31.5.20

Pieni Pitsikartano, valotaulu miumaumukkaa♥


 Siinä Se nyt on

Unelmieni pitsikartano, valotauluna.
Ei ehkä tullut juuri sellaista kun olin suunntellut mutta 
materiaalien mukaan mentiin.
Minikokoinen kartano on juuri sopivan kokoinen
toteutettavaksi minun pitkäjänteisyydelläni.


 Kaikki kankaat on kierrätysmateriaalia. Tuo viirukangas on
 ehdoton suosikkini. Siitä olen tehnyt jo keittiöö pitsikoristeiset 
 

 
Pieni posliinipoika on Ollin onni -antiikkiliikkeen löytö.

Posliinikoiralla on oma tarina

Ihan eka koiramme Rakas Jessi, kultainennoutaja, oli pentu ja
 leikki pihalla oman lelunsa kanssa. Hetken kuluttua näin keittiön ikkunasta, että
tuo veijari oli kukkapenkkini kimpussa. Kaivoi ja kaivoi innolla.
Kunnes löysi jotain. Otti sen suuhunsa ja pudotti maahan. 
Jatkoi tätä leikkiä jonkun aikaa. Heitteli pientä esinettä
 ilmaan ja otti koppia. Uteliaisuuteni ei pysynyt enään
 ns. housuissa vaan riensin ulos tarkistamaan löytöä.
Pentu istui hiljaa paikoillaan kun tutkiskelin mitä se oli löytänyt.
Pienenpieni posliinikoira. Mistä se lienee tupsahtanut meidän pihalle?
Se jäi mysteeriksi.



Valkoiset pariovet sai koristeeksi helmisydämet.
Portaiden tekeminen tuotti pikkasen päänvaivaa.
Onneksi yhdessä pitsinauhassa oli pyörylöitä joista
 yritin loihtia sopivat.


 
 
 
Illan sininen hetki pääsi jo yllättämään ennen 
muuttotalkoiden alkamista.




Kaunista ja rentouttavaa KESÄÄ kaikille kamuille.

Kesälaitumella
Kaisa

16.5.20

Romuromanttinen amppeli kukille ja kynttilöille


 Romuromantiikka ja ruosteiset esineet on lähellä sydäntäni.
Mitä enemmän on ruostetta ja elämän jälkiä sen viehättävämpi on lopputulos.
Kirpputorit on mahtavia paikkoja joista löytyy aina jotain ruostutettavaa.
Minun mukaan on lähtenyt vanhoja juures- ja juustoraastimia, 
metallisia piparkakkumuotteja, vispilöitä, lusikoita sekä nauloja.
Vielä on hakusessa iso metallilautanen tai tarjotin tulevaisuuden projektia varten.


Porkkanaraasteen kokoinen terä ruostui suhteellisen nopeasti uuteen
romuromanttiseen amppeliini.
Neulepuikon ympärille kieputetusta rautalangasta 
sain sopivan kiharat kannattimet.
 Tuulikellomaisesti roikkuviksi painoiksi ripustin piparkakkumuotteja, 
pienen koristelinnunpöntön sekä  kukkakaupasta hankitun lintukoristeen.
Heinäseiväsporttiin olen aiemmin kiinnittänyt ruosteisen lyhtykoukun
johon oli hyvä ripustaa koko  härpäke.



 Vanhoja avaimia löytyi vielä jemmasta.



Vanhat omatekoiset rautalankakukat oli vielä voimissaan ja
                                                    kiinnitin ne kannattimien yläosaan.


Kevätaamun rauhallinen tunnelma pihalle syntyi .


Tunnelmallista viikonloppua

12.5.20

Pajukorennot iltalennolla


Aurinkoiset lämpimät päivät ovat hellineet meitä puutarhan kuopsuttajia.
Karanteeniaika on lisännyt pihapuuhastelua ihan selvästi.
Ruohonleikkurit ja trimmerit laulaa kilpaa. 
Naapureiden pensaikoista kuuluu puhinaa ja ähinää
kun into piukeena käännetään tiluksia uuteen uskoon, leikkimielisesti sanottuna.
Ihaninta on katsella omien käsien työnjälkeä ja retkahtaa sohvalle
rankan työpäivän jälkeen.

Askartelurintamalta lennähti pajukorentoja meidänkin pihamaalle.
Äitikorento sai iloista perheenlisäystä juuri äitienpäiväksi.
Pikkuruisen pään tein syksyllä alas leikatun villiviinin
pitkistä lonkeroista kieritetystä pallosta.
Siivet on keväällä leikatuista pajunvitsoista.


Äitikorento on levittänyt siipensä puuliiterin
päätyseinustalle ja tykkää olostaan aamuauringossa.


♥ ♥ ♥ 
Kevään kukkaloisto on ollut ennätyksellistä. En tiedä johtuuko runsas kukinta 
leudosta "talvesta" vai mikä lie syy kun kukkaa pukkaa.
 

Yksi lempikukistani on pikarililja. Ne olen kasvattanut itse mukuloista. Sinisen valkovuokon sain ystävältäni Reijalta. Reijan pikkuruinen piha on täynnä kaikkea kaunista. Viime syksynä hän kärräsi minulle runsain mitoin erilaisia perennoja ja innolla 
niitä näkyy tuolta kukkapenkeistä nousevan. Kiitos Sinulle!
Keltavuokot olen tuonut oman syntymäkotini pihamaalta. 
Äitini vaali niitä aina ja halusin pienen mättään myös omalle pihalleni. 
Ritukan esikot on myös parasta keväässä.
 Niitä on helppo jakaa kun pöheikkö tulee liian suureksi. Kiitos Ritva!



Aurinkoista kukkakevättä.
Jaksamista kaikille
Kaisa