Tammikuun auringonpilkahdus on se pieni toivonkipinä keväästä ja leppoisista kevättuulista. Nietokset ovat kätkeneet lähes kaiken luonnonmateriaalin hankien alle. Joku onnekas on osannut olla kaukaa viisas ja kerännyt talvivarastoon kaikkea mahdollista. Omat varastot alkaa pikkuhiljaa tyhjentyä ja siksi täytyikin uusiokäyttää kelopuun pätkät. Aiemmin syksyllä rustasin sydämen näistä samaisista pätkistä ja arvatkaas vaan kun rojautin liiterin oven kiinni niin ko. kranssi musertui sinne väliin tuhannen pilkkeiksi. Muutama ååå ja äää pääsi kun huomasin mitä oli käynyt. Sydämestä ei ollut jäljellä kuin ripustusnaru joka onnettomana keikkui naulassa. Silloin paloi päreet ihan täysillä ja tikku poikineen lensi takkaan odotellen sytyttäjää. Kun seuraavana päivänä ajattelin lämmittää takkaa pelmahti luukusta pätkä poikineen. Ei hyvät ihmiset sentään näin hyviä puita voi polttaa ja tammikuun eka kranssi sai alkunsa.
Hyvä ettet ehtinyt sytyttää sitä takkaa... olis jäänyt tämäkin luomus tekemättä (ainakin niistä puista ) ;) Hieno tuli - rouhee, mutta siinä on sitä jotain :)
VastaaPoistaKyllä kannatti tikut pelastaa...hieno kranssi!
VastaaPoistaKomea on! Siinä on sitä elettyä elämää...ja siksi juuri niin viehättävä.
VastaaPoistaHieno!
VastaaPoistaIhanat kuvat ♥ hyvää viikonloppua sinulle :)
VastaaPoistano voihan sun luin ensin että Tikka poikineen lensi takkaan, mutta onneksi nyt ei niin hullusti käynyt. Taitaa olla minulla ne linnut mielessä, kas kun tikka käy alituiseen:)
VastaaPoistaKranssi sopii hyvin, kauniin sammalpeitteen kurkistaessa lumen alta, ikäänkuin kuiskaten ei aikaakaan kun kevään kynnyksellä voitte taapertaa:)
Kaunista päivää Kaisalle<3
mulla on haaste sulle blogissani
VastaaPoistaMun blogissa olis haaste
VastaaPoista