22.2.12

♥Kaarnasydämiä hangella♥

 

 Pieniä kaarnasydämiä putoili Pajupirtin männyistä eilisen lumimyräkän aikana. Viiiitsi vitsi ...
vaan kaivoin kaarnanpalat liiteristä ja raaputtelin "Martilla" (lempinimi tosi terävälle,omalle puukolle) vähän rouhetta leikkuulaudan päällä. Kanaverkosta naksuttelin kaksipuolisen sydämen. Rautalangalla sidoin ne toisiinsa ja venyttelin muotoa pyöreämmäksi. Seuraavaksi se kaikista sottaisin vaihe; kourallinen Erkkiliimaa käsiin ja pyöritellään sydäntä liimassa ja sen jälkeen kaarnarouheessa. Isoimpia lastuja tungin sydämen sisään.

 
 
Kaarnasydämet on tarkoitus laitta kranssikoristeeksi kunnes löytyy nuo materiaalit ...... 

 
                                        
  ....... huhuuuu.... täältä lumen alta  
 

                          
  Kaisa

20.2.12

Indie -myssy


Muutama viikko sitten kaivoin neulepuikot esille kun tuntui tuo neulepörriäinen pistäneen pakaraan ja aika pahasti. En ole mikään kutimia kalisutteleva tyyppi vaan joskus alakoulussa on tullut yhdet sukat neulottua.
Niistä piti tulla omankokoiset, vaan isä reppana saikin itselleen tosi isot lämmikkeet.
Nyt löysin ihanan ohjeen Novitan myssyyn jota oli pakko kokeilla vieläkö osaisi. Langaksi valitsin Sirdar Indien jota oli tosi mukavaa neuloa kympin puikoilla.
Tupsukan tein tosi ison ja laitoin sen vain pitkien lankojen kanssa kinini nurjalle puolelle. Teen vielä muutaman pienemmän pampulan jotka voi halutessa vaihtaa ison tilalle.Näpsäkkää;)
Nyt on teon alla harmaasävyinen pipo samasta  langasta ja hiukkasen pienemmät puikot on käytössä.
Vieläköhän ne palmikot taipuu vuosien jälkeen? Anskattoo.

Iloisia talvilomia lapsosille ja vanhemmille.
Kaisa

7.2.12

Isoisoisän tekemät varsan länget ja tuohikokeiluja

  

Pirtin puuhellassa on palanut tuli joka päivä ja ah, tuo pehmeä lämpö hellii, tuoksuu ja tuntuu hyvältä. Koivupuun tuoksu on mahtava ja puun lämpöarvokin on suht iso verrattuna muihin puulajeihin. Yhtenä päivänä tupsahti halkokopasta aivan sairaan ihana palanen tuohta. Se oli ihan pakko laittaa syrjään myöhempää käyttöä varten. Vaan ei kerinnyt tuo reppana odotella pitkään kun jo olin viivottimen ja saksien kanssa sitä mittailemassa ja leikkelemässä. Sentin levyisiä suiruja leikkelin niin monta kuin siitä riitti ja muistelin miten niitä koreja oikein punotaan. Aikas omituinen känkkärähän tuosta näytti syntyvän;)) Pieni hetelmäkori, heh♥, tykkään siitä sen vinksvonks-mallista huolimatta. Pitänee oikein kirjosta tsekkailla miten se olisi pitänyt tehdä.


Tuohiropponen 8:lle vinskulle

 
 
 Historian havinaa etsin kuvausrekvisiitaksi ja löytyihän sitä. Isoisoisäni Kasper Puuran veistelemät varsan länget sain mukaani toissa kesänä sukutilalla vierailun kotiintuomisina. Voin vain ihastella kädenjälkeä ja miettiä mitä kaikkea on ollut Paapalla mielessä noita tehdessä.





Lämmöllä historian siivin tunnelmoi,
Kaisa

1.2.12

Pitsipiilot talipalloille



Lintujen talviruokinta herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Monet ovat sitä mieltä, että kyllä luonto hoitaa. No, hoitaahan se luonto mutta kun niistä pikku siivekkäistä on niin paljon iloa. Tässä viikonloppuna oli mahtava episodi kun keltasirkkuparvi pyrähti kauralyhteelle ja parvesta erottui heti alfauros. Siivet pörhöllä ja nokka ammollaan se hääti pois muita kavereitaan." Tää on mun ja vain yksin mun!" se viestitti. Sain napsittua muutaman kuvan tästä "kunkusta";) ähäskutti.

 
Kaikkein eniten ällöttää lintujen ruokavalikoimissa nuo kirkkaan vihreät talipallohässäkät. Niitä linnut kaihtaa ainakin muutaman päivän. Ehkä sinitiainen uskaltautuu jo samana päivänä nokkimaan sitä. Mutta muut mittailevat katseellaan ihmeellistä roikutinta kunnes tarpeeksi nälkäisenä uskaltautuvat apajille. Mikä niissä sitten ärsyttää? No se väri. Eikö luontoon sopivan väristä verkkopussia voi valmistaa? Niitä vihreitä tyhjiä pussinretaleita keikkuu pitkin puun oksia aina juhannukseen saakka. Tai kolmannen vuoden kompostista löytyy hyvää multaa ja.... vihreä talipalloverkko!

 
Meillä Pajupirtissä on kokeilun alla virkatut pitsipiilot talipalloille. Virkkasin harvahkon pussin puuvillalangasta. Yläreunaan kierittelin ohuen nyörin jolla voi kiristää pussinsuun kiinni. Kantokahva ja
eikun talipallo sisään. Näin lumisessa maisemassa ne on paljon hauskemman näköisiä kuin vhreät.
Saa sitten nähdä miten linnut ottavat omakseen nämä tekeleet.
Iik, enkä malta odottaa mitä pihan lihava Oravaherra pitsipiilolle tekee. Ei haittaa, vai haittakse.
Tehdään sit uusia.

Helmikuun timanttihangista nautiskellen
 
Kaisa