18.10.2015

Paisukarveesta tähdenlentoon


Kauniin ja aurinkoisen viikonlopun puuhasteluun on kuulunut muutaman syksyisen tähden ja sydämen askartelua. Nämä tekeleet tosin koki aikamoisen hyökkäyksen ennen kuin ehdin niitä edes kuvaamaan. Superhyper innokas puutarhurimme Sulo iski silmänsä ja ihan oikeesti hampaansa kiinni pieneen sydänreppanaan. Riepoi irti vihreän rusetin, yäk,ei tää kuulu tähän - tyylillä. Oikeessahan poika on, ei luonnonmatskuihin pidä sekotella mitään hörhelöitä. Isäntä onneksi ehti pelastamaan loput koristeesta ettei se ihan kokonaan ehtinyt tekemään retkeä koiran suoliston läpi. Hetken jo ehdittiin etsiskellä pitsirusettia rautalankoineen kun se nimittäin puuttui. Tuumittin, että toiveenan on saada se ulos repimättä suolia.


 Kuvan vihreä rusetti on uusi mutta onneksi alkuperäinen löytyi olkkarin maton alta jonne tuo veijari oli sen piilottanut. Hakusessa on edelleen edellisestä virkkausprojektista pörrölangasta virkkaamani kukka. Sulo veijari ihastui siihen ikihyviksi ja söi sen yhdellä istumalla. Onneksi ei ollut virkkuukoukkua kiinni. Lanka tosin oli vielä päättelemättä. Kukkaa ei sen jälkeen ole etsiskelyistä huolimati löytynyt. Liekö syönyt sen toiseen kertaan? ;)



















Männyn paisukarvepaloja liimasin kuumaliimalla rautalangasta tehtyyn pohjaan
 jonka taivuttelin pihtien avulla.

Koiranpennunhuuruiset
halaukset kaikille
Kaisa ja Sulo

11 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Voi Sulo, Sulo...ei ole tylsää hetkeä koiranpennun kanssa :) Kauniita juttuja olet taas tehnyt, ihanan luova olet luonnonmatskuilla leikkimään...vaikka ei Suloa aina miellytäkään.

sarin valkea joulu kirjoitti...

On kyllä hienot! Olet taitava käsistäsi.

Liisan kotona kirjoitti...

Hih, Sulo tykkää myös askarteluistasi vai onko sittenkin mustis? Ihania askarteluja jälleen.

ma-te kirjoitti...

Ajattelikohan Sulo, että "onpa hienoja sydämiä ja tähtiä, taidanpa minäkin pistää puumerkkini niihin"☺
Niin minäkin sanon, todella kauniita ♫~♥~♫
Kiitos Kaisa ja halaukset Sinulle ja myös Sulolle ♥♥

kosotäti kirjoitti...

Oi noita koiranpentuja, Toki Sulonkin pitää osallistua noin upeiden koristeiden tekemisin.

Kankuritar kirjoitti...

No voi sitä Suloa! Koiranpennuille näköjään maistuu kaikki! Ihania tähtiä ja sydämiä. Muistin juuri, että olen pari vuotta sitten ottanut talteen naavaa ja sormipaisukarvetta tehdäkseni niistä värilientä langoille. Määrä on kuitenkin sen verran pieni, että ei sillä voi värjät edes 10 g lankaa. Taidanpas ottaa vinkin näistä kuvista ja kokeilla yhdistämistä pajurenkaaseen. Katsotaan mitä siitä tulisi.

Vilma kirjoitti...

Voi noita Suloja! Meidän Sulolla samat mieltymykset: kaikki pitää ottaa suuhun. Saa kävelylenkilläkin aina vahtia, mitä se keksii ottaa maasta.

Anonyymi kirjoitti...

Teet niin ihania töitä, ilo katsella ja samalla innostua!

Väkertäjä kirjoitti...

Kyllä on kauniita.
Koiraystäväinen tietty ajatteli, että noin kaunis varmaan maistuukin hyvälle :)

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥onpa todella kauniita!

Reija kirjoitti...

Todella kauniita! Koiranpennut tekevät kyllä askarteluista värikästä! =D Muistan edelleen, kun olin juuri saanut valmiiksi nutun ystäväni vauvalle. Olin sen sitten vaan jättänyt päiväksi tiibetinspanielin ulottuvuuskorkeuteen. Oli tuo koira sitten sitä mieltä, että napit oli ehdottomasti uudelleen muotoiltava, ja pehmennettävä nuttu vähän kuolalla... Ei lähtenyt sitten se nuttu sinä iltana postiin... Kerran myös erään enkelin lampaanvillatukka tuli parturoiduksi. Onneksi tämä nykyinen paimenkoirani ymmärtää, että villoista on paree pitää nokka poissa, vaikka miten vietit heräisivät. =D