9.9.2020

Makrameelehtiä


Makramee on askartelu jota en ole aiemmin kokeillut. Käväisin kotikylän 
lankakaupassa kyselemässä lankoja ja sain tietää, että tulossa
 on uusi  makrameekurssi. Innolla ilmoittauduin mukaan. 
Muutama lankakerä tarttui samalla matkaan ja lisäksi
 valtava into uuteen käsityöhön, osaisinkohan.
Kauniita lehti- ja sulkamakrameeunisieppareita olen selaillut  
netissä  ja  ajatellut vielä joskus kokeilevani tekniikkaa.     
                                                        

Solmujen teosta ei vielä ole hajuakaan mutta ne lienee perusasia
 koko hommassa. Tämä löytämäni lehtiohje  oli espanjankielinen. 
Heh.. tuli siinä muutama hetki vietettyä kun katselin innokasta 
espanjatarta kauniine kynsineen pyörittelemässä naruja ristiin 
rastiin. Lopputulos häneltä valmistui salmana ja meikäläinen 
oli ihan pihalla.
                   
                         
Pikkuhiljaa alkoi valkenemaan muutama 
solmu ja työ eteni myös minulla.
En sitten muuten ihan helposta alottanutkaan sillä
 ohjeeseen lisättiin myös puuhelmiä. Ei haitannut.
 Langat oli jossain vaiheessa niiiin solmussa, 
että lähellä oli etten lopettanut.


 Tämä oranssi helmikoristeinen lehti on ihan eka makrameetyöni. 
Sitä on kiva sitten kurssin jälkeen tarkastella, missä tein väärin ;)

Minusta olisi kiva kuulla mitä olet tehnyt makramee -tekniikalla.


Kiitos viesteistä
 halauksin Kaisa

23.8.2020

Hortensiakransseja kummitytön kanssa





Hortenssiat kukkivat nyt kauneimmillaan. Valkoinen väri muuttuu
 hiljalleen limenvihreästä vaaleanpunaiseen. Pienet nuput avautuvat
yksitellen viehkeiksi kukiksi muodostaen jo pelkällä yhdellä kukalla
sanoinkuvaamattoman kauniin kokonaisuuden.
♥♥♥
 Kukista on aina PAKKO tehdä edes yksi kranssi vaikka ei millään hennoisi.
Tuntuu kuin tekisi vääryyttä pienelle pensaalle joka haluaa tuottaa iloa 
uutteralle kastelijalleen.


Pienet limenvihreät kukat napsin lähes silmät kiinni upouudesta hortensiastani 
Little Lime. (Pensaan ostin kesälomamatkalla Mustilan taimitarhalta.)
Pyytelin anteeksi ja vannoin etten ainakaan tänä kesänä enää yhtään kukkaa siitä katko.
Kranssiin leikkelin runsaallaa ja reippaalla kädellä kiinankärhön hauskoja tupsukoita.
Osa niistä oli jo niin kypsiä, että siemenet pöllysi jo ennen kuin ne ehtivät kranssiin.
Toiset siementupsut, vähemmän kypsät, kiiltelevät hopean lailla kukkien seassa.



♥♥♥
Koulujen alkua edeltävällä viikolla ehdimme vielä kummityttöni Saran kanssa 
pitämään jo lähes perinteiseksi muodostuneen askartelupäivän.
Tyttö on siin innokas askartelija, kehen lie tullut?
Tuoreista pajunoksista tyttö kieputti kranssipohjan ja
Hortensian kukkien lisäksi pieniin kimppuihin lisättiin mustikanvarpuja.



Tää on niin kaunis, tuumi tyttö kun kranssi oli valmis.
"Äiti ei kyl usko et miä oon tän tehny."

Tämä on sitä laatuaikaa♥


♥♥♥ 
Askartelijoina Sara ja Kaisa

 


4.8.2020

Betonipenkki



Nyt se on vihdoin valmis. Voi miten olenkaan ollut malttamaton.
Joko se on kuiva? Kestääkö  liikuttelua? Halkeeko istuinosa?
Saanko limsapulloja pois betonivalusta ja vaikka minkälaisia
mietiskelyjä olen tehnyt.
Kaikki meni kuitenkin suhteellisen hyvin.
Kuivumisaika on pitkä. Raparperinlehtien rapsuttelu kuivasta
betonista on himohommaa. Työkaluina rapsutuksessa on ollut 10cm:n
naulasta nuppineulaan ja kaikki siltä väliltä.


Oman pihan jättisuurista raparperinlehdistä oli suunnattomasti apua.
Istuinosaan ei mennyt kuin neljä lehteä.
Jalkoihin riittää kaksi.
Syvistä lehtiruotien uurteista näkee kuinka isoja lehdet on.
Halkaisijaltaan noin 70 cm leveitä.


Muotin tekemisessä ja betonin sekoituksessa meni eniten aikaa.
Jos ei lasketa aikaa joka meni isojen limupullojen irrotuksessa.
Kaikeksi yllätykseksi pullot sai ehjänä irti jalkavalusta vaikka tiukassa
olivat öljyämisestä huolimatta. Limsapullohan ei ole ihan suora joten
nuo kurvit sai irrottajat (  pirtin isännän ja minut) hiekeä pukkaamaan.


Istuinosan kuviointi on tarkkaan harkittu ;)
Kellertävät kuviot sai aikaan raparperinlehden mätäneminen.
Kastelin valua aika reippaalla kädellä, eli kannullisilla vettä.
Kasteleminen ehkäisee betonivalun halkeilua.
Yhtään halkeamaa ei tullut. Jee!


Isäntä hitsasi betoniraudasta tukikaaren johon kiinnitimme kanaverkkoa
tukemaan istuinosaa. Tuki on betonivalun puolessa välissä.
Jalat on valettu ämpäriin ja kevennetty 1,5 l:n limsapulloilla.


Jättiraparperinlehdistä on hyötyä betonivaluissa.


Mustilanhortensia kukkii Pajupirtin pihalla uskomattoman kauniin kukin.


Valkoiset liljat kukkii.




Jo aikaisin keväällä Clematis Mrs. Cholmondeley alkoi pukkaamaan silmuja
ja toivoin, että pakkanen ei nipistäisi näitä hentoja alkuja.
Vaan kuinkas kävikään. Tuli pakkaset ja silmut paleltui. Surkeuksien surkeus, ajattelin.
Mutta eipä mennyt kuin hetki niin juursta pilkisti uusia alkuja ja nyt Rouva kukkii
suurin vaalean liiloin kukin.



Elokuun iltahämärät ja lämmin tuulahdus on parasta. Vielä voidaan nautiskella kesätunnelmista.
Kivaa ja rentouttavaa viikkoa. Kiitos piristävistä viesteistä.

Kaisa

24.7.2020

Munankuorimosaiikkia




Pirkko Kuuselan ja Sirpa Elorannan Munankuorimosaiikki on ollut uuden
askartelukokeiluni innoittajana. Kirjastosta bongasin tämän muutama 
vuosi sitten ilmestyneen kirjan ihan sattumalta. Selailin sitä hetken ja tuumasin,
 että tätähän täytyy kokeilla.
Kaikki alkoi leipomisesta. Kääretortun munankuoret meni heti materiaalikoriin.


Valoin betonisen kynttilänalusen salaattirasiaan. Annoin kuivua ja
 maalasin sen mustalla spreimaalilla ja taas kuivateltiin. 
Erikeeperiä levitetään haluttuun kohtaan ja munakuori
 painetaan varovasti rikki liiman päälle. 
Näin jatketaan kunnes haluttu määrä kuoria peittää alueen.
Kuoret maalasin sieltä täältä ruskean- ja petrolinvärisellä kalkkimaalilla.
 

Kirjassa kerrotaan selkeästi eri tekniikoista ja
innostavat kuvat antaa lisää inspiraatioita.
Tähän tosi yksinkertaiseen toteutukseeni olen ihan tyytyväinen.


Pienet betonivalut on hyviä harjoittelualustoja munankuorimosaiikille.
Myös puisia huonekaluja voi päällystää tämän tekniikan mukaan.
Tosin kananmunia tarvitaan ainakin kanalan verran;)


 Innostavia kokeiluja kananmunankuorien parissa.
Halauksin Kaisa 

1.7.2020

Kurkkaa nurkantaa - Ruukutus-/askartelunurkka


Pienen puuliiterin päätyseinä on saanut kupeelleen jos jonkinlaista 
askarteluintoni tuotosta. Mutta nurkan takana oleva ikkunaton seinä
on ollut vailla tarkoitusta. (Tai, pysyyhän ne takkapuut paremmin
 sisällä kun on seinät ympärillä.) Mielessä on ollut jo jonkin aikaa, että
olisi kiva kun saisin sellaisen oikean paikan, 
jossa istuttelisin kesäkukkia ja akartelisin pikkujuttuja.
Toki liiterin rapulla on ihan mukava puuhailla mutta silti.


Ullakon kätköissä on lojunut puulaatikko jonka yhdellä sivulla on tekstiä.
En hennonnut maalata sitä peittoon vaan sutaisin samaa seinäväriä päälle.
Ruuvasin sen paikoilleen pikku hyllyksi.
Piipe -ystäväiseni on joitain vuosia sitten oman siivousvimmansa jälkeen
 antanut käyttööni puuvalmiin kalaffipöydän . Se vain on odotellut oikeaa 
paikkaa ja nyt se löytyi vihdoinkin. Käsittelin senkin Vinha puunsuojalla.
 



Klaffipöydän saa näppärästi kasaan räystään alle joten
 sadekaan ei sitä pääse ihan heti kastelemaan.




 Pitkäaikainen haaveeni on vihdoin toteutunut.
Nurkkaukseen löysin rekvisiitaksi Einari -sedän vanhan lapion
sekä kaatopaikka-aarteeni, vanhan tuolin.


 Heinäkuu on alkanut sateisena mutta kyllä luonto vettä tarvitsee.
Kesätunnelmissa
Kaisa




19.6.2020

Lumihiutaleita ja Juhannusruusuja piikkilankaköynnöksessä


Juhannusruusuköynnös sai ylleen lumihiutaleita ja 
piikkilankaa.
Ajopuinen laudanpätkä on ajelehtinut pihalla enemmänkin 
tiellä kuin huödyllisessä tarkoituksessa.
Jotenkin sen voisi hyödyntää ja keksin sujauttaa
sen ei niin perinteiseen juhannuskranssiin.
Juhannusruusu on ehdoton juhannuskukka. Täällä meilläpäin
sen kukinta alkaa olla hiipumassa.
Täytyy olla nopea.


Piikkilangan siro kauneus ja julmuus on jotenkin kiehtova. 
Vanha entisaikojen laitumien rajaaja alkaa olemaan haurasta 
eikä sen työstäminen ole kovin helppoa.
Kaarroksien on syytä olla loivia. Liian jyrkissä mutkisssa
se napsahtaa poikki.









 






  Muumipeikon juhannusruno Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain. En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain. Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään. Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään. Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan. Mä peikko siihen uskoon jään, on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

Tunnelmallista juhannusjuhlaa


Kaisa

6.6.2020

*Tähtiviiri* piparkakkumuoteista






Piparkakkumuotteja voit käyttää muuhinkin kuin sämpylöiden muotteina.
Vanhat metalliset  muotit ruostuu hetkessä ja niistä saa mainiot koristeet kranssiin tai
vaikka tähtiseitsikoksi hassunhauskaan viiriin.
 

Olen metsästellyt näitä metallisia muotteja  kirpputoreilta
jo jonkin aikaa. Niitä vaan on niin vähän enää
liikkeellä kun kaikki tehdään muovista.
Mietiskelin mitä uutta voisi näistä erikokoisista söpöläisistä tehdä.
Viirithän ovat olleet suosittuja kotien sisustuksissa ja
ajatuksessa oli kokeilla miten sellainen kävisi myös ulos.


Vanhoista raastimista saa tunnelmallisen kynttilälyhdyn
muutamaan yön pimeimpään  tuntiin. Vielä kun löytäisin muutamat vanhat
aterimet niin ruostekattaus olisi valmis ottamaan aurinkoisen kesän vastaan.

Lämpöaaltoa odotellessa

Kaisa

31.5.2020

Pieni Pitsikartano, valotaulu miumaumukkaa♥


 Siinä Se nyt on

Unelmieni pitsikartano, valotauluna.
Ei ehkä tullut juuri sellaista kun olin suunntellut mutta 
materiaalien mukaan mentiin.
Minikokoinen kartano on juuri sopivan kokoinen
toteutettavaksi minun pitkäjänteisyydelläni.


 Kaikki kankaat on kierrätysmateriaalia. Tuo viirukangas on
 ehdoton suosikkini. Siitä olen tehnyt jo keittiöö pitsikoristeiset 
Pieni posliinipoika on Ollin onni -antiikkiliikkeen löytö.

Posliinikoiralla on oma tarina

Ihan eka koiramme Rakas Jessi, kultainennoutaja, oli pentu ja
 leikki pihalla oman lelunsa kanssa. Hetken kuluttua näin keittiön ikkunasta, että
tuo veijari oli kukkapenkkini kimpussa. Kaivoi ja kaivoi innolla.
Kunnes löysi jotain. Otti sen suuhunsa ja pudotti maahan. 
Jatkoi tätä leikkiä jonkun aikaa. Heitteli pientä esinettä
 ilmaan ja otti koppia. Uteliaisuuteni ei pysynyt enään
 ns. housuissa vaan riensin ulos tarkistamaan löytöä.
Pentu istui hiljaa paikoillaan kun tutkiskelin mitä se oli löytänyt.
Pienenpieni posliinikoira. Mistä se lienee tupsahtanut meidän pihalle?
Se jäi mysteeriksi.



Valkoiset pariovet sai koristeeksi helmisydämet.
Portaiden tekeminen tuotti pikkasen päänvaivaa.
Onneksi yhdessä pitsinauhassa oli pyörylöitä joista
 yritin loihtia sopivat.


Illan sininen hetki pääsi jo yllättämään ennen 
muuttotalkoiden alkamista.




Kaunista ja rentouttavaa KESÄÄ kaikille kamuille.

Kesälaitumella
Kaisa

16.5.2020

Romuromanttinen amppeli kukille ja kynttilöille


 Romuromantiikka ja ruosteiset esineet on lähellä sydäntäni.
Mitä enemmän on ruostetta ja elämän jälkiä sen viehättävämpi on lopputulos.
Kirpputorit on mahtavia paikkoja joista löytyy aina jotain ruostutettavaa.
Minun mukaan on lähtenyt vanhoja juures- ja juustoraastimia, 
metallisia piparkakkumuotteja, vispilöitä, lusikoita sekä nauloja.
Vielä on hakusessa iso metallilautanen tai tarjotin tulevaisuuden projektia varten.


Porkkanaraasteen kokoinen terä ruostui suhteellisen nopeasti uuteen
romuromanttiseen amppeliini.
Neulepuikon ympärille kieputetusta rautalangasta 
sain sopivan kiharat kannattimet.
 Tuulikellomaisesti roikkuviksi painoiksi ripustin piparkakkumuotteja, 
pienen koristelinnunpöntön sekä  kukkakaupasta hankitun lintukoristeen.
Heinäseiväsporttiin olen aiemmin kiinnittänyt ruosteisen lyhtykoukun
johon oli hyvä ripustaa koko  härpäke.



 Vanhoja avaimia löytyi vielä jemmasta.



Vanhat omatekoiset rautalankakukat oli vielä voimissaan ja
                                                    kiinnitin ne kannattimien yläosaan.


Kevätaamun rauhallinen tunnelma pihalle syntyi .


Tunnelmallista viikonloppua