Jäkäläaskartelua - Pajupirtti 11 vuotta

Männyn oksilla ja rungolla kasvaa yksi kauneimmista jäkälistä, sormipaisukarve. 

Sen vihertävän harmaa väri hurmaa minut saaden taas askarteluintoni heräämään.
Kesällä käärin kanaverkosta töttörön jonka maalasin aluksi iloisen pinkiksi.
Muutaman päivän katselin iloisenväristä aihiota ja mietin onko se sittenkään hauska puutarhassa. Maalasin muutaman kulahtaneen puutarhalyhdynkin samalla spreimaalilla mutta
töttörö muuttui kuitenkin rauhallisen valkoiseksi.

Täytin kanaverkkotöttörön poronjäkälällä, sammaleella sekä männyistä 

pudonneilla pienillä sormipaisukarvejäkälän kuorruttamilla oksanpätkillä.

Pieniä valojahan se taas huutaa mutta odotelkoon vielä hetken.

Pienen sammalpallon askartelee käden käänteessä.

Sisään olen laittanut sanomalehtipaperipallon

jonka sidoin tavallisella ompelulangalla pampulaksi.

 

Mäntymetsämme muhkea runko on mainio paikka
uudelle pihakoristeelle.

Pajupirtti -blogini 

vietti

11 -vuotispäiviä 

 lokakuun lopussa.

  Isot kiitokset kuulu 

teille ihanat Ystävät.

♥ 

Lämmöllä 
Kaisa

Jäkälätähtien tuiketta ja ARVONTAA, Pajupirtti 10 vuotta

Jäkälätähtien tuiketta ja ARVONTAA, Pajupirtti 10 vuotta

 

 Uskomatonta mutta totta!

Pajupirtti -blogini täytti pyöreitä.

*10  vuotta*

Kaikki alkoi lokakuussa 2008

Työpaikan järjestämällä tietsikkakurssilla sain kipinän kun meille esiteltiin facebookin ja blogien saloja. Innokkaana askartelijana olin jo pitkään miettinyt mihin ihmeeseen kokoaisin kaikki omat tekeleeni. Oma blogi johon voisin liittää kuvia ja pieniä juttuja kuulosti tosi mielenkiintoiselta. Vähitellen opin lisäämään kuvia, superpieniä näköjään, sekä muokkaamaan niitä.

Ensimmäisiä kommentteja askarteluistani jätti Hahtuvan heijastuksen Nina, Hänen kanssaan meillä on tämä blogiystävyys jatkunut aina tänne asti. On jopa tavattukin ihan livenä. Toinen hyvä Ystävä Suvikummun Marja jonka upeita puutarhajuttuja ja askarteluja voimme seurata vieläkin. Marjan kanssakin on vietetty ikimuistoinen päivä kahvitellen ja rupatellen. Valkoisen puutalokodin Ilona , tuo supersuosittu unelmien kirjailija ja mahtava valokuvaaja pyysi minun Risusiipiä kirjansa Koti lehvistön varjossa kirjaansa ikuistettavaksi. Kiitos siitä.

Unelma omasta kirjastani elää vieläkin.

Lisäksi nämä vuodet ovat tuoneet lukuisia ihania ja upeita Blogeja ja -Ystäviä  meidän kaikkien luettavaksi ja seurattavaksi.

 Kiitos kaikille oman blogini seuraajille.

Olette elämäni valopilkkuja tähtitaivaalla.

Pajupirtin 10- vuotisen taipaleen ja 

Ystävien/ Lukijoiden kesken laitetaan pystyyn

ARVONTA

Kommentointiaikaa on  15.12.18 klo 18.00 asti.

Kaikkien kommenttien jättäneiden kesken arvon yhden kolmen kappaleen setin jäkälätähtiä. 

Jos sinulla ei ole omaa blogia voit jättää sähköpostiosoitteesi kommenttiin niin olet mukana arvonnassa.

Onnea arvontaan!

Adventtitunnelmissa

Kaisa

♥

 

Kolme ♥:tä

 Pikkuliiterin nurkka sai piristystä sydänkollaasista. Aikaisemmin kehyksissä on ollut kaksi sammalsydäntä joista pikkulinnut ovat keränneet pesänlämmikettä. Saas nähdä kuinka kauan 

nämä säilyy koskemattomina 

 

 Kehykset sahailin meren rannalle ajautuneista laudanpätkistä. kanaverkko on spreijattu

 mustalla maalilla. Keskimmäinen sydän on tehty kanaverkkosydämen 

päälle liimatusta kaarnasilpusta.

 

 

 

 

 Maitotonkan päälle on kotiutunut omakasvattamat keijunmekkotaimet. Keräsin viime syksynä 

siemenpallerot kukkineesta keijunmekosta ja istutun niitä ruukkuun. Taimet kasvoivat hyvin ja

odottelen nyt innolla ekojen kukkien ilmestymistä, nuppuja on jo.

                                                                                                                                                  

 Vanha tinttien riepottelema sammalsydämen raato sai jäädä vielä hetkeksi tonka kupeelle.

 Kasvimaan ja -huoneen aarteita sieltä parhaasta päästä, käärmekurkkuja ja keltaista kesäkurpitsaa.

Kesästä nauttien *

Kaisa

Jäkäläkuusia jouluun

Tunnelmallista ja rauhallista joulua

kaikille blogiystäville.

Kaisa-tonttu

 

Joulun tunnelmakortin nyhväsin 

sormipaisukarveista, rautalangasta, helmistä ja tähtösistä.

Ajatukset siirretään jo joulunviettoon.

Kynttilänvalo saa korvata lumen tällä kertaa.

Nautitaan.

♥

Sormipaisukarveesta tähdenlentoon

Kauniin ja aurinkoisen viikonlopun puuhasteluun on kuulunut muutaman syksyisen tähden ja sydämen askartelua. Nämä tekeleet tosin koki aikamoisen hyökkäyksen ennen kuin ehdin niitä edes kuvaamaan. Superhyper innokas puutarhurimme Sulo iski silmänsä ja ihan oikeesti hampaansa kiinni pieneen sydänreppanaan. Riepoi irti vihreän rusetin, yäk,ei tää kuulu tähän - tyylillä. Oikeessahan poika on, ei luonnonmatskuihin pidä sekotella mitään hörhelöitä. Isäntä onneksi ehti pelastamaan loput koristeesta ettei se♥ ihan kokonaan ehtinyt tekemään retkeä koiran suoliston läpi. Hetken jo ehdittiin etsiskellä pitsirusettia rautalankoineen kun se nimittäin puuttui. Tuumittin, että toiveenan on saada se ulos repimättä suolia.

 Kuvan vihreä rusetti on uusi mutta onneksi alkuperäinen löytyi olkkarin maton alta jonne tuo veijari oli sen piilottanut. Hakusessa on edelleen edellisestä virkkausprojektista pörrölangasta virkkaamani kukka. Sulo veijari ihastui siihen ikihyviksi ja söi sen yhdellä istumalla. Onneksi ei ollut virkkuukoukkua kiinni. Lanka tosin oli vielä päättelemättä. Kukkaa ei sen jälkeen ole etsiskelyistä huolimati löytynyt. Liekö syönyt sen toiseen kertaan? ;)

  Männyn paisukarvepaloja liimasin kuumaliimalla rautalangasta tehtyyn pohjaan
 jonka taivuttelin pihtien avulla.

 

Koiranpennunhuuruiset

halaukset kaikille

Kaisa ja Sulo

Tuhat tikkua ristissä

 

Tammikuun auringonpilkahdus on se pieni toivonkipinä keväästä ja leppoisista kevättuulista. Nietokset ovat kätkeneet lähes kaiken luonnonmateriaalin hankien alle. Joku onnekas on osannut olla kaukaa viisas ja kerännyt talvivarastoon kaikkea mahdollista. Omat varastot alkaa pikkuhiljaa tyhjentyä ja siksi täytyikin uusiokäyttää kelopuun pätkät. Aiemmin syksyllä rustasin sydämen näistä samaisista pätkistä ja arvatkaas vaan kun rojautin liiterin oven kiinni niin ko. kranssi musertui sinne väliin tuhannen pilkkeiksi. Muutama ååå ja äää pääsi kun huomasin mitä oli käynyt. Sydämestä ei ollut jäljellä kuin ripustusnaru joka onnettomana keikkui naulassa. Silloin paloi päreet ihan täysillä ja tikku poikineen lensi takkaan odotellen sytyttäjää. Kun seuraavana päivänä ajattelin lämmittää takkaa pelmahti luukusta pätkä poikineen. Ei hyvät ihmiset sentään näin hyviä puita voi polttaa ja tammikuun eka kranssi sai alkunsa.

Auringon valon pilkahduksia päiviinne ystävät .

Pieni tilkku sammalta on näkyvissä pihan suuresta kivestä. Sen reunalla ankea kranssikin saa voimaa.

Iloisia tammikuun päiviä.

Marjatalle iso halaus, olette olleet mielessä useasti, kesää odotellen...

Kaisa

Harmaiden siipien havinaa

Talven tuntua on jo meillä täällä etelässäkin. Puuterilunta on oikein siivilän läpi siroteltu pihan kiville ja nurmikolle. Verenpisara raukka oli unohtunut rappusille pakkasyöhön ja parhain tekohengityskään ei auttanut tuota poloista. Harmitus, olisin niin mielelläni yrittänyt talvettaa sitä ensi kesään.
Ihanat aurinkoiset päivät houkuttelee tällaista näpertelijää kympillä. Yöllä heräsin ja näin silmissäni seuraavan projektini. Piti ihan nousta ylös ja piirustaa se paperille ettei unohtuisi ennen aamua. Rantaan ajautunut leveä harmaa laudanpala on juuri sopivaa matskua tähän koeversioon. Pistosahasta loppui tietysti akku heti ensi metreillä. Muutama hetki odottelua ja eikun anna palaa.

Nämä enkelin siivet on tehty ajopuusta, jäkälästä, hamppupellavanarusta ja pitsistä. Siipiä voi taivutella haluttuun muotoon kun ei kiristä "saranoita" liian tiukalle.

Talvitunnelmissa Kaisa

Herttaista ♥ sormipaisukarvesta

Sormipaisukarve on mahtavan hauska työstettävä. Männyistä ja kuusista pudonneista ohuista risuista löytyy tätä ihanuutta läjäpäin. Valkealta talvihangelta niitä on helppo löytää jos vain askel on- metsäänpäin. Ulkona olleista, kosteista risuista karve irtoaa ihan helposti. Kuivana se kovettuu ja murenee mutta loraus vettä muovipussiin ja karvet sinne, hento hölskytys ja taas on materiaalia.

Sydämen pohjana on kanaverkosta tehty sydän.Kaksinkertainen. Kuumaliimalla kiinnnitin pieniä paloja karvetta verkkoon vieriviereen. Osan paloista limailin edellisten päälle jotta sydämestä tulisi pullea. Jämäpalat tungin sydämen sisään . "Nurjapuoli" päällystetään samalla tavalla. Nää sydämet on noin 10 cm:siä.

Karvetta voi liimailla myös pahvista leikeltyjen pohjien päälle.

Lisää talvimateriaaleja on hakusessa. Vinkatkaa omia ehdotuksia mitä olette käyttäneet.

Lumen alta kun ei oikein löydy mitään. Kaarnanpalatkin on syvällä:)

Talvitunnelmissa

Kaisa