Kauniin ja aurinkoisen viikonlopun puuhasteluun on kuulunut muutaman syksyisen tähden ja sydämen askartelua. Nämä tekeleet tosin koki aikamoisen hyökkäyksen ennen kuin ehdin niitä edes kuvaamaan. Superhyper innokas puutarhurimme Sulo iski silmänsä ja ihan oikeesti hampaansa kiinni pieneen sydänreppanaan. Riepoi irti vihreän rusetin, yäk,ei tää kuulu tähän - tyylillä. Oikeessahan poika on, ei luonnonmatskuihin pidä sekotella mitään hörhelöitä. Isäntä onneksi ehti pelastamaan loput koristeesta ettei se♥ ihan kokonaan ehtinyt tekemään retkeä koiran suoliston läpi. Hetken jo ehdittiin etsiskellä pitsirusettia rautalankoineen kun se nimittäin puuttui. Tuumittin, että toiveenan on saada se ulos repimättä suolia.
Kuvan vihreä rusetti on uusi mutta onneksi alkuperäinen löytyi olkkarin maton alta jonne tuo veijari oli sen piilottanut. Hakusessa on edelleen edellisestä virkkausprojektista pörrölangasta virkkaamani kukka. Sulo veijari ihastui siihen ikihyviksi ja söi sen yhdellä istumalla. Onneksi ei ollut virkkuukoukkua kiinni. Lanka tosin oli vielä päättelemättä. Kukkaa ei sen jälkeen ole etsiskelyistä huolimati löytynyt. Liekö syönyt sen toiseen kertaan? ;)
Männyn paisukarvepaloja liimasin kuumaliimalla rautalangasta tehtyyn pohjaan
jonka taivuttelin pihtien avulla.
Koiranpennunhuuruiset
halaukset kaikille
Kaisa ja Sulo
Voi Sulo, Sulo...ei ole tylsää hetkeä koiranpennun kanssa :) Kauniita juttuja olet taas tehnyt, ihanan luova olet luonnonmatskuilla leikkimään...vaikka ei Suloa aina miellytäkään.
VastaaPoistaOn kyllä hienot! Olet taitava käsistäsi.
VastaaPoistaHih, Sulo tykkää myös askarteluistasi vai onko sittenkin mustis? Ihania askarteluja jälleen.
VastaaPoistaOi noita koiranpentuja, Toki Sulonkin pitää osallistua noin upeiden koristeiden tekemisin.
VastaaPoistaNo voi sitä Suloa! Koiranpennuille näköjään maistuu kaikki! Ihania tähtiä ja sydämiä. Muistin juuri, että olen pari vuotta sitten ottanut talteen naavaa ja sormipaisukarvetta tehdäkseni niistä värilientä langoille. Määrä on kuitenkin sen verran pieni, että ei sillä voi värjät edes 10 g lankaa. Taidanpas ottaa vinkin näistä kuvista ja kokeilla yhdistämistä pajurenkaaseen. Katsotaan mitä siitä tulisi.
VastaaPoistaVoi noita Suloja! Meidän Sulolla samat mieltymykset: kaikki pitää ottaa suuhun. Saa kävelylenkilläkin aina vahtia, mitä se keksii ottaa maasta.
VastaaPoistaTeet niin ihania töitä, ilo katsella ja samalla innostua!
VastaaPoistaKyllä on kauniita.
VastaaPoistaKoiraystäväinen tietty ajatteli, että noin kaunis varmaan maistuukin hyvälle :)
♥onpa todella kauniita!
VastaaPoistaTodella kauniita! Koiranpennut tekevät kyllä askarteluista värikästä! =D Muistan edelleen, kun olin juuri saanut valmiiksi nutun ystäväni vauvalle. Olin sen sitten vaan jättänyt päiväksi tiibetinspanielin ulottuvuuskorkeuteen. Oli tuo koira sitten sitä mieltä, että napit oli ehdottomasti uudelleen muotoiltava, ja pehmennettävä nuttu vähän kuolalla... Ei lähtenyt sitten se nuttu sinä iltana postiin... Kerran myös erään enkelin lampaanvillatukka tuli parturoiduksi. Onneksi tämä nykyinen paimenkoirani ymmärtää, että villoista on paree pitää nokka poissa, vaikka miten vietit heräisivät. =D
VastaaPoista