Kevään kaipuu 2021 -haaste

Ihan sisältä kutkuttaa kun katselee muiden ihania  Kevään kaipuu 2021 -haasteen postauksia.

Tiiu Puutarhahetki -blogista on aloittanut haasteen ja innolla tartuin mukaan.

Risulintuni on vuosimallia 2010. Se tuo mieleeni kevään ensimmäisen peiponlaulun. Mikä onkaan suloisempaa kun aamuvarhain avata ulko-ovi ja kuulla tuon iloisen visertäjän ensisointuja männyn oksalla. Kevät on tullut, nyt pojat lauletaan !

Hassua katsoa yli kymmenen vuotta vanhaa kuvaa ja huomata kuinka piha onkaan muuttunut.

                                                                        

                                                              

        Ensimmäinen minikasvihuoneeni oli vuosien toiveiden täyttymys. 

Kevään ensimmäiset orvokit saavat lämmitellä ja ruukkunarsissit availla nuppujaan lasihuoneessa.    

Kaatopaikalta löytämäni metallisen pöydänjalan pöytätasokin on kuvassa vielä maalamatta.

Aarteiden pöytäni 💖

 

           Kevään kuoropojat laulavat rivissä. Parasta aurinkomusiikkia saunan nurkalla.

💛💛💛

 

Narsissien kuihduttua hukutan sipulit kukkapenkkeihin. Voi miten ne saavat aikaan  riemunkiljahduksia kun vihdoin pönkivät taas ylös talvilevolta. Pääsiäisen kranssikin saa oman osansa keltaisista kaunottarista.

💛

                                        

                                                                    

          💙💙💙

 

 

Puutarhan lempikukkiin kuuluu sininen valkovuokko jonka olen alun alkaen saanut ystävältäni Reijalta. Sekä keltavuokko jonka olen kaivanut omalta lapsuuden kotipihalta kun talo myytiin. Äiti oli sen joskus löytänyt ja pienestä alusta kasvoi hetkessä keltainen kukkamatto puutarhaan. Omalla pihallani se viihtyy myös mainiosti. Ei tarvitse kuin yhden juurenpätkän istutus haluttuun paikkaan ja keltainen kukkameri valtaa maiseman.

💛💛

Muscari kuuluu myös minun kevääseen. Muutama viikko sittein teimme pikavierailun Plantageniin Porvooseen ja sieltä lähti mukaan tämä kaunotar. Keväämmällä istutan senkin sipulit kukkapenkkiin.

               

               

  Valkoinen ripsureunatulppaani on Tokmannin löytöjä. Saa nähdä ilmestyykö niitä tänä keväänä ihailtavaksi.

♡♡♡

 Kirjopikarililja kuuluu myös sarjaan Äitini kasviaarteet.

Hän ilostui aina keväisin suunnattomasti kun  "Tuus kattoo Fritillaariat on noussu"

ensimmäinen hento nuokkuva Pikarililja oli pönkinyt ylös mullasta.

 

En ala haastamaan ketään blogikaveriani erikseen vaan voit napata haasteen kun siltä tuntuu.

 

Kevään huumassa mukana

Kaisa

💓

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki 

 

 

Onko omenanraakileista kranssiksi ♥

 ♥

 Oi, omenan raakileita putoilee valkeakuulaasta kasoittain. Lämmin ja varhainen kevät kukitti puun ihan valkoiseksi kaniista kukista. Hyvä hyönteiskesä sai aikaan sen, että nyt olisi tulossa tosi paljon omenoita. Onneksi luonto tekee tehtäviään ja pudottelee suuren osan raakileista.

 

 ♥

 Ei haittaa, aina niitä mehukkaita omppuja on tullut riittävästi hillopurkkeihin pistettäväksi. Pakasteesta on taas kiva talvella ottaa sosetta lettujen päälle.

♥

Näin kuumalla lomalla ei jaksa kovinkaan suuria askarteluprojekteja kehitellä joten 

raakilekranssi on nopsasti valmis.

Pikkutalviota, hortensian kukka ja muutama petunia saan oman paikkansa koristeena.

Ihana tuoksu muuten leijaili puutarhassa kun pistelin rautalankaa omenien läpi.

Omenatunnelmissa

Kaisa
♥ ♥ ♥

Kolme ♥:tä

 Pikkuliiterin nurkka sai piristystä sydänkollaasista. Aikaisemmin kehyksissä on ollut kaksi sammalsydäntä joista pikkulinnut ovat keränneet pesänlämmikettä. Saas nähdä kuinka kauan 

nämä säilyy koskemattomina 

 

 Kehykset sahailin meren rannalle ajautuneista laudanpätkistä. kanaverkko on spreijattu

 mustalla maalilla. Keskimmäinen sydän on tehty kanaverkkosydämen 

päälle liimatusta kaarnasilpusta.

 

 

 

 

 Maitotonkan päälle on kotiutunut omakasvattamat keijunmekkotaimet. Keräsin viime syksynä 

siemenpallerot kukkineesta keijunmekosta ja istutun niitä ruukkuun. Taimet kasvoivat hyvin ja

odottelen nyt innolla ekojen kukkien ilmestymistä, nuppuja on jo.

                                                                                                                                                  

 Vanha tinttien riepottelema sammalsydämen raato sai jäädä vielä hetkeksi tonka kupeelle.

 Kasvimaan ja -huoneen aarteita sieltä parhaasta päästä, käärmekurkkuja ja keltaista kesäkurpitsaa.

Kesästä nauttien *

Kaisa

Tonttu Danielin puutarha

 Pajupirtin pihamaalla on hiippaillut iltaisin outoa väkeä. Puun takaa on kuulunut rapinaa, joku heittelee oksia suuren petäjän latvasta ja kaarnat sinkoilevat pitkin nurmea.

 Tonttuko se siellä? 

Kuuluu hentoa tiukujen helinää...Jovain, tonttupa hyvinkin. Onnistuin aamulla salaa kuvaamaan

 tuon naavaviiksisen jäkäläparran. 

Vihreä mustikanvarputakki yllään se lämmitteli öljylampun valossa. Valo tosin oli jo sammunut mutta tonttu vaikutti tyytyväiseltä kun sai nukkua ja lämmitellä kiireen keskellä.

Tonttu Daniel, vanhin Mustikkamättään puuharitontuista, 

asettui asumaan kukkarinteen vanhan oven viereen.

Kasvihuone on laitettu talvikuntoon. Kukkapuu, jonka hankin viime jouluna, tuli päällystettyä koivun risuilla ja se  sai nyt uuden paikan kukkalaatikosta. Pieni puutarhapöytä sekin on löytöjä muutaman vuoden takaa. Kaatopaikkakuorma tuli vietyä jäteasemalle ja kotiin lähti ojan penkalta löytynyt rautainen pöydänjalka jonka yksi "tassu" oli poikki. Onneksi se puuttuva tassu oli muutaman metrin päässä ja pirtin isäntä hitsasi sen kokoon. Vanha tuoli on myös löytö jätepuukasasta.

Paristoilla toimivat pallovalot saa toimia tunnelmavaloina vanhalla pöydällä

 jonka kansi on, kuinkasmuuten, löytö sekin.

Askarteluillan suodatinpussijoulua olen koonnut tähän vähän mausteeksi. Seitsemän malttamatonta leidiä niittaili ja rypytti pusseista kukkia. Syntyi kransseja, kartioita, sydämiä ja tähtiä. Ihanaa oli kuulla illan päätteeksi Raisan kommentti: "Olipa kiva ilta, ei olisi uskonut!" Kiitos ihanaiset ♥

Itse väkersin roikkuvan valokranssin jonka koristelin pellavaruseteilla ja puusydämillä. Tähän kyllä meni hitusen enemmän aikaa kuin yksi ilta. 

Aurinkoista adventtisunnuntaita teille.

Tervetuloa uudet lukijat mukaan Pajupirttiin.

Loviisan joulu kutsuu, eikun matkaan.

Kaisa

Kurkista tonttuoven taa....

Kukkapenkki-installaationi alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Tosin uunituore apulaiseni Sulo tuppaa hieman liian innokkaasti luomaan omia näkemyksiään tähän versioon. Milloin lähtee vasta auenneet kukkanuput tai vanhaan alumiiniseen pesuvatiin tehty "asetelma" saa kyytiä.,,, ja korvat luimuun ja kovaaaaaa karkuun, äippä tulee.

Suuri intohimoni kaikkeen vanhaan ja "poisheitettävään" sai aikaan kukkarinteen Salaisuuksien puutarhan. Wanha ovi on vävypojan liiterirempan aarteita. Älä missään nimessä heitä sitä pois! Ai, mitä siä sillä teet? Laitan kukkapenkkiin... kunnes vihdoin äitienpäivänä ilmestyi moinen ihanuus pihallemme. Kiitos Hepskukkuu.
Tiilet on vanhan uunin purkujätettä, ruostunut lehmän riimuketju, ruosteinen maitotonkka ja hevosenkenkä saivat arvoisensa paikan. Iltojen hämärtyessä syttyy vielä vanha öljylamppu valaisemaan tunnelmaa oven yläpuolen lintukoukkuun.

 Kesä voi oikeesti alkaa ♥

Pieni ajopuupenkki on hetken hengähdyspaikka menninkäisille.

Siperiankurjenmiekat täydessä kukassa

 

Kurjenpolvi

Näkymä kasvihuoneen nurkilta ja maitotonkka mummolasta

Puutarhurin päivään kuuluu kaivamista, silmitöntä ryntäilyä, puremista, ärinää, unta, pallopelejä, kukkapenkin tuhoamista ja pelkkää sulottelua loppu aika.

 

Paikalla pysyminen ja poseeraus ei kuulu vielä ohjelmaan.

 Linssilude, märkä pusu, saisko olla?

Vielä odotellaan loman alkua.

Kesämielellä
Kaisa

KEVÄT

                

Raparperia voi kutsua toukokuun jokapaikanhöyläksi. Siitä saa maukasta pullataikinapiirasta, kermaviilihöystettyä namipiirakkaa, mehua sekä kiissukkaa aamupuurolle. Oma superhyperhyvä on saneerauslaasti. Viikontakaisen kasvihuoneen lattian laatoituksen ylimääräinen laasti päätyi pikkiriikkisille raparperinlehdille sekä mehumukeihin. Kylmänkalseat kevätilmat tosin vähän hidasti kuivumista. Alun alkaen olisi pitänyt ottaa tekeleet sisälle kuivumaan. Mutta kuivuihan ne lopulta takan päällä. Viinirypälevatiin jäi tuore lehti kiinni niin perusteellisesti, että nuppineula oli paras työkalu sen irrotukseen. Viisas olisi öljynnyt lehden aluksi. Seuraavalla kerralla :)

Kasvihuoneviljely on aloitettu ja isäntä on saanut mittavan taimikasvatuksensa vihdoin omille paikoilleen. Tulossa on tomaatin eri kokoja ja värejä. Kurkkua maalla, ilmassa ja vähän merelläkin.Yrttejä, kurpitsaa (kesällä ja ilman), arbuusia, brokkolia, punajuurta ja huh kaikkia ei edes muista. Lopputuloksena saattaa olla valtaisa räjähdys kasvihuoneessa kun aurinkolämpö ottaa vallan.

 

 

 

Mikä onkaan kesäaamuna maittavampaa kun se ikioma lämmin ja piikikäs kasvihuonelämmin kurkku. Tompuista puhumattakaan.

 

Oravaperheen "tavaranvaihtopäivät" on vietetty. Ikuistin muutaman päivän kestävää lasten pesänvaihtoa mielenkiinnolla. Äiti on onneksi hyvissä voimissa ja pojat selvisi trafiikista. Jalka tosin lipsui välillä mutta sisulla selvittiin.

Heleää helluntaita

Kaisa

Pajukaaren kautta kasvihuoneeseen

 

Päässä surisee, korvissa kohisee, hiki pukkaa otsalle, nilkassa tuntuu kilometrien kävely ympäri pihaa. Vielä kuokin kukkapenkin reunat. Hinkkaan sammaleet pois kellarin luiskalta. Viimeinen silaus uuteen kasvihuoneeseen. Kaikki on melkein istutettu.

Sitäkö se on, se kesä ♥ ?

Ihanuuksien ihanuus. 

Mustarastaan vieno sävel kuusen latvassa.

Sepelkyyhkyn kuu..kuu.kukkuu kuuluu sisälle asti.

Oravayhdyskunta odottelee uutta kesäterassia jonka isäntä on heille mennyt lupaamaan.

Meidän "Mamman" aamutervehdys kuistilla kun se innolla odottelee aamupalaa.

Syö kädestä.

Fasaaniukon karmea kiekaisu kääk, kääk.

Nuotiopuiden ritinä pihagrillissä.

Nautin!

Askarteluprojektina on ollut jo usean viikon ajan ruusukaaren päällystys pajunoksilla. Valmistuihan se vihoviimein. Nyt on taas Alppikärhöllä uutta kiipeilypintaa.

 

Kasvihuoneprojekti on ollut kevään ykkönen. Puuliiterin eteläpäätyyn on kohonut käytetyistä parvekelaseista isännän ja kuopuksen suunnittelema ja rakentama kasvihuone. Kohta on vihannesta ja yrttiä ruokapöydässä. Malttamattomana odottelen sitä ensimmäistä, lämmintä, piikikästä, omaa kurkkua. Tomaatti komppania on sitten ihan oma juttunsa. Niin monta uutta koetainta on kasvamassa. Steviat kasvaa kohisemalla ja uutena kokeilussa on chilit. Saa sitten Tumbe leivän päälle jos omat kasvatukset ei onnistu;)

 

 "Mamma" The Greatest ja ehkä pian syntyvät vauvat vatsassa.

 

 

 Fasaanin poikaset pesän siimeksessä. Ei kyllä oikeastaan missään siimeksessä vaan naapurin lehtikompstin päällä, avoimella paikalla. Alun alkaen 17 munaa joista kuoriutui ainakin 13 poikasta. kahdeksan nähty elävänä. Toivottavasti edes muutama selvisi elämään.

Kyllä olette olleet ahkeria kommenteissa, kiitos valtavasti kaikille.

Aurinkoisen lämmintä kesäkuun alkua.

Vielä on hetki juhannukseen ja kesälomaan.

Nautitaan!

 

♥

Lämmöllä Kaisa