Rautalankasydämet

Viikonlopun askarteluna pyörittelin hetken rautalankaa ja värkkäsin muutaman sydänkoristeen. Olen tosi huono ohjeiden kirjoittaja mutta yritys on hyvä. Alkuvalmistelut tulee kuvattua kameralla ja kun oikein innostuu tekemisestä jää se vaihekuvaus unholaan. Sitä huomaa, että tämähän oli tässä ja taas ei yhtään valokuvaa. Tällä kertaa otin reilumman päälle kuvia eri vaiheista.

Rautalankasydämen tarvikkeet:
Rautalankaa (käytin kukkien sidontaan tarkoitettua, puupuolassa,hinta n. 1,50€)
Kirkkaita helmiä ja pisarahelmiä (vanhasta kynttilänjalasta raksittu irti)
Neulepuikko (omani on vanha ja kiemurainen, käytetty enempi askarteluun kuin neulontaan)
Tuikkukynttilän metallikuoria

 

1. Kieritä rautalankaa neulepuikon ympäri n.50 cm

 

 

2. Vedä kiertynyt rautalanka pois puikon päältä.

Muotoile puolesta kierteestä (25 cm:stä) sydän,

älä katkaise rautalankaa vielä. 

 

 

3. Kieritä loppu kierteinen rautalanka sydämen ympäri.

Tee vielä yksi kierros kiertämättömällä rautalangalla sydämen ympäri.

Jos haluat paksumman sydämen voit lisätä kierteistä rautalankaa mielin määrin.

Minä käytin tässä kaksi kierteistä ja yhden sileän kierroksen.

 

 

4. Pujota helmiä rautalangan pätkään (15 cm) ja kiinnitä keskelle sydäntä.

Kieputa loppupätkästä ripustuslenkki.

 

5. Lehtiä varten tarvitset myös tuikkujen metallikuoria.

Leikkaa lehdenmuotoinen pala metallikuoresta.

 

 

6. Tee nuppineulalla reiät lehden ylä- ja alaosaan.

Pujota rautalanka lehdenläpi "ruodoksi"

Piirrä sivuruodot lyijykynällä ja kiinnitä valmiiseen sydämeen.

 

7. Valmis

Innostavia syysaskarteluja kaikille.

Kaisa

Nallepäivän SAMMALNALLE

Piristin pihan Callunaistutusta pienellä sammalnallella. Pään muottina on oasispallo jonka päällystin sulkasammalella. Kiinnitykseen käytin ompelulankaa. Kasvojen päälimmäiset sammalsulat kiinnitin pienillä rautalangasta tehdyillä hakasilla. Nenänykerö on männyn kaarnaa. Vartalo-osassa on kanaverkkoa ja täytin vatsan  sanomalehtisilpulla. Kädet ja jalat liikkuu ja ne on  1,5mm:n rautalankaa joka työnnetään vartalon läpi ja muotoillaan sammalella. Tällä omalla nallella on vielä hiukkasen varaa "lihoa" talviunta varten.Joten hunajapurkki on varattu viereen.

Hyvällä onnella nallukka saa olla rauhassa pihan lintuystäviltä.

Raikkaita pakkaspäiviä

ja

Hyvää Nallepäivää 27.10.

Kaisa

Piikkilankaa ja lyhtykoisoja

 

Ruostuneesta piikkilangasta tehdyt enkelin siivet sai vähän syysväriä harteilleen kun innostuin niitä koristelemaan. Villiviinit on meidän nurkilla juuri parhaimmillaan. Pietaryrtin keltaiset pallerot kukkii ojanpientareella valtoimenaan. Aamuisen metsäretkeni päätteeksi pökkäsin saappaan lahonneeseen, kaatuneeseen koivunrunkoon jossa kasvoi kääpiä. Muutama niistä päätyi mukaan.

Kaunein ja inspiroivin koriste on Lyhtykoison herkän viehkeä kukinto. Sen kirkas oranssi on niin mahtava väri, että siitä jos mistä saa sitä syysvoimaa. Se näkyy kauas ja todella herättää kauneudellaan. Ei ihme, että hirvimiehet ovat tänä päivänä somistautuneet juuri oranssiin.
Omalla pihalla ei lyhtykoisoa kasva vaan sain muutaman oksan super-Hessulta kun hänen naapuri jakoi omasta pöheiköstä näitä "huutomerkkejä".

☆ ♥ ☆

 

 

 

 Ihan pakko oli tietysti kokeilla  tätä ruskakranssia iltavalaistuksessa. Ei auttanut muu kuin sulkeutua vanhaan liiteriin ja ovi kiinni sillä ulkona on kirkas auringonpaiste. Valaistuskuvien taustana minulla on vanha ovi joka edelleenkin on paikollaan. Meidän talo on rakennettu vuonna 1947. Vaikka olemme uusineet talon ulkovuorin, ikkunat ja ulko-ovet en silti halunnut luopua tuosta liiterin ovesta.
Siinä se tönöttää paikallaan kauniine lukkopesineen ja avaimenreikineen. Tuo sisäpuolen pienen pieni kahva saa sydämen sulamaan. Eikä haittaa vaikka maalit on rapistuneet jo aikoja sitten. Ulkopuolelta nypin pihdeillä irti muutaman niitin. Ne on varmaan peruja ajalta "elvis" kun varoitettiin rotanmyrkyistä joita laitettiin vanhoihin liitereihin ja muihin ulkorakennuksiin.

Iloisin mielin otan teidät kaikki uudet lukijat mukaan askartelujeni maailmaan. Toivottavasti viihdytte täällä lukien löpinöitäni ja innostutte puuhastelemaan. Luonto antaa meille mitä mahtavimmat materiaalit.

Syyslomalainen kiittää ja 

katsotaan mitä lomareissu tuo tullessaan.

Kaisa

Hortensiakellot

 

 

 

Pienen pieni Mustilan hortensiani kukki tänä kesänä muutaman hennon kukan. 

Voi miten herkkiä ja hentoja ne ovatkaan. 

Vielä olen ihan pyörryksissä muutaman viikon takaisista esikoistyttären häistä. Äiti kulkee "huuhaana" pitkin plantaschia ja haaveilee. Muistelee ja naureskelee . 

Se on sitä anoppionnea ♥

Hääkoristuksissa oli hortensioilla suuri rooli. Kiitos toisen anopin joka hymyssäsuin 

napsutteli työpaikan runsaista pensaista muhkeat tupsut hääpöytien koristeluun.
"Ethän sentään kaikkia vie? "kysyttiin ;)

Morsian teki itse hääkimput ja vieheet joihin tuli hortensiaa.
Heittokimppu  osui kaiken kukkuraksi omaan perheeseen joten lisää häitä on odotettavissa;)

Syksy on tehnyt oman tehtävänsä myös näihin kukkakaunokaisiin. Vaan ei lannistuta.

Kuivuneet kukat on suhteellisen vahvoja askarteluun. Liimasin kukkia ja pieniä nuppuja Sinellin terrakottakellon reunoille kuumaliimalla. Juuttinarusta sidoin ripustuslenkit ja puuhelmistä syntyi kilkuttimet. Nämähän menisi hääkoristeista täysillä näin syystunnelmissa.

Syyskuun hämärässä tunnelmassa ja  kyntilöiden välkkeessä

nämä pienet kellot soittelee meille syyssäveliä.

 

Kiitokset kaikille jotka olette jaksaneet käydä kurkkimassa täällä Pajupirtissä, vaikka täällä on sattuneista syistä ollutkin turhan hiljaista. Erityiskiitos niille jotka ovat jättäneet viestinsä minun iloksi,

niistä saa sitä voimaa. Kiitos!

Kivaa alkavaa viikkoa 

Kaisa

Rakkautta ilmassa -osmankäämisydän

Pajupirtissä alkaa häiden valmistelut oikein toden teolla. Kuukausia, viikkoja ja  joka ikinen tunti on käytetty miettien, suunnitellen ja toteuttaen. Viikonloppuna on kohokohta ja hetki hengähtää sukulaisten ja ystävien seurassa.

Rakkaimmat Onnittelut

*♥*

Jenni ja Tuomas

30.8.14

 

 Riivityistä osmankäämin lehdistä onnellinen morsiamen äiti, öhömmm,kieputti hennon sydämen juhlapaikan ovenkahvaan.

Osmankäämin lehdet revitään haarukalla, metallikammalla tai piikkisellä kukkasiilillä riekaleiksi. 

Annetaan suikaleiden kuivahtaa muutama päivä  ja askarrellaan.

Kiersin kämmenenpaksuisen suikalenipun kierteelle ja 

taitoin nipun kaksin kerroin.

Käytin vielä pikkasen vihreää rullalankaa sitomiseen.

Kiharat on saatu aikaan kiertämällä nippu suikaleita ohuen verhotangon ympärille ja kuivatettu.

 Mustilan syyshortenssian kukka ja tummanlilat ruiskaunokit on morsiamen mieleen.

  Muutama tuokiokuva 9.8.14 vietetyistä polttareista joissa olimme mukana molemmat anopit.

Iloa riitti ihan pikkutunneille asti.

 

Tunnelmallista viikonloppua  ♥

Kaisa

SuperKeSäÄ

Superkesäterkkuja Pajupirtistä ♥

Pikkuhiljaa aletaan heräilemään tähän elämään kuuman kesän keskellä. 

Vielä on lomaa jäljellä ja ihanista ihanimmat matkamuistot jäytää mielessä.

Kaikki on nollattu!

Kännykkä on aina jossain muualla kuin mukana - sorry vaan kaikille turhaan soittaneille ;)

Telkkua ei olemassa, kellosta puhumattakaan.

Viikonpäivätkin on keksitty.

Vain sunnuntain tiedostin.

Tietokoneen, sähköpostin, facen ym.somehömpän pyyhin pois mielestä - ilomielin.

Se on LOMAA

 Mummolan maisemissa mieli lepää

 Ilta-aurinko hetkeä ennen

Viljapellon viehätys

 Ihanaa kun olette ehtineet poikkeamaan Pajupirtissä emännän poissa ollessa.

Kiitokseni kaikille.

Kohta varmaan jaksaa askartelemaankin.

Kollaasissa löytyy kesän kauneimmat löydöt huutokaupasta jossa olimme mukana. 

Tavarat on surimmaksi osaksi oman isoäitini lapsuuden kodista.

Kasper iso isoisäni kädenjälki näkyy ja ihastuttaa.

Kauneinta kesää 

terveisin Kaisa

Omenasydän raakileista

 Hip hei ja tralla... lallaa lei. Et arvaakaan ...L*..O..*M*..A*

Vihdoinkin.

Aurinko hellii ja lämpöä on riittämiin.

Mikä sen ihanampaa.

Tänään lentelee matot ulos huushollista ja kesäsiivot tehdään suit sait.

Sen jälkeen saa olla sisällä vaikka minkä näköistä, nyt panostetaan pihalle.

 Aamuvarhaisella istuskelin rapulla ja kuuntelin lintujen varhaiskonserttia. Muutama orava heräili yöpesästä, venytteli puunrungolla jäykkiä jäseniä, haukotteli ja kesyin kipitti luokseni kysellen aamupalaa. Venttasholl kun kassotaan. Auringonkukan siemeniä, nam, ne maistui Rouvalle.

Omenapuun alla oli joukko iloisenvihreitä minikokoisia raakileita tullut alas kovassa tuulessa.

Niistä saa mainion kesälomakranssin hetkeksi.

Tökin 2mm:n paksiseen rautalankaan raakileet ja taivutin sen sydämen muotoon.Muutama Kameliajasmikkeen kukkia sekä Pikkutalvion lonkerot riittää koristeeksi.

Huumaavantuoksuinen kesäkranssi on siinä.

 Kameliajasmike kukkii täysillä näin keskikesällä.

Muutama tuokiokuva kesäaamusta pihallamme.

 

 

 

 Oravavauva vetelee vielä puolihorrosta minun sammalpäällysteisellä koivutuolilla. Tuuhea häntä on peittona ja aamuaurinko herättelee pikkuhiljaa "mansikkarosvoa". Salapoliisi nimittäin otti selvää kuka kähvltää makoisimmat ja kypsimmät jättimansikat mansikkamaalta. Tämä veijari!

 Kaatopaikalta "pelastettu" klaffituoli.

 

Mummolan maitotonkka sai ylleen valkoista maalia ja hatuksi valkoisen Dianan.

Leppoisat kesäterkut

Kaisalta

Merestä syntyy tuulikellot

 

Hento tuulikellon ääni on kuin pumpulia korville. Valitettavan usein kaupasta ostettu härpäke tuottaa meteliä ihan liiaksi asti. Ainainen kilkutus ei mielestäni anna aikaa  luonnon omille äänille. Varsinkin kaupunkiseudun pienillä pihoilla ei ole kovin mukavaa nauttia aamukahvia oman tai naapurin  tuulikellon raikuvassa paukkeessa.

Melkein joka kesä olen virittänyt kuistille rautaisen lintukilkuttimen jonka vauhdikkaampia lintuja olen joutunut joka kerta hillitsemään. Meteli kovalla merituulella on sitä luokkaa, että parempi ottaa koko vekotin alas koukusta pahimpien myrskytuulten ajaksi.

Lempeän, luonnollisen ja ainakin minun silmiä ja korvia hivelevän meriaiheisen tuulikellon rakentelin rantaretken aarrejahdin löydöistä. Täältä löytyy vanha säkkipussi joka pitää sisällään jumppavehkeet, iilimato, purjevene kuvastuneena tyynen järven pinnalle, balettitanssijan jalkaterä sekä spittari. Kaikki nämä voi nähdä kun lempeä kesätuuli heiluttelee ajopuun paloja ja simpukankuoria yhteen. Ääni ei ole korvia huumaava. Vieno kalkatus ja simpukoiden helähdys on sitä kauneinta  musiikkia tuulisessa kesäpäivässä.

 

Kun katsoo oikein tarkkaan voi miettiä mitä keikkea nämäkin puunpalaset tuo mieleen.

 

Monivärisen lobeliani kera jaan teille kesäpäivän iloisia puuhaideoita.

Kiitän kommenteista ja juhannusterveisistä.

Vielä on muutama viikko työrupeamaa jäljellä.

Aurinkoa odotellen

Kaisa ♥

Juhannuksen kaislapötkö

 

 Kesä on kuin perhon lento. Kaunis, lyhyt ja hennon hento.

Juhannuskoristeeksi leikkelin järviruokon pätkiä ja kiristin ne nippuun hamppupellavanarulla.Pieni purjevene syntyi koivun tuohesta ja muutama lokki lennähti huipulle raakkumaan. 

Leppoisaa juhannusjuhlaa Ystäville!

 

♥

 Kaisa

Pajukaaren kautta kasvihuoneeseen

 

Päässä surisee, korvissa kohisee, hiki pukkaa otsalle, nilkassa tuntuu kilometrien kävely ympäri pihaa. Vielä kuokin kukkapenkin reunat. Hinkkaan sammaleet pois kellarin luiskalta. Viimeinen silaus uuteen kasvihuoneeseen. Kaikki on melkein istutettu.

Sitäkö se on, se kesä ♥ ?

Ihanuuksien ihanuus. 

Mustarastaan vieno sävel kuusen latvassa.

Sepelkyyhkyn kuu..kuu.kukkuu kuuluu sisälle asti.

Oravayhdyskunta odottelee uutta kesäterassia jonka isäntä on heille mennyt lupaamaan.

Meidän "Mamman" aamutervehdys kuistilla kun se innolla odottelee aamupalaa.

Syö kädestä.

Fasaaniukon karmea kiekaisu kääk, kääk.

Nuotiopuiden ritinä pihagrillissä.

Nautin!

Askarteluprojektina on ollut jo usean viikon ajan ruusukaaren päällystys pajunoksilla. Valmistuihan se vihoviimein. Nyt on taas Alppikärhöllä uutta kiipeilypintaa.

 

Kasvihuoneprojekti on ollut kevään ykkönen. Puuliiterin eteläpäätyyn on kohonut käytetyistä parvekelaseista isännän ja kuopuksen suunnittelema ja rakentama kasvihuone. Kohta on vihannesta ja yrttiä ruokapöydässä. Malttamattomana odottelen sitä ensimmäistä, lämmintä, piikikästä, omaa kurkkua. Tomaatti komppania on sitten ihan oma juttunsa. Niin monta uutta koetainta on kasvamassa. Steviat kasvaa kohisemalla ja uutena kokeilussa on chilit. Saa sitten Tumbe leivän päälle jos omat kasvatukset ei onnistu;)

 

 "Mamma" The Greatest ja ehkä pian syntyvät vauvat vatsassa.

 

 

 Fasaanin poikaset pesän siimeksessä. Ei kyllä oikeastaan missään siimeksessä vaan naapurin lehtikompstin päällä, avoimella paikalla. Alun alkaen 17 munaa joista kuoriutui ainakin 13 poikasta. kahdeksan nähty elävänä. Toivottavasti edes muutama selvisi elämään.

Kyllä olette olleet ahkeria kommenteissa, kiitos valtavasti kaikille.

Aurinkoisen lämmintä kesäkuun alkua.

Vielä on hetki juhannukseen ja kesälomaan.

Nautitaan!

 

♥

Lämmöllä Kaisa

Rapsu raparperiunelmia

 

Raparperiunelmien aika on parhaimmillaan. Voi miten olen odotellut näitä ryppysen ruttusia pallukoita ylös mullasta. Arvatenkin suureksi osaksi sen askartelumateriaalin takia. Toki, onhan sitä tullut muutamat rahka-raparperipiirakat väännettyä ja kavereiden puskaita himoittu niiden kehittyneempien lehtien toivossa.

  

 Kokeilin raparperin lehteä kipsimuottina ja mitä kivaa siitä voisi tehdä. Ison (leveys n. 20 cm) sain Hessun pellosta, jossa kasvaa vallaton määrä näitä kaunottaria. No, entäs se pieni sitten? Se reppana on minun omasta Rapsusta jonka pelastin viime keväänä  Oravalasta autoliikkeen alle jääneen omakotitalon pihalta. Se teki satoa jo viime kesänä ja sain jopa valettua muutamat betoniaskelmat sen lehdille.

Pienen kipsilehden kiinnitin isoon lehteen kaksikomponenttiliimalla. Kuumaliima kun ei kestä ulkoilmassa pitkään. 

 

 

 

 Muovikuoriset , läpinäkyvät tuikkukyntilän kupit päällystin toisen jäkälällä ja toisen männyn karveella. Aika hauskat niistä tuli ja odottelen iltaa, että näkee miten valo siivilöityy tuikun reunoista hämärässä.

 

Alkuasetelma ihan alusta näytti tältä. Tarvitaan kipsijauhetta, vettä sekä rapaprperinlehtiä. Kaikki muu on kiinni omasta mielikuvituksesta.

Kesän makuja, tuoksuja ja tunnelmia tarjoilee

Kaisa ♥

Tuoksuvatukasta kranssiksi

 

 

 Voi tätä kylmyyksien kylmyyttä! Yöllä oli pakkasta muutama aste ja aamulla katot valkoisenaan. Mihin se kaunis ja lämmin alkukevät häipyi? Tuuli tuivertaa talveakin kylmemmin ja armottomasti täytyi kaivaa talvitakki vielä esille. Sillä tarkenee. Viikonloppuna otin hikeä vanhan tuoksuvatukkapensaan kanssa. Ei siinä mitään, kaunis pensas kukkiessaan mutta ne ikuiset juuriversot. Pensas tuo nopeasti näkösuojaa koska se kasvaa älyttömästi kesän aikana mutta miksi aina pitää olla jotain kylkiäistä mukana. Nyt se sai lähteä meidän pihalta lähes kokonaan.

 

 Ai miten niin LÄHES? Hikeä pukkasi siinä toppatakissa kun lapiolla runttasin juuria poikki. Kiskoin kaksin käsin juurta metritolkulla maan alta. Uskomattomat lonkerot tuo veijari oli nurmikon syövereihin kasvattanut. Minä tietysti ihastuin niihin hiusjuurten peittämiin liaaneihin tasan satasella.

   

Voiko näin hienoa materiaalia jättää käyttämättä? Ne ei!  Sydänkranssihan siitä kehkeytyi kylmässä tuulessa. Sormia lämmittelen vieläkin. Liottelin liiat mullat vedessä ja kieputin sydämen muotoon muutaman paksun juuren. Lisäsin hentoja hiusjuuritupsuja sekaan ja äitienpäiväkranssi on siinä.

 

 Jotta juurten kauneus säilyisi pitkään lakkasin koko härdellin spreilakalla. Alakuvasta selviää mainiosti mistä kaikki alkoi. Tosin ei kovin houkuttelevan näköistä ;)

Toivottavasti aurinko edes vähän hellisi meitä lämmöllään äitienpäivänä.

Iloista juhlaa kaikille äideille♥

Kaisa