Perhospuutarha

 

Kevään ensimmäinen perhonen saa vielä pysytellä piilossa. Yöt ovat niin kylmiä ettei nuo hennot kaunottaret selviä puutarhassa. Kevätfiilis hakee sijaa sydämessä sillä olo on todella ailahteleva.Vanha koiraherra jätti suuren loven elämään kun nyt Pajupirtin lattioilla ei enää kuulu kynsien rapinaa.

 

 

Pieniä keväthupsutuksia olen kuitenkin tehnyt. Ikkunanpesusta alkanut puunaus johti uusien kevyempien verhojen vaihtoon olkkarissa. Pääsiäisnarsisit istutin kukkapenkkiin ja voi miten se toi kesän askeleen verran lähemmäs. Haravoin hiekkakäytävät ja keräsin tuulentuivertamat risut kasalle. Se on minun kevättä.

Helmiperhosen olen tehnyt rautalangasta ja pienenpienistä helmistä. Houkutelkoon tuo albiino neitoperho oikeat perhoset luoksemme pian.

 

 

Pääsiäisenä kävimme läheisellä Ahvionkoskella kuvailemassa jäiden lähtöä. Näin ihastuttavat jääkellot soitteli lähtölaulua isoille jäälautoille. Vaikka olemmekin asuneet aina meren  ja joen läheisyydessä en ole kuuna päivänä kuullut sellaista kumeaa ääntä jota vyöryvä vesi saa aikaan. Rannan paksu jäälohkare, jonka  reunalta tuo kaunis kellorivistö on, tärähteli ja kumisi kun voimakas aalto paiskautui lohkareen alle. Meren rannalla kuuluu keväisin jäiden soittoa kun pienemmät jääpalat kilkuttavat aallokossa toisiaan vasten. Mutta

tämä jäinen koskinäytelmä kyllä oli minulle ennennäkemätöntä. Pääsiäinen oli kerrankin sopivaan aikaan.

Ruukkunarsissit on siirretty kukkapenkkiin jatkamaan kasvuaan. Pientä huijauksen makua kyllä tuntuu kun niitä katselee. Muualla on lunta vielä ihan kinoksiin asti.

                                       Kevätlomalla, halauksin Kaisa