23.2.21

Kevään kaipuu 2021 -haaste


Ihan sisältä kutkuttaa kun katselee muiden ihania  Kevään kaipuu 2021 -haasteen postauksia.

Tiiu Puutarhahetki -blogista on aloittanut haasteen ja innolla tartuin mukaan.

Risulintuni on vuosimallia 2010. Se tuo mieleeni kevään ensimmäisen peiponlaulun. Mikä onkaan suloisempaa kun aamuvarhain avata ulko-ovi ja kuulla tuon iloisen visertäjän ensisointuja männyn oksalla. Kevät on tullut, nyt pojat lauletaan !

Hassua katsoa yli kymmenen vuotta vanhaa kuvaa ja huomata kuinka piha onkaan muuttunut.

                                                                        

                                                              

        Ensimmäinen minikasvihuoneeni oli vuosien toiveiden täyttymys. 

Kevään ensimmäiset orvokit saavat lämmitellä ja ruukkunarsissit availla nuppujaan lasihuoneessa.    

Kaatopaikalta löytämäni metallisen pöydänjalan pöytätasokin on kuvassa vielä maalamatta.

Aarteiden pöytäni 💖

 

           Kevään kuoropojat laulavat rivissä. Parasta aurinkomusiikkia saunan nurkalla.

💛💛💛


 

Narsissien kuihduttua hukutan sipulit kukkapenkkeihin. Voi miten ne saavat aikaan  riemunkiljahduksia kun vihdoin pönkivät taas ylös talvilevolta. Pääsiäisen kranssikin saa oman osansa keltaisista kaunottarista.

💛


                                        

                                                                    

          💙💙💙

 


 

Puutarhan lempikukkiin kuuluu sininen valkovuokko jonka olen alun alkaen saanut ystävältäni Reijalta. Sekä keltavuokko jonka olen kaivanut omalta lapsuuden kotipihalta kun talo myytiin. Äiti oli sen joskus löytänyt ja pienestä alusta kasvoi hetkessä keltainen kukkamatto puutarhaan. Omalla pihallani se viihtyy myös mainiosti. Ei tarvitse kuin yhden juurenpätkän istutus haluttuun paikkaan ja keltainen kukkameri valtaa maiseman.

💛💛



Muscari kuuluu myös minun kevääseen. Muutama viikko sittein teimme pikavierailun Plantageniin Porvooseen ja sieltä lähti mukaan tämä kaunotar. Keväämmällä istutan senkin sipulit kukkapenkkiin.

               


               

  Valkoinen ripsureunatulppaani on Tokmannin löytöjä. Saa nähdä ilmestyykö niitä tänä keväänä ihailtavaksi.

♡♡♡



 Kirjopikarililja kuuluu myös sarjaan Äitini kasviaarteet.

Hän ilostui aina keväisin suunnattomasti kun  "Tuus kattoo Fritillaariat on noussu"

ensimmäinen hento nuokkuva Pikarililja oli pönkinyt ylös mullasta.

 

En ala haastamaan ketään blogikaveriani erikseen vaan voit napata haasteen kun siltä tuntuu.

 

Kevään huumassa mukana

Kaisa

💓

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki 

 

 

18.2.21

Jääenkelijengi


                              

 

Kirpeä pakkastalvi saisi jo vihdoin loppua. Kaikki muu materiaali on syvällä hankien alla eikä

ulkona puuhastelu ole lempi puuhaa. Tämä jääaskartelu on vienyt mennessään sillä oivallisia

muotteja löytyy kotoa vaikka kuinka paljon. Tässä on oikeastaan kehittynyt sellainen

 JÄÄSILMÄ.

Kirppareilla katselee tavaroita yleensä SILLÄ SILMÄLLÄ joten tämä poikkeaa siitä kai siten,

että  laittaa toisen silmän kiinni ja katsoo.


Jääenkelini on jo kolmatta polvea sillä joskus aikaisemmin olen jo muutaman version pyöräyttänyt.

Kurkkaa täältä aikaisemmat enkelini

Jääenkeli vm. 2009

  Jääenkeli vm. 2018


                  

Nuorin enkelini on syntynyt ilmapalloista ja sisalkuidusta. Ison ilmapallon täytin

 vedellä ja laitoin "vyötörön" kohdalle leveän kuminauhan. Näin Ernestine sai

 kapean uuman. Kuminauhan virittäminen ilmapalloon ei ollutkaan mikään

 piisofkeik- juttu. Siinä pomppasi pallollinen vettä naamalle ja otsakiehkurakin sai osansa .

Pään sain tehtyä pikkiriikkiseen  vesi-ilmapalloon erityistä varovaisuutta naudattaen. 

Sillä pienen suuaukon laittaminen vesihanan päähän tuotti vähän ongelmia.

 

Siipivärkit tuottaa aina päänvaivaa. Niitä kun ei ole valmiina muotteina

olemassakaan vaan kaikki kekseliäisyys on pantava likoon. Pyöreässä 

Tupperwaren rasiassahan on maino siksak kansi josta saisi ryppyiset reunat mutta

millä taitat jäädytyksen kahtia.  Saha tietysti on käyttökelpoinen työkalu jääaskarteluissa 

mutta käytin katkennutta viivottimen palaa siipipalojen jakajana. Viivottimen kun

 teippaa maalarinteipillä kannen päälle pystyyn niin jo vain syntyy kaksi siipeä.

👍

Liimaamiseen tuo kukkien suihkepullo on kaikein paras apuväline.

Tosin oli ne sormikkaatkin siinä pallossa kiinni useaan otteeseen.

 

Hentoisen neitokaisen kutreiksi valitsin luonnonvalkoisen sisalkuidun ja

iltavalaistuksessa viittana toimii paristokäyttöiset ledvalot.

 

 

Tämä taitaa olla talven viimeisin jääaskartelu joten keväisempää tunnelmaa on luvassa.

☆☆☆

☆☆☆

Kaisa

12.2.21

Jääsydänkranssi Ystäville♥




 Hei Ystävät♥
 
Vaikka ystävänpäivän kranssini on jäinen
on ajatus teistä jokaisesta lämmin ja kiitollinen.
 
♥ 

Minun Ystävän päivä on jokainen päivä
jonka saamme elää ja jakaa läheisen , kaukaisen ja 
jopa tuntemattoman  Ystävän kanssa.
 

                             

                                       

Tämän kranssin syntyhistoria oli yllättävä.

Suuressa jäädytysvimmassani jäädytin ison joukon sydämiä jääpalamuotissa.

Irrottelin ne pahvilautaselle myähempää käyttöä varten. 

Otin lautasen käteen ja kovin helppoa ei pienten ja liukkaiden jäiden

kantaminen jääbaariin ollutkaan.

Kun  katselin jääpalojen villiä pyörimistä lautasen ympäri laskin 

lautasen kuistin pöydälle ja TSADAA, se oli siinä.


                                                        

Pienet sydämet olivat asettuneet somasti peräkkäin kranssin muotoon.

Äkkiä suihkepullolla vettä jääpalojen päälle ja hetkessä oli ystäväpäiväkranssini valmis.

Tätä voi jo kutsua laiskan naisen askarteluksi.
 
 
♥♥♥
 
 
                                                                      

 Vänskapen är som en blomstergård.

 Den växer små mirakel .




Freundschaft ist wie ein Blumengarten. 
Es wachsen kleine Wunder. 
♥♥♥ 

Friendship is like a flower garden. 
It grows small miracles.
♥ 

 Kaisa


3.2.21

Nuukan riisiporzliinia askartelumassasta

         

Riisiposliinia saa valmistettua ihan itse, ainakin melkein. 

Tai ainakin loputon mielikuvitus on omistettava 

tai vain, uskottava itseensä.


                                     

Das -massasta kaulin ohuen lättysen johon veitsellä piirtelin jonkin sortin kukkasen.

Painelin kuvioita aaltopahvin paloilla ja  pieniä reikiä syntyi leivontatyökalulla jota 

en kuuna päivänä ole käyttänyt. Mikä lienee reikä-viirutus raappa, 

 jostain kakkukekkereiltä voitettu arpajaisissa.

Tulipahan sillekin käyttöä. Mitään ei kannata heittää ainakaan kovin kauas.


                                              

Kynsiviilalla oli näppärää hioa lehdyköitten reunoja.

Pistelin lisäksi neulalla umpi menneitä reikiä mutta

hälytyskellot kilkatti sen verran kovaäänisesti korvissa, 

että oli pakko lopetta jos haluaa tuotoksen pysyvän ehjänä.


                                                  

Pienen pieni valonsäde kalastaa pienten reikien lomasta.

                                                         

                                                    

Kuivumisvaiheessa apuna oli kristallisokerikko ja konjakkilasi.

Tuli tästä projektista mieleen, että tämähän voisi olla

tästä lähtien sitä nuukan tytön riisiposliinia.

Onhan olemassa köyhän hopeetakin.

☀ ☀ ☀

                                    

                                                      

 


 

Helmikuu on jo täydessä vauhdissa. Ilo on kuunnella

talitirppien kovaäänistä konserttia omppopuussa.

Oravaemokin pöyhii pehmukkeitta omassa pesäpöntössään ja

 jännityksellä odotellaan kuinka monta vikkeläkinttua sieltä

tänä keväänä pönkii ulos.

 

 

 Lämmöllä teitä kaikkia ajattelen.

Kiitos mukavista viesteistä.

Annetaan aurinkoisen mielen vallata syänala.

Kaisa


19.1.21

Hyytävän pystybaari ja kylmät eväät

            

Suurten tuijien varjoon pystytin talven hyytävimmän jääbaarin.
 
Kun kesäkalusteet on talvisäilössä ja pihalla ei ole tarennut
istuskella keksin valmistaa lähes kertakäyttöisen pöytäryhman ihan silmäniloksi.
Suuren saavin pohjalle viisi senttiä vettä ja pakkaskelillä ulos jäätymään (pöydän kansi).
Vähän yli parimetrisen muovisen viemäriputken (jossa toinen pää on tulpattu) 
 täytin vedellä noin metrin korkeuteen.
Pitkän putken raahaaminen pesuhuoneesta olikin sitten jo taitolaji.
Meinattiin humpsahtaa hurlumhei ulkoportaita alas niin töttörö kun tekijäkin.
Onneksi sain putken pystyasentoon kuistin viereen ja ei muuta kun jäätymään.
 
😂😂😂




                                             
                            
 Jalkaosan jäädytys vaati yli kahdenkympin pakkasasteet ja 
pirtin Puuhapeten ystävällistä apua.
Yhteistuumiin sulateltiin pötköä suihkun alla niin, että saimme
 työllä ja tuskalla jääpatukan irti viemäriputkesta. 
Joku oli nimittäin laittanut putken päähän pienen pokkauksen
 joka jumitti jääpötkön ulos saamista.
 
                                  
                                                              
 
 Sauvasekoittimen sekoituskupissa sain jäädytettyä hauskan
 maljakon talventörröttäjille.
Ilmapallokynttilälyhty antaa lisää tunnelmaa päivään.
 

                                                          
 
Jääpötkylästä tuli  aika hauska. Sen sisäosa jäi jäätymättä ja
ajatus kävi villiä laukka saman tien. Laittaisinko sinne sisälle 
sen  yli 30cm:n pitkän ohuen kynttilän jota en ole raaskinut poltella.
Päätin kuitenkin hillitä mieltä ja ihan rauhassa tein pöydän valmiiksi.
Sillä se kynttilän sytyttäminen olivi vaatinut hurrrrjan pitkän sytytyslangan. 
 

 Pöytä sai vierelleen kaveriksi kaksi baarijakkaraa ja lisäksi

 tänään on ihana untuvapehmustekin satanut lämmikkeeksi.






Nythän meilläkin on ollut kunnon talvi ja olen päättänyt nimetä

 tämän kuukauden Hyytävien Emäntien kuukaudeksi. 

😉




Nyt ei muuta kun heipat, ihanat lukijat.

Innostavia jäädytyskelejä ja -intoa ennen kaikkea.

 🤍

 Kaisa

    

Pakko oli palata postaukseen kun tänään (21.1.) aamuaurinko paistoi niin kauniisti ja houkutteli 

minut ekaa kertaa tukimaan mitä ihmettä se äippyli on täällä puuhastellut .

Vallattomasti olen  rundannut ympäri pihaa tuhatta ja sataa mutta askeltakaa en ole ottanut

pyöreään jääbaariin vaikka mahdollisuus siihen olisi ollut. Seurailin vaan sivusta kun Kaisa

 pystytteli pöytää ja jakkaroita paikoileen. Ilmeestäni voit päätellä, että pikkasen ihmetyttää.

tv. Sulo
 

10.1.21

Jääkristallia pihamaalla

 
Lannistumaton on ihmismieli.
Kun jotain haluaa niin sen tekee vaikka mikä olisi.
Minäkään en lannistunut vaikka pakkaspoika yritti
palelluttaa sormet sinisiksi.
 

Kuistilla oli mahtava siivo. Harmi vaan etten ehtinyt ottaa kuvia siitä sekasorrosta.
Sulassa sovussa oli jäätymässä aineksia talviseen kristalliluomukseen.
Pöydällä oli vettä lutrattu ihan litroittain. Oli ämpäriä, kulhoja, kakkuvuokia, 
jääpalamuotti, muffinssipeltejä ja taisi siellä olla korkealaitainen leivinpeltikin. 
Ilmapalloissa oli kypsymässä vielä muutama jääpallo.         

 Ensimmäinen hasardi tuli kun isosta kakkuvuokasta putosi pohja kun kallistelin mukamas valmista jääteoksen osaa pöydälle. Onneksi kuitenkin sain jääliimattua jääpallon vuokan pohjaan niin, 

että pieni kynttilä mahtui sinne sisälle palamaan.

 Eilen illalla ihailin sen herkkää kauneutta ja jätin kynttilän yöksi palamaan 

"kristallikulhoon". Aamulla ihmettelin kun kakkuvuoka oli vinksallaan ja kynttilä

 oli sulattanut vuokan reunaan ammottavan aukon. Ei muuta kun paikkaushommiin

 ja

uutta kristallikoristetta rakentelemaan. Kirpakan yöpakkasen -7 😅 

kanssa oli onneksi muffinssisydämet ja pienet jääpalatähdet jäätyneet ja 

niistä sain paikkausainetta risaan kulhoon.

Ämpäristä ja uunipellistä sain rakennettua pienen pöydän

jääkristalleilleni.

Sinisen hetken tunnelmissa voi vain naureskella ja

toivoa, että ei nyt ihan heti tulisi nollakelejä. 

 ☆☆☆

Takkatulen lomussa, käsiä lämmitellessä 

toivotan mukavaa talvista viikkoa Sinulle

💖

Kaisa 

3.1.21

Led -tuikkuvalot ja lumisia tunnelmia Pajupirtissä

                                                                 

Lasipurkeista saa viehkeitä pikkuvaloja suit sait.

Löysin Diagnoosi sisustusmania -blogista   ohjeen mainioon

Pilttipurkista ja ledtuikusta tehtyyn tunnelmavaloon.

Purkin kansi ja ledtuikun muoviosa maalataan spreimaalilla ja

maalin kuivuttua tuikku kiinnitetään sinitarralla kanteen.

Ajastimella varustettu tuikku sytty issesseen ja mikä sen helpompaa. 

 

 
Näitä ihanuuksia oli ihan pakko tehdä useampi.
Eilisessä lumisateessa ne  tuikki niin kivasti kuistilla.

                                                         

                                     

Pajupirtin Paristokäyttöinen Duraselli toimi eilisessä lumisateessa varmaan voimavirralla.

Heppu sekosi ihan täysin kun kaikkien rakettipaukkujen ja viheltävien noitapillien jälkeen

 satoi sitä kauan kaivattua lunta.

Heitä mulle mun mustaa lammasta jooko....

Hyppään korkealle... kaarran sun ohi...murisen mennessäni.... etpä uskalla ottaa tätä pois...

Ja taas tuon sen sun etteen... heitä... heitä.....

haukkaan lunta.... kivaaa......läähätän... juoksen taloa ympäri...

No ota nyt yksi kunnon kuva.

Ei tästä heppulista saanu kun tassu-häntä-kieli- kuvia. Meno oli sen verran huimaa.

 

 
 
 Lumisia tunnelmia Pajupirtistä

 
 
Piparkakkumuotit alkaa olla jo ihanasti ruosteessa.

 
Tuulimylly, ilman propelleja, 
 sai kesällä uuden värityksen.
Nyt se sai lumikurrutuksen .

 
Vaaleanpunaisen callunan balettimekko

 
Hortensia Little Lime
ja
uudet tupsuhatut

 
Koivunrisuspiraaliköynnöstuki ja
 ruosteinen perhonen selässään muhkea lumikuorma


 Pajutulppaani puhkeaa lumikukkaan


Lähden tästä lumitöihin!

Voimahali Sinulle

1.1.21

Jäälyhty kuohuviinilasissa

                                    

   Kupit on käännetty nurin ja pakastimessa jäätyneet jäälyhdyn palaset 

saatu ehjänä irrotettua muovilaseista.

 Sormia vähän jäätää mutta ei haittaa. Sainhan sen vihdoin tehtyä vaikka

pakkasista ei ole tietoakaan.

Rakettien ja paukkupommien meteli on loppunut eikä ilma

 ole enää niin harmaa kuin vielä kahdeksan tuntia sitten.

 En kuuna päivänä muista moista meteliä.



Jäädytyshommissa kuitenkin se oikea pakkanen olisi

paljon helpompi askartelukaveri.




 Ideoiden täyttämää Uutta Vuotta
2021
☆☆☆