Hortensiakransseja kummitytön kanssa

Hortenssiat kukkivat nyt kauneimmillaan. Valkoinen väri muuttuu

 hiljalleen limenvihreästä vaaleanpunaiseen. Pienet nuput avautuvat
yksitellen viehkeiksi kukiksi muodostaen jo pelkällä yhdellä kukalla
sanoinkuvaamattoman kauniin kokonaisuuden.
♥♥♥
 Kukista on aina PAKKO tehdä edes yksi kranssi vaikka ei millään hennoisi.
Tuntuu kuin tekisi vääryyttä pienelle pensaalle joka haluaa tuottaa iloa 
uutteralle kastelijalleen.

Pienet limenvihreät kukat napsin lähes silmät kiinni upouudesta hortensiastani 

Little Lime. (Pensaan ostin kesälomamatkalla Mustilan taimitarhalta.)

Pyytelin anteeksi ja vannoin etten ainakaan tänä kesänä enää yhtään kukkaa siitä katko.

Kranssiin leikkelin runsaallaa ja reippaalla kädellä kiinankärhön 

hauskoja tupsukoita (siemenkotia).

Osa niistä oli jo niin kypsiä, että siemenet pöllysi jo ennen kuin ne ehtivät kranssiin.

Toiset siementupsut, vähemmän kypsät, kiiltelevät hopean lailla kukkien seassa.

♥♥♥

Koulujen alkua edeltävällä viikolla ehdimme vielä kummityttöni Saran kanssa 

pitämään jo lähes perinteiseksi muodostuneen askartelupäivän.

Tyttö on siin innokas askartelija, kehen lie tullut?

Tuoreista pajunoksista tyttö kieputti kranssipohjan ja

Hortensian kukkien lisäksi pieniin kimppuihin lisättiin mustikanvarpuja.

Tää on niin kaunis, tuumi tyttö kun kranssi oli valmis.

"Äiti ei kyl usko et miä oon tän tehny."

Tämä on sitä laatuaikaa♥

♥♥♥ 

Askartelijoina Sara ja Kaisa

 

 

Betonipenkki

Nyt se on vihdoin valmis. Voi miten olenkaan ollut malttamaton.

Joko se on kuiva? Kestääkö  liikuttelua? Halkeeko istuinosa?

Saanko limsapulloja pois betonivalusta ja vaikka minkälaisia

mietiskelyjä olen tehnyt.

Kaikki meni kuitenkin suhteellisen hyvin.

Kuivumisaika on pitkä. Raparperinlehtien rapsuttelu kuivasta

betonista on himohommaa. Työkaluina rapsutuksessa on ollut 10cm:n

naulasta nuppineulaan ja kaikki siltä väliltä.

Oman pihan jättisuurista raparperinlehdistä oli suunnattomasti apua.

Istuinosaan ei mennyt kuin neljä lehteä.

Jalkoihin riittää kaksi.

Syvistä lehtiruotien uurteista näkee kuinka isoja lehdet on.

Halkaisijaltaan noin 70 cm leveitä.

Muotin tekemisessä ja betonin sekoituksessa meni eniten aikaa.

Jos ei lasketa aikaa joka meni isojen limupullojen irrotuksessa.

Kaikeksi yllätykseksi pullot sai ehjänä irti jalkavalusta vaikka tiukassa

olivat öljyämisestä huolimatta. Limsapullohan ei ole ihan suora joten

nuo kurvit sai irrottajat (  pirtin isännän ja minut) hiekeä pukkaamaan.

Istuinosan kuviointi on tarkkaan harkittu ;)

Kellertävät kuviot sai aikaan raparperinlehden mätäneminen.

Kastelin valua aika reippaalla kädellä, eli kannullisilla vettä.

Kasteleminen ehkäisee betonivalun halkeilua.

Yhtään halkeamaa ei tullut. Jee!

Isäntä hitsasi betoniraudasta tukikaaren johon kiinnitimme kanaverkkoa

tukemaan istuinosaa. Tuki on betonivalun puolessa välissä.

Jalat on valettu ämpäriin ja kevennetty 1,5 l:n limsapulloilla.

Jättiraparperinlehdistä on hyötyä betonivaluissa.

Mustilanhortensia kukkii Pajupirtin pihalla uskomattoman kauniin kukin.

Valkoiset liljat kukkii.

Jo aikaisin keväällä Clematis Mrs. Cholmondeley alkoi pukkaamaan silmuja

ja toivoin, että pakkanen ei nipistäisi näitä hentoja alkuja.

Vaan kuinkas kävikään. Tuli pakkaset ja silmut paleltui. Surkeuksien surkeus, ajattelin.

Mutta eipä mennyt kuin hetki niin juursta pilkisti uusia alkuja ja nyt Rouva kukkii

suurin vaalean liiloin kukin.

♥

Elokuun iltahämärät ja lämmin tuulahdus on parasta. Vielä voidaan nautiskella kesätunnelmista.

Kivaa ja rentouttavaa viikkoa. Kiitos piristävistä viesteistä.

Kaisa