Lintujen talviruokinta herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Monet ovat sitä mieltä, että kyllä luonto hoitaa. No, hoitaahan se luonto mutta kun niistä pikku siivekkäistä on niin paljon iloa. Tässä viikonloppuna oli mahtava episodi kun keltasirkkuparvi pyrähti kauralyhteelle ja parvesta erottui heti alfauros. Siivet pörhöllä ja nokka ammollaan se hääti pois muita kavereitaan." Tää on mun ja vain yksin mun!" se viestitti. Sain napsittua muutaman kuvan tästä "kunkusta";) ähäskutti.
Kaikkein eniten ällöttää lintujen ruokavalikoimissa nuo kirkkaan vihreät talipallohässäkät. Niitä linnut kaihtaa ainakin muutaman päivän. Ehkä sinitiainen uskaltautuu jo samana päivänä nokkimaan sitä. Mutta muut mittailevat katseellaan ihmeellistä roikutinta kunnes tarpeeksi nälkäisenä uskaltautuvat apajille. Mikä niissä sitten ärsyttää? No se väri. Eikö luontoon sopivan väristä verkkopussia voi valmistaa? Niitä vihreitä tyhjiä pussinretaleita keikkuu pitkin puun oksia aina juhannukseen saakka. Tai kolmannen vuoden kompostista löytyy hyvää multaa ja.... vihreä talipalloverkko!
Meillä Pajupirtissä on kokeilun alla virkatut pitsipiilot talipalloille. Virkkasin harvahkon pussin puuvillalangasta. Yläreunaan kierittelin ohuen nyörin jolla voi kiristää pussinsuun kiinni. Kantokahva ja
eikun talipallo sisään. Näin lumisessa maisemassa ne on paljon hauskemman näköisiä kuin vhreät.
Saa sitten nähdä miten linnut ottavat omakseen nämä tekeleet.
Iik, enkä malta odottaa mitä pihan lihava Oravaherra pitsipiilolle tekee. Ei haittaa, vai haittakse.
Tehdään sit uusia.
Helmikuun timanttihangista nautiskellen
Kaisa
