Piikkilankaa ja lyhtykoisoja

 

Ruostuneesta piikkilangasta tehdyt enkelin siivet sai vähän syysväriä harteilleen kun innostuin niitä koristelemaan. Villiviinit on meidän nurkilla juuri parhaimmillaan. Pietaryrtin keltaiset pallerot kukkii ojanpientareella valtoimenaan. Aamuisen metsäretkeni päätteeksi pökkäsin saappaan lahonneeseen, kaatuneeseen koivunrunkoon jossa kasvoi kääpiä. Muutama niistä päätyi mukaan.

Kaunein ja inspiroivin koriste on Lyhtykoison herkän viehkeä kukinto. Sen kirkas oranssi on niin mahtava väri, että siitä jos mistä saa sitä syysvoimaa. Se näkyy kauas ja todella herättää kauneudellaan. Ei ihme, että hirvimiehet ovat tänä päivänä somistautuneet juuri oranssiin.
Omalla pihalla ei lyhtykoisoa kasva vaan sain muutaman oksan super-Hessulta kun hänen naapuri jakoi omasta pöheiköstä näitä "huutomerkkejä".

☆ ♥ ☆

 

 

 

 Ihan pakko oli tietysti kokeilla  tätä ruskakranssia iltavalaistuksessa. Ei auttanut muu kuin sulkeutua vanhaan liiteriin ja ovi kiinni sillä ulkona on kirkas auringonpaiste. Valaistuskuvien taustana minulla on vanha ovi joka edelleenkin on paikollaan. Meidän talo on rakennettu vuonna 1947. Vaikka olemme uusineet talon ulkovuorin, ikkunat ja ulko-ovet en silti halunnut luopua tuosta liiterin ovesta.
Siinä se tönöttää paikallaan kauniine lukkopesineen ja avaimenreikineen. Tuo sisäpuolen pienen pieni kahva saa sydämen sulamaan. Eikä haittaa vaikka maalit on rapistuneet jo aikoja sitten. Ulkopuolelta nypin pihdeillä irti muutaman niitin. Ne on varmaan peruja ajalta "elvis" kun varoitettiin rotanmyrkyistä joita laitettiin vanhoihin liitereihin ja muihin ulkorakennuksiin.

Iloisin mielin otan teidät kaikki uudet lukijat mukaan askartelujeni maailmaan. Toivottavasti viihdytte täällä lukien löpinöitäni ja innostutte puuhastelemaan. Luonto antaa meille mitä mahtavimmat materiaalit.

Syyslomalainen kiittää ja 

katsotaan mitä lomareissu tuo tullessaan.

Kaisa