Meren jalokivistä ajopuutähti *

                                                 

 Oletko paikanvaihtaja ?

Minä olen. Huonekalut saa kyytiä sillon tällön.

Verhoja en onnksi enää vaihda niin usein kuin aikaisemmin.

Näitä minun askarteluja vaihtelen paikasta toisen senkin edestä.

 

                                                              

 

Ajopuut on minulle rakkaita.

Innolla keräilen pieniä meressä ajelehtineita keppejä. Katselen niiden 

merivedessä ja rantahiekassa hioutuneita kulmia. 

Näen niissä  sirojen keijukaisten  kenkiä, purjeveneitä ja jopa olkaniveliä.

Sääriluista puhumattakaan. 

Kuvittelen ainakin.

 

                                                    

Viisi vuotta sitten tekemäni pyöreä ajopuukranssi koki kovia.

Se oli saanut olla jo pitkään  eteisen peilin päällä. Kuistilla on vanha

literin ovi jota en ole antanut vaihtaa uuteen.

Sen krakeloitunut vaaleansininen maali on minulle se paras oven väri.

Vanhanmallinen avain täydentää sen kauneutta.

Pyöreä ajopuukranssi olisi niiin kaunis vasten tuota ovi vanhusta.

Ruosteisessa naulassa, roikkumassa.

Vaihdetaan syys-ja ajopuukranssin paikkaa.

 

                             

Katselin hetken harmaita hioutuneita puun pätkiä ja huokailin.

Kyllä luonto tekee kaunista ajan kanssa.

Käänsin selkäni ja jatkoin kuistin järjestelyä.

Kunnes!

Kuului valtava rasahdus ja montakymmentä irtonaista

 ajopuunpalaa lojui kuistin lattialla sikin sokin.

 

Itkenkö vai nauran?

                                                           

Hassua.

Olin tyytyväinen.

Pesuvatillinen toinen toistaan kauniimpia kepukoita odotti minua,  askartelemaan.

Nyt saan sen oman joulutähteni  jota olen jo pitkään haaveillut.

 

 

 Talvisissa tunnelmissa

Kaisa