1.7.2020

Kurkkaa nurkantaa - Ruukutus-/askartelunurkka


Pienen puuliiterin päätyseinä on saanut kupeelleen jos jonkinlaista 
askarteluintoni tuotosta. Mutta nurkan takana oleva ikkunaton seinä
on ollut vailla tarkoitusta. (Tai, pysyyhän ne takkapuut paremmin
 sisällä kun on seinät ympärillä.) Mielessä on ollut jo jonkin aikaa, että
olisi kiva kun saisin sellaisen oikean paikan, 
jossa istuttelisin kesäkukkia ja akartelisin pikkujuttuja.
Toki liiterin rapulla on ihan mukava puuhailla mutta silti.


Ullakon kätköissä on lojunut puulaatikko jonka yhdellä sivulla on tekstiä.
En hennonnut maalata sitä peittoon vaan sutaisin samaa seinäväriä päälle.
Ruuvasin sen paikoilleen pikku hyllyksi.
Piipe -ystäväiseni on joitain vuosia sitten oman siivousvimmansa jälkeen
 antanut käyttööni puuvalmiin kalaffipöydän . Se vain on odotellut oikeaa 
paikkaa ja nyt se löytyi vihdoinkin. Käsittelin senkin Vinha puunsuojalla.
 



Klaffipöydän saa näppärästi kasaan räystään alle joten
 sadekaan ei sitä pääse ihan heti kastelemaan.




 Pitkäaikainen haaveeni on vihdoin toteutunut.
Nurkkaukseen löysin rekvisiitaksi Einari -sedän vanhan lapion
sekä kaatopaikka-aarteeni, vanhan tuolin.


 Heinäkuu on alkanut sateisena mutta kyllä luonto vettä tarvitsee.
Kesätunnelmissa
Kaisa




19.6.2020

Lumihiutaleita ja Juhannusruusuja piikkilankaköynnöksessä


Juhannusruusuköynnös sai ylleen lumihiutaleita ja 
piikkilankaa.
Ajopuinen laudanpätkä on ajelehtinut pihalla enemmänkin 
tiellä kuin huödyllisessä tarkoituksessa.
Jotenkin sen voisi hyödyntää ja keksin sujauttaa
sen ei niin perinteiseen juhannuskranssiin.
Juhannusruusu on ehdoton juhannuskukka. Täällä meilläpäin
sen kukinta alkaa olla hiipumassa.
Täytyy olla nopea.


Piikkilangan siro kauneus ja julmuus on jotenkin kiehtova. 
Vanha entisaikojen laitumien rajaaja alkaa olemaan haurasta 
eikä sen työstäminen ole kovin helppoa.
Kaarroksien on syytä olla loivia. Liian jyrkissä mutkisssa
se napsahtaa poikki.









 






  Muumipeikon juhannusruno Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain. En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain. Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään. Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään. Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan. Mä peikko siihen uskoon jään, on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

Tunnelmallista juhannusjuhlaa


Kaisa

6.6.2020

*Tähtiviiri* piparkakkumuoteista






Piparkakkumuotteja voit käyttää muuhinkin kuin sämpylöiden muotteina.
Vanhat metalliset  muotit ruostuu hetkessä ja niistä saa mainiot koristeet kranssiin tai
vaikka tähtiseitsikoksi hassunhauskaan viiriin.
 

Olen metsästellyt näitä metallisia muotteja  kirpputoreilta
jo jonkin aikaa. Niitä vaan on niin vähän enää
liikkeellä kun kaikki tehdään muovista.
Mietiskelin mitä uutta voisi näistä erikokoisista söpöläisistä tehdä.
Viirithän ovat olleet suosittuja kotien sisustuksissa ja
ajatuksessa oli kokeilla miten sellainen kävisi myös ulos.


Vanhoista raastimista saa tunnelmallisen kynttilälyhdyn
muutamaan yön pimeimpään  tuntiin. Vielä kun löytäisin muutamat vanhat
aterimet niin ruostekattaus olisi valmis ottamaan aurinkoisen kesän vastaan.

Lämpöaaltoa odotellessa

Kaisa

31.5.2020

Pieni Pitsikartano, valotaulu miumaumukkaa♥


 Siinä Se nyt on

Unelmieni pitsikartano, valotauluna.
Ei ehkä tullut juuri sellaista kun olin suunntellut mutta 
materiaalien mukaan mentiin.
Minikokoinen kartano on juuri sopivan kokoinen
toteutettavaksi minun pitkäjänteisyydelläni.


 Kaikki kankaat on kierrätysmateriaalia. Tuo viirukangas on
 ehdoton suosikkini. Siitä olen tehnyt jo keittiöö pitsikoristeiset 
Pieni posliinipoika on Ollin onni -antiikkiliikkeen löytö.

Posliinikoiralla on oma tarina

Ihan eka koiramme Rakas Jessi, kultainennoutaja, oli pentu ja
 leikki pihalla oman lelunsa kanssa. Hetken kuluttua näin keittiön ikkunasta, että
tuo veijari oli kukkapenkkini kimpussa. Kaivoi ja kaivoi innolla.
Kunnes löysi jotain. Otti sen suuhunsa ja pudotti maahan. 
Jatkoi tätä leikkiä jonkun aikaa. Heitteli pientä esinettä
 ilmaan ja otti koppia. Uteliaisuuteni ei pysynyt enään
 ns. housuissa vaan riensin ulos tarkistamaan löytöä.
Pentu istui hiljaa paikoillaan kun tutkiskelin mitä se oli löytänyt.
Pienenpieni posliinikoira. Mistä se lienee tupsahtanut meidän pihalle?
Se jäi mysteeriksi.



Valkoiset pariovet sai koristeeksi helmisydämet.
Portaiden tekeminen tuotti pikkasen päänvaivaa.
Onneksi yhdessä pitsinauhassa oli pyörylöitä joista
 yritin loihtia sopivat.


Illan sininen hetki pääsi jo yllättämään ennen 
muuttotalkoiden alkamista.




Kaunista ja rentouttavaa KESÄÄ kaikille kamuille.

Kesälaitumella
Kaisa

16.5.2020

Romuromanttinen amppeli kukille ja kynttilöille


 Romuromantiikka ja ruosteiset esineet on lähellä sydäntäni.
Mitä enemmän on ruostetta ja elämän jälkiä sen viehättävämpi on lopputulos.
Kirpputorit on mahtavia paikkoja joista löytyy aina jotain ruostutettavaa.
Minun mukaan on lähtenyt vanhoja juures- ja juustoraastimia, 
metallisia piparkakkumuotteja, vispilöitä, lusikoita sekä nauloja.
Vielä on hakusessa iso metallilautanen tai tarjotin tulevaisuuden projektia varten.


Porkkanaraasteen kokoinen terä ruostui suhteellisen nopeasti uuteen
romuromanttiseen amppeliini.
Neulepuikon ympärille kieputetusta rautalangasta 
sain sopivan kiharat kannattimet.
 Tuulikellomaisesti roikkuviksi painoiksi ripustin piparkakkumuotteja, 
pienen koristelinnunpöntön sekä  kukkakaupasta hankitun lintukoristeen.
Heinäseiväsporttiin olen aiemmin kiinnittänyt ruosteisen lyhtykoukun
johon oli hyvä ripustaa koko  härpäke.



 Vanhoja avaimia löytyi vielä jemmasta.



Vanhat omatekoiset rautalankakukat oli vielä voimissaan ja
                                                    kiinnitin ne kannattimien yläosaan.


Kevätaamun rauhallinen tunnelma pihalle syntyi .


Tunnelmallista viikonloppua

12.5.2020

Pajukorennot iltalennolla


Aurinkoiset lämpimät päivät ovat hellineet meitä puutarhan kuopsuttajia.
Karanteeniaika on lisännyt pihapuuhastelua ihan selvästi.
Ruohonleikkurit ja trimmerit laulaa kilpaa. 
Naapureiden pensaikoista kuuluu puhinaa ja ähinää
kun into piukeena käännetään tiluksia uuteen uskoon, leikkimielisesti sanottuna.
Ihaninta on katsella omien käsien työnjälkeä ja retkahtaa sohvalle
rankan työpäivän jälkeen.

Askartelurintamalta lennähti pajukorentoja meidänkin pihamaalle.
Äitikorento sai iloista perheenlisäystä juuri äitienpäiväksi.
Pikkuruisen pään tein syksyllä alas leikatun villiviinin
pitkistä lonkeroista kieritetystä pallosta.
Siivet on keväällä leikatuista pajunvitsoista.


Äitikorento on levittänyt siipensä puuliiterin
päätyseinustalle ja tykkää olostaan aamuauringossa.


♥ ♥ ♥ 
Kevään kukkaloisto on ollut ennätyksellistä. En tiedä johtuuko runsas kukinta 
leudosta "talvesta" vai mikä lie syy kun kukkaa pukkaa.
 

Yksi lempikukistani on pikarililja. Ne olen kasvattanut itse mukuloista. Sinisen valkovuokon sain ystävältäni Reijalta. Reijan pikkuruinen piha on täynnä kaikkea kaunista. Viime syksynä hän kärräsi minulle runsain mitoin erilaisia perennoja ja innolla 
niitä näkyy tuolta kukkapenkeistä nousevan. Kiitos Sinulle!
Keltavuokot olen tuonut oman syntymäkotini pihamaalta. 
Äitini vaali niitä aina ja halusin pienen mättään myös omalle pihalleni. 
Ritukan esikot on myös parasta keväässä.
 Niitä on helppo jakaa kun pöheikkö tulee liian suureksi. Kiitos Ritva!



Aurinkoista kukkakevättä.
Jaksamista kaikille
Kaisa

30.4.2020

Huopalampaat on laskettu laitumelle

Pienten huopalampaiden kevätlaidun on alkamassa.
Sisarukset  Desire' ja Daaniel kirmasivat jo hetken 
Pajupirtin kukkapenkissä kunnes
 yllättäen alkanut raekuuro hillitsi hiukan menoa.
Onneksi kamera oli latingissa ja pääsin ottamaan
 pikapikaa muutaman kuvan noista hurjapäistä.


 Pikkiriikkiset pääsiäisnarsissit on istutettu viime kesänä kukkapenkkiin ja 
kasvavat nyt noin kymmensenttisinä miniaurinkoina siellä täällä pihallamme.


Pieni tyttölammas Desire' 
sai muotonsa minun pistelyistä.
Pajupirtin Isäntä toimi
 huovutusmestarina ja sai aikaan 
sarvipäisen Daanielin.
Sarvet olisi minun hermoilla kyllä jäänyt tekemättä.



Hauskaa vappua kaikille lukijoille!

Kaisa

16.4.2020

Kesäinen Taiteilija-Airbnb-koti siivekkäille


Tsööppi, tsööppi, tsiip,tsiipp..
laulettiin joskus 70-luvulla.

2020
Linnutkin vaatii luksusta.
Nyt olisi siipiveikoille ja -siskoille tarjolla
hyvällä maulla sisustettu, vedoton, pohjailmastoitu,
ekovillapohjalla varustettu luksus
Airbnb -koti.
 

Silmänruokaa ei ole unohdettu.
Emäntä kokeili Decoupage -tekniikalla toteutettua  
ulkoilmataidetta joka turvallisuussyistä ripustettiin
kämpän ulkopuolelle .

Lattialla on viiden sentin kerros Ekovillaa ja
pohjassa muutama ilmareikä. Ohjeita pöntön valmistukseen
etsiessä kiinnitti huomiota, että nykyään laitetaan pohjaan reikiä 
jotta mahdollinen kosteus pääsisi hyvin ulos jos
 vaikka katto saattaisi hiukan fuskata.


Kovin montaa päivää ei tarvinnut ekoja halukkaita vuokraajia odotella.
Maanantaina laitoimme valmiin kodin paikoilleen ja jo keskiviikkona se oli varattu.
Tänään on Rouva Sinitiainen pöllytellyt huolella asentamani 
villapehmusteet pitkin pihamaata. Ei kelvannut vaan piti itse hakea 
kukkapenkin sammaleisen kiven päältä sammalta lisäksi.


 Taitaa olla herra Sininen rakennusalalla kun noin tarkasti tutkailee
katon katemateriaalia ja nurkkien saumoja.
Vai onkohan kuntokartoitus meneillään?

 

Vuokrasopimus on ilmeisesti hyväksytty.
Ehtona oli ilmaiskonsertit aamuin illoin
kirkkain huiluin.

Sammalpehmusteet on ehdottomasti laitettava.


Hetken maltan levähtää.
Ota nyt niitä kuvia.


Kova oli vuokralaisten kesken kisa kun ilmoitin kodin vuokramarkkinoille
Talitiainen...


.......ja käpytikka joka havaitsi oviaukon liian pieneksi.
Onneksi ei ryhtynyt nakuttelemaan.


Pönttötalkoita kannattaa sittenkin vielä järjestää.
Meillä on vielä neljä uutta kämppää asentamatta mutta kyllä ehditään.

Suunnattomat kiitokset kaikille  voimaa antavista pääsiäistervehdyksistä.

Kevätmielin 
Kaisa