19.6.2014

Juhannuksen kaislapötkö


 Kesä on kuin perhon lento. Kaunis, lyhyt ja hennon hento.


Juhannuskoristeeksi leikkelin järviruokon pätkiä ja kiristin ne nippuun hamppupellavanarulla.Pieni purjevene syntyi koivun tuohesta ja muutama lokki lennähti huipulle raakkumaan.

Leppoisaa juhannusjuhlaa Ystäville! Kaisa

11 kommenttia:

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Hieno koriste! Hyvää Juhannusta!

Mai kirjoitti...

Hyvää Juhannusta Kaisalle ♥
Kaislapötkö on veikeä, ihanan merihenkinen :)

kosotäti kirjoitti...

Upea koriste, ihanaa juhannusta:)

Eija kirjoitti...

Onpa kauniita ihanuuksia paaaljon ja kaislat, enpä ole näin vaaleita niiden tiennyt olevan.
Oikein ihanaa juhannus aikaa!

Sirkka kirjoitti...

Järviruokon pätkistäkin saat kaunis luontoiset ideat, joista loihdit myös luonnon mukaisella hamppupellavannarulla ne sievästi kimppuun somaan ja koivun tuohesta kauniin ajatuksin laitoit myös pienen purjeveneen kylkeen koristeeksi.
Lokit lensivät hymy suin joskin muutaman rääkäisyn matkalla jo päästivät huipulle korkealle tähän jäämme tässä on paras!
Taustalla siniset kukat hiljaa tuulessa huokuu ja pian perhoset niiden luokse liitää.


Aina upeasti toteutat käden taidoillasi luonnon materiaaleista sykähdyttävän persoonallisia taideteoksia!<3

Ihanallle ja parhaalle kekseliäälle
Kaisa Ystävälle lämmin halaus ja iloisen keskikesän juhlan toivotus<3

mate kirjoitti...

Oi Kaisa, miten on kaunis juhannus koristeesi.
Kiitos ja ♥lämmintä Juhannusta myöskin Sinulle ☺

Reija kirjoitti...

Hieno koriste! Luonnonmateriaalit ovat aina niin kauniita! Hyvää juhannusta!

Liisa Palola kirjoitti...

Aivan ihana idea. Hyvää juhannusta.

Nina kirjoitti...

Heipsistä ihana idearikas Kaisa!
Kyllä on taas syntynyt kaikkea kivaa. Pajukaari on huippu kaunis.

Onnea myös kasvihuoneesta, sellainen täytyisi minunkin saada.

Leppoisaa juhannusta Pajupirttiin! <3

Maarit kirjoitti...

Upea koriste!

Tuomontuvan Anni kirjoitti...

Heips, mie sain siult tään idean ja kesätuval, ko ukkoin veti haraval kaisloja pois rannast, nii mie lähin kerräämään niit ja sitomaan puuvillalangasta, virkkaamallani hiirenhännäl, yhteen, vaik ukkoin ihmettel miun puuhia. Miun ruo'ot ol aikas ohkasii ja saksil ko leikkasin, hyö pakkas murtumaan, siks leikkasin "jatkokohdasta" ko hokasin et siit tullee ehjä pää.