Pahvikranssi tiaisille ♥

 

Tässä teille talitintit ihan ikioma kranssi jota saatte naputella niin paljon kuin nokka kestää! Mikä lie kun nuo siivekkäät pikkuystävämme tuppaavat tekemään selvää kaikesta kauniista mitä ulos laitamme. Milloin on kranssin marjat hakattu ympäriinsä, toisinaan rusetit revitty ja nalleltakin veivät kerran sisälmykset. Ymmärtäähän sen, että talvi tekee tuloaan ja pesä kaipaa lämmikettä mutta joku tolkku sentään.

Kaupan pakkauslaatikoiden seasta bongasin ihanaa suikalepahvia. Kieputin siitä noin 5 cm:n suikaletta kranssipohjan ympärille paksulti. Kiinnitin sen loppuosan kuumaliimalla kranssipohjaan. Rusetti on samaisesta materiaalista hamppupellavanarulla höystetty. Pienet pätkät ruskeaa paperinarua piristeeksi ja muutama paperikukka. Lopuksi pari oksaa kerrottua Callunaa. Tämän vaalean marjapuuronvärisen Callunan löysin Ruukin kurpitsakarnevaaleilta. Ohi ei voinut kävellä.

 

 

 Auringon säteitä ** päivään. Katselkaahan taivahalle, hanhiyhdyskunnat muuttaa. Ai sitä iloista käkätystä♥

                                                                             Kaisa

Pikku-Geen Piikkilankasiivet

 

 

 Piikkilankakieppi on odotellut veneen alla minua jo jonkin aikaa. Jotain olisi kiva siitä työstää. Sen verran ikävä askarruskaveri se kuitenkin on, että varovainen täytyy olla niin sanoissa kuin teoissakin. Hetkeksi kun katse kirpoaa sen pauloista niin jo vain lävähtää piikki otsaan ellet osaa varoa.
Vauhti ei saa olla liian sukkela, heti tulee takapakkia. Lanka menee poikki ja malli uusiksi.
Pienten siipien tekeminen on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Vaan mikä meni pieleen kun ei pieniä siipiä tullutkaan. Iso-Gaapriel oli kai mallina kun pyörittelin kieppiä. Kokeilin vielä mausteeksi ledvaloja ja aika jouluinen tunne tuli oitis.

 

 

Eija kyseli edellisessä postauksessa piikkilangan maalauksesta. Keväästä saakka on piikkilankakuuni ollut ulkosalla eikä vielä ole maali mennyt miksikään. Tuskin se nyt ihan heti lähtee lohkeilemaankaan. Jos maali kuitenkin irtoilee niin onko sen väliä. Ruosteinen piikkilanka on sinällään jo kaunista katseltavaa. Rohkeasti vaan kokeilemaan kranssin tekoa. Muista rukkaset , pitkäthousut ja hihat, ts. pakolliset piikkilankavarusteet.

Onnistuihan ne Pikku-Geen siivetkin lopulta.

 

 

Perjantaitunnelmia ja iloista viikonloppua lukijoille.
Kaisa

Herttaista pyykkinarulla

Herttaista kaipaa syysmieli ♥ .Ajankohtainen figuuri sai ylleen valkoista ikiviuhkoa. Kanaverkkopohjaan kuumaliimasin kukintoja vieriviereen. Rautalangasta kieputeltu ripustuskoukku, vähän tuijanoksaa ja lumihiutaleen kukka ja silkkirusetti riittää koristeeksi. Päivän piristysruiske on taattu kun saa taas vähän askarrella.

 

 

Ikiviuhkosydän ja seuraavan projektin piikkilankaa.

 

 

 

 Hehee.. Bikinirintsikat ovat saneet väistyä myrskytuulien myötä. Laitan ne naftaliiniin odottelemaan kesähelteitä. Kanaverkko on siitä mainio materiaali, että se taipuu lähes miten vain. Naksuttelin rintsikkamallisen kappaleen kanaverkosta.(Kannattaa ottaa omat vähän malliksi). Jälkiruokakuppi toimi sablonina kun muotoilin pallukkaosia. Huom! näistä ei kannata tehdä ihan OIKEAN kokoisia, muuten menee koko rulla verkkoa;) Noo, siitä ei ole pelkoa." Vakokohdasta" lutistin verkkoa pihtien kanssa ja vot, oikea muoto alkoi muovautumaan. Henkselit olisi voinut jättää geelimalliin mutta halusin jotain näkyvää. Siispä Robinhood tarjosi ketjua edullisesti ja kiinnitin olkaimet paikoilleen. Ruostutusaineella sivelin bosahöldereitä ja annoin kuivua. Kiinnitin pitsit kuppien yläosaan ja pieni rusetti oikeaan paikkaan. On muuten aika veijarimainen näky pyykkinarulla.

Askartelemisiin,

Kaisa

Kesähaasteen voitto

Risusydämen Marjan syksyinen Kanervakranssi vei voiton Pajupirtin kesähaasteessa.
Sydämelliset ♥ Onnittelut Marja! Suunnattomat kiitokset tiukoille haastenaisille; Olivienolle, Ninalle, Raitalle, Sarille , Matelle, Lauralle ja Jaanalle. Äänen antaminen mieluisalle työlle oli erittäin vaikeaa. Kaikissa oli jotain kivaa ja mikä parasta KAIKKI saivat ääniä. Onnittelut siis kaikille ja iso kiitos.

No sitten se äänestäneitten arvonta sitten. Ei helppo! Hehhee, miten sen suorittaisi, että olisi niinkö epävirallinen. Lottopalloa ei kotoa löytynyt vaan, jes, haukankatse osui uuteen kynttilälyhtyyn. Haa tuossapa mainio apuri. Vaan eipä ole pallossa pohjaa, ei. Paperilaputhan putoaa sieltä ennen aikojaan. Laitoin lautaset pohjalle ja kanneksi, lappuset sisään ja vatkutusta. Veivasin ees ja taas vaan ei lapun lappua tullut ulos rakosista. Tiukkaa rynkytystä ylös ja alas , no johan alkoi suiroa tunkemaan rakosista. Toiset laput yritti pois niin pienistä rakosista ettei ollut toivoakaan selviytyä ulos. Viimein yksi lapuska tipahti pöydälle ja voittaja oli siinä. Onnea ♥ Ensu! Kiitos kaikille mielenkiinnosta ja kaunista syysviikonloppua.

Marja ja Ensu, laitatteko meiliä sähköpostiini niin saan laitettua paketit matkaan ensi viikolla.

               Kaisa