Fanni -kanan kevätkiekaisu

 

 Aivan ihastuttavan kangaskanan ohjeet löysin upouudesta  Kauneimmat askartelut -lehdestä. Sen eka numero  ilmestyi tiistaina ja siltä istumalta poikkesin lähikauppaan. Voi sitä hämmästyksen määrää kun uutukainen nökötti siellä muiden käsityölehtien seassa. En voinut kuuna päivänä kuvitella, että lehti vielä olisi meillä saatavilla. Tämä ensimmäinen numero on kevätaiheinen ja suuren osan vie helmiaskartelut. Pääsiäiseen on useita kivoja juttuja ohjeineen.

Oman Fanniksi ristityn tipusen tein lakanasta ja pellavakankaasta. Ohjeessa heltat, nokka ja koivet on tehty huopakankaasta mutta sovelsin kangaskaapista löytyneitä matskuja tähän. Kyllä pysyy keitetyt kananmunat lämpöisinä Fannin uhkean pyrstön alla.

Nythän sitä alkaa hiljalleen olemaan pääsiäisaskartelujen aikaa joten se on nyt korkattu.

  Iloisia, kot, askarteluja, kot, kaikille !

Terveisin Fanni ja Kaisa

Pellavapitsinen Pyttipannukranssi

 

Pitseistä, pellavariekaleista, napeista ja nauhoista syntyi talvinen pyttipannukranssi lämpimään +6 tammikuun lomapäivään. Revin pellavakankaasta kapeita suikaleita ja pesin ne pesupussissa, 30-asteisessa pikapesussa. Valkoinen kangas lähti liestymään hyvin mutta beige vähän nikotteli vastaan.

Lisäsin vähän pitsiä sinne ja tänne sekä vanhasta puserosta jäljelle jääneet napit ompelin kukkien keskelle. Vähän harmittaa kun tummaan kankaaseen en saanut parempia hapsuja aikaan. Olisikohan pitänyt lisätä pesulämpötilaa vai -aikaa?

 

Valkoinen pellavakangas yltyi hapsottamaan ihan kiitettävästi. Se on muuten  hiukkasen ohuempaa tyykiä kun tuo beige. Kolmiosainen koukku on osa naulakkoa jonka päräytin ajopuusta.

 

 

Tarvikkeet pyttipannukranssiin

 

kranssipohja

pellavakankaita

pitsiä

nappeja nauhoja

mitälaatikostalöytyy

ym.

 

 

Kiitokset kommenteista Ihanaiset,

jaksatte aina minua ilostuttaa viesteillänne.

Kaisa

Suklaata oven välissä



Tämä suklainen printtikuvio viehättää minua jostain kumman syystä. Sen väri tuo mieleen oman pihan ihanat ja makeat luumut. Noita ihanuuksia on tänä syksynä tulossa mahtava määrä. Jos ei sitten meidän pihan pörröhäntäyhdyskunta vie niitä talvipesäänsä. Yhtenä päivänä oli rouske vaan kuulunut kun orava-emo oli nautiskellen pureksinut luumua kiveä myöten. Ei sen puoleen sai siinä hötäkässä myös valkeakuulaat kyytiä.

Ovistopparin surruttelin pellavapöytäliinasta (kierrätyskeskuksesta muutamalla eurolla) pitsillä ja mininapeilla höystettynä. Ovenpitimenä on tähän asti toiminut vanha kengännauha joka pujotetaan
ovenkahvaan ja seinässä on pieni koukku sille toiselle päälle. Hyväksi havaittu konsti sekin mutta sitä vaihtelua kun pitää olla.
Täytepuoli olikin sitten haastetta kerrakseen. Stopparista tuli niin iso, että sisään olisi mahtunut yhtaansa lähes 5 kiloa riisiä. Tyydyin kuitenkin vain kahteen kiloon ja ja loput täytteet otin vanhasta tyynystä. Nyt tönöttää todella jämäkkä stoppari meidän rapuilla. Huokaus, jos ei oravat syö sitten noita riisejäkin.

 

Nyt jyrisee ukkonen ja kovaa. Sade tekisi kyllä hyvää luonnolle.

 

Ihanaa loppuviikkoa lukijoille ja

jaksakaa säilöä.

 

Kaisa

 

Omat luumut