innoittamana kokeilin oman mehikasvirykelmän kasaamista. Alumiiniseen vatiin istutin hiekka/multa -seokseen mehiruusukkeita jotka ostin myös Muurinkukasta. Toivottavasti kasvavat ja tykkäävät olostaan.



Oma piha on saanut muutaman uuden kukkapenkin. Jaoin vain omia suuriksi levinneitä perennoja: kuunliljoja, esikoita, siperiankurjenmiekkoja, töyhtöangervoja, päiväliljoja sekä kylvin kesäkukkia 
sekaan. Nauhukset on mun lemppareita. 


Kuistin kukista tämän kesän kruunu on tämä petunia.



Pikkuliiterin kuisti odottelee vielä väriä pintaan. Marketta löysi oman paikkansa metallisista vaunuista kuin aavistellen tulevaa.

Omaa Lomaa täytyy vielä odotella.
Mutta hauskoja kesäisiä päiviä lomalaisille.

Kaisa


23.4.2017

Pitsiunelmia



Vanhoja puuhenkareita löytyy vielä hyvällä onnella kirppareilta ja isoäitien kätköistä. Tuunailin muutaman koristeeksi ja verhojen piristeeksi.
Puuosat on maalattu valkoisella kalkkimaalilla ja ripustuskoukkuun pujottelin puuhelmet jotka myös maalasin valkoiseksi.
Kalkkimaali kuivuu tosi nopeasti ja on hajutonta. Hento pitsi on liimattu Erikeepperillä.
Muita koristeita voi keksiä omista valikoimista.


Laitoin koristeeksi paperikukkia sekä helmisydän koristenauhaa.
Jouluksi voisi pienet valkoiset kilikellot olla oivalliset piristykset.


 

Takkahuoneen  pitsiverhoissa on kevään tuntua.

Hauskaa vappuviikkoa
toivottelee
Kaisa

Taas leivokset ilmassa leikkiä lyö ..♪.♫ ♫.♪..♪
tuli pienentä tyttönä laulettua

16.4.2017

Puutarhan väriläiskiä


Pääsiäiskranssiksi tein tällä kertaa koivunrisuista ison vaakakranssin. Sidoin sen leveillä satiininauhoilla kuistin kattoon ja koristelin värikkäillä puumunilla.
Mukaan taisi tulla muutama ruostunut pöytäliina painoiksi tarkoittettu perhonen ja tähti.
Voi miten ne kirjavat väriläiskät pilkistelee iloisesti muuten niin ankeassa pihassa.
 

Maalasin harmaantuneen männynoksan valkoiseksi ja soodataikinaperhoset sai tuoda lisää kevätiloa.
Tuntuu kuin kevääntulo olisi muutenkin pysähtynyt kun maa on jäässä ja ekat orvokit nuokkuu surkeana kirpsakan pakkasyön jäljiltä. Kuitenkin auringon lämmittäessä nostavat ne terhakkaasti niskansa kohti kirkkautta. Eikä ne tykkää ollenkaan huonoa kun ovat joutuneet jakamaan kauneuttaan kilvan talvisten callunoiden kanssa. Värjätyt lilanväriset callunat kun on niitä kestävimpiä talvikukkia. Väri pysyy tosi hyvin eivätkä ne karista kukkia juuri ollenkaan.



Aurinkoista ja toivottavasti lämpimämpää kevättä
Kaisalta

19.3.2017

Uudistunut leipälaatikko


 Löysin kirpparilta puisen leipälaatikon joka oli hyvässä kunnossa ja ajattelin kokeilla kuvansiirtoa rulokanteen. Pieni epäilyksen vire oli, että kestääkö Wintage paint -maali käsittelyä mutta turhaan tuli epäiltyä. Annoin maalin kuivua ihan kunnolla. Maali kuivui suht nopeasti eikä laatikko haissut yhtään maalatulta. Kiinnitin tulostuskuvan Art mediumilla ja kaikki ylimääräinen paperi lähti tosi hyvin pois kun en antanut sen kuivua liikaa. Lopuksi vahaus Wintage -vahalla ja  romanttinen boxihan siitä tulikin.


Tämä printti on mielestäni herkkä johtuen kukasta. Tulostimessa tosin oli muste jo lopussa eikä siitä roosanvärisestä ruususta ole tietoakaan. Mutta ihan kivahan se on tämä keltaruusukin. Keväinen .


Kannattaa kokeilla kuvansiirtoa myös kankaalle. Onnistuu varmasti.
Kirppareilta saa tosi edullisesti kaikenlaisia puuesineitä, tarjottimia ja laatikoita.
Ei muuta kun rohkeutta peliin.

Maalaustunnelmissa
Kaisa

12.3.2017

Soodataikina♥


Talvi- ja alkukevätflunssia on koitettu väistellä kaikilla mahdollisilla keinoilla mutta eipä pöpöt purjehtineet pirtinkään henkilökunnan ohi. Eka olin itse räkätaudissa ja vaikka kuinka pesin käsiä ja desinfioin ja välttelin ja väistelin eikä C-vitskutkaan auttaneet. Lepoa ja lämmintä juotavaa, särkyläälettä kolotukseen ja päänsärkyyn. Oikeastaan aika rentouttavaa nukkua kolmet päikkärit ja lukea siinä välissä. Onneksi tuli talvikisoja telkkarista. Nyt taas elämä voittaa.

Löysin netistä soodataikinan ohjeen ja ajatuksena oli kokeilla pitsilyhdyn tekoa. Mutta kunkas siinä puuhassa sitten kävikään? Ei ollut kotona kahta desiä soodaa. Siis tehtiin puolikas annos. Kaulitaan noin viiden millin paksuiseksi levyksi. Pitsiliina taikinan päälle ja pari painallusta kaulimella. Kaunis pitsikuvio on taikinassa ja piparimuotilla painelin pieniä sydämiä taikinaan. Tein kevätkranssin pohjan eripaksuisista rautalangoista ja maalasin pohjan spreimaalilla.

Soodataikina
  • 1dl maissitärkkelystä
  • 2 dl soodaa
  • 1,25 dl vettä
  • Kaulin, muotteja
  • Pitsiliina
  • Puutikku 
Mittaa maissitärkkelys, sooda ja vesi kattilaan. Sekoita ainekset keskenään ja lämmitä miedolla lämmöllä, kunnes taikina kiinteytyy. Siirrä taikina kulhoon ja peitä kostealla liinalla. Kun taikina on jäähtynyt, kauli se  noin 0,5 cm ohueksi levyksi. Paina kuvioita pitsiliinalla ja laita reikä ripustuslenkille puutikulla. Anna valmiiden koristeiden kuivua huoneenlämmössä tai 75 asteessa uunissa noin tunti.


 Soodatikina


 Valmiit pikkusydämet saa kuivua huoneenlämmössä noin vuorokauden.


  

 Kevättä ilmassa
Ensimmäiset muuttolinnut on bongattu.
Neljä laulujoutsenta töräytteli sinfoniat kun lensivät ylitsemme viime viikolla.
Sekä iloinen kalalokki otti tuulta siipiensä alle tällä viikolla.
 Leijaili tuulen viemänä kuin karusellissa konsanaan. 
Lämmöllä Kaisa 

26.2.2017

Kevätnarsisseja Wine cooleriin




Kirppareita kolutessa yllättyy sillon tällön iloisesti kun eteen pelmahtaa just se mitä etsiikin. Tällä kertaa oli hakusessa jokin esine jonka maalasin ja kokeilisin toimiiko vielä jo aikoja sitten ostettu aine (Art medium, Sinellistä)  kuvansiirtoon. Tämä purnukka oli superlöytö eurolla ja sopi projektiin täydellisesti.
                                                                                                                                                                                                  



Maalasin ensin purkin surutta valkoisella Vintage paint -maalilla. Anetaan kuivua. Pensselistä jäi ikävät viirut kylkiin ja tasoittelin ne hiukan kostealla talouspaperilla (johon olin kuivannut kädet).
Tulostin kuvan http://thegraphicsfairy.com/-sivuilta.
Haluttu kuva tai teksti leikataan irti A4:selta, vesiväripensselillä levitetään Art medium -kuvansiirtoainetta tekstin päälle. Lopuksi painellaan se märkä paperi haluttuun kohteeseen ja annetaan muutama tunti kuivua. Oma tekeleeni kuivu noin viisi tuntia ja oli siinä vaiheessa suhteellisen helppo irroittaa.

Kun paperi/kuvansiirtoainen on kuivunut poistetaan paperi varovasti liottamalla haalealla vedellä.
Tämä työvaihe on hermojaraastavaa. Saa pelätä, lähteekö koko teksti irti ja jääkö pinnalle mitään. 
Mutta ihme kyllä tekstistä jää mielestäni ihan tarpeeksi jäljelle. Sormenpäillä voi rullata kostutettua paperia pieni osa kerrallaan.





Kiitos kommenteista ja tervetuloa uusille lukijoille.
Kiva kun jaksatte piipahtaa kyläilemässä. 
Toivottavasti joku sai edes pienen kipinän kuvansiirtokokeilulle. Se vie mennessään.

Tässä aikaisempia töitäni Art mediumilla.



Liukasta laskiaista Ystävät.

Kaisa

9.2.2017

Järviruokoa kranssintekoon


Muutaman päivän loma alkoi auringonpaisteessa ja pirteässä pakkassäässä. Sulo lenkitettiin meren rannalla ja tuo veijari innostui jahtaamaan pitkiä ruokoja joiden päässä hapsotti kivoja tupsukoita. Jäiset kaislat kahisi pakkasessa kutsuvasti ja  innostivat minutkin keräämään kimpun koristeellisia kukintoja. Ensin ajattelin maalata niitä mutta kun rautalangasta kieritetty sydänpohja oli päällystetty
ruokotupsuilla en enää hennonnut niitä maalailla. Jätin kranssin ihan "luonnontilaan". Laitoin vain sideharsosta revityn rusetin koristeeksi, eikä se mielestäni muuta tarvitsekaan.


Hessun vanha liiterinovi on mitä mainioin paikka ruokokranssille.
 Tämä romuromanttinen ovi on saanut koristeeksi rautaisen
lintulyhtykoukun ja vanhoja lehmän parsikettinkejä.
Vielä kun vanha ovihaka löytyi Hepskukkuun varastoista on tämä
 kukkamaan koristus unelmien täyttymys.


Ai, onko jo narsisseja?
Tottakai ja yksi ruukku lähti matkaan Plantagenista.
Entäs pienet minitomaatit?
Sekin oli pakko ottaa mukaan,
niin keväisen olon se sai aikaan.


















Auringonkeltaisinterveisin
Kaisa

24.12.2016

Jäkäläkuusia jouluun


Tunnelmallista ja rauhallista joulua
kaikille blogiystäville.
Kaisa-tonttu
 

Joulun tunnelmakortin nyhväsin 
paisukarveista, rautalangasta, helmistä ja tähtösistä.
Ajatukset siirretään jo joulunviettoon.
Kynttilänvalo saa korvata lumen tällä kertaa.
Nautitaan.

11.12.2016

Tonttu Danielin puutarha





 Pajupirtin pihamaalla on hiippaillut iltaisin outoa väkeä. Puun takaa on kuulunut rapinaa, joku heittelee oksia suuren petäjän latvasta ja kaarnat sinkoilevat pitkin nurmea.
 Tonttuko se siellä? 
Kuuluu hentoa tiukujen helinää...Jovain, tonttupa hyvinkin. Onnistuin aamulla salaa kuvaamaan
 tuon naavaviiksisen jäkäläparran. 
Vihreä mustikanvarputakki yllään se lämmitteli öljylampun valossa. Valo tosin oli jo sammunut mutta tonttu vaikutti tyytyväiseltä kun sai nukkua ja lämmitellä kiireen keskellä.



Tonttu Daniel, vanhin Mustikkamättään puuharitontuista, 
asettui asumaan kukkarinteen vanhan oven viereen.



Kasvihuone on laitettu talvikuntoon. Kukkapuu, jonka hankin viime jouluna, tuli päällystettyä koivun risuilla ja se  sai nyt uuden paikan kukkalaatikosta. Pieni puutarhapöytä sekin on löytöjä muutaman vuoden takaa. Kaatopaikkakuorma tuli vietyä jäteasemalle ja kotiin lähti ojan penkalta löytynyt rautainen pöydänjalka jonka yksi "tassu" oli poikki. Onneksi se puuttuva tassu oli muutaman metrin päässä ja pirtin isäntä hitsasi sen kokoon. Vanha tuoli on myös löytö jätepuukasasta.


Paristoilla toimivat pallovalot saa toimia tunnelmavaloina vanhalla pöydällä
 jonka kansi on, kuinkasmuuten, löytö sekin.



Askarteluillan suodatinpussijoulua olen koonnut tähän vähän mausteeksi. Seitsemän malttamatonta leidiä niittaili ja rypytti pusseista kukkia. Syntyi kransseja, kartioita, sydämiä ja tähtiä. Ihanaa oli kuulla illan päätteeksi Raisan kommentti: "Olipa kiva ilta, ei olisi uskonut!" Kiitos ihanaiset



Itse väkersin roikkuvan valokranssin jonka koristelin pellavaruseteilla ja puusydämillä. Tähän kyllä meni hitusen enemmän aikaa kuin yksi ilta. 


Aurinkoista adventtisunnuntaita teille.
Tervetuloa uudet lukijat mukaan Pajupirttiin.
Loviisan joulu kutsuu, eikun matkaan.
Kaisa

16.11.2016

Mustikka(puoli)kranssi


Mustikanvarvut on mitä mainiointa askartelumateriaalia. Aikainen lumentulo vain sekoitti hiukkasen suunnitelmia. Olin ajatellut koristella pihaportin tai liiterin oven suurella valkoisella mustikkakranssilla mutta materiaalit täysin hukku lumeen. Vajaa muovikassillinen sentään oli jemmassa ja pörhäkkä puolikranssi saa riittää. Kranssin ylä- ja alaosa on paljas joten varpua on vain "kellosta katsottuna "  5 -25 yli ja 25-5 vaille jotain. Pohja on tehty villiviinin pitkistä lonkeroista kieputtamalla. Maalasin pikkupakkasessa valmiin kranssin valkoisella spreillä. Eihän sitä olisi tietenkään saanut tehdä ulkona mutta kyllä ne varvut sai maalia ylleen ihan tarpeeksi. Loppuosa pullosta alkoi vähän nikottelemaan mutta aika lumisen oloinen väkerrys tuli sentään.
Täältä meidän suunnalta alkaa kohta lumet olla finaalissa sillä mittari näyttää reiluja plusasteita.
Nyt kun ulkona on pimeää on ihanaa kun koristevalot taas pikkuhiljaa hiipii pihoille ja parvekkeille. 
Joulun odotus voi alkaa.
Kiitos kommenteista, ne on kuin suuria valonpilkahduksia pimeän keskellä.
Terkuin Kaisa

 

30.10.2016

Neilikkaruusuja ja vesikelloja


Suodatinpusseista on tullut askareltua tänä viikonloppuna ihan vain koemielessä. Olen nimittäin lupautunut pitämään askarteluillan työpaikalla ja koevedokset on tietysti toteutettu. Viime jouluna väkersin muutaman kranssin lahjaksi ja karisematon kuusikin tuli tehtyä. Yhtenä ideana oli pallopuu jonka nyt toteutin. Palloon ei mene montaa "neilikkaa" joten sen tekeminen ei vie paljoa aikaa.


Tähdenmuotoisen styrokspohjan päällystin pienillä kukilla. 
Kukista vaan tuli niin mahdottoman pieniä, että niiden kanssa saikin olla varovainen.
Kuumaliima kun jo nimestä päätellenkin on tosikuumaa
 niin vielä tuli kokeiltua kuinka kuumaa se oikeastaan oli.
Varovasti liimaa kukalle puserrellessa tipahti koko kukka kämmenelle ja
refleksi pisti tietysti ravistamaan polttavan "neilikan"tiehensä.
Nooo.. kämmeneltä se lennähti verkkarihousuille tehden kymmensenttisen liimavanan punttiin
ja jäi hetkeksi kiinni siihen.
Hätistelin sitä vielä ja loppujen lopuksi kukka oli kiinni matossa.
Kuumaliimapyssyn pistoke pois päältä ja käsi kylmän vesihanan alle.
Jonkin aikaa sai liotella liimaa pois kämmeneltä jotta pääsi tarkistamaan vauriot.
Vesikello kämmenellä.
Askartelu voi tosiaankin olla vaarallista.


Suodatinpussineilikoilla päällystetyn pallon kiinnitin metsäretkeltä löytyneen madonsyömän ja keloutuneen kepin päähän. Keppi saa olla niin pitkä, että se ylettyy ruukun pohjaan. Täytin kukkaruukun puolilleen sanomalehtisilpulla tiivistäen jotta keppi pysyy tukevasti pystyssä. Ruukun pinnalle laitoin vielä viitisen senttiä akvaariokiviä, niitä pieniä ja sileitä.


 Meidän pihalla on viimeaikoina vilistänyt runsaasti jalkoja.
Neljä niistä kuuluu puutarhamme innokkaalle  talonmiehelle.
Sulo the greatest Gardener nauttii täysin siemauksin lehtikasoista.
Vaijari piilotteli leluaan kasan uumeniin, hyppi täysillä kasan päälle, piehtaroi ja ärisi.
Silminnähden nauttii syksystä.


                                 Pimeisiin iltoihin tunnelmia tekemään. Kaunista syksyä.
Tunnelmissa Kaisa ja Sulo