Ai miten niin LÄHES? Hikeä pukkasi siinä toppatakissa kun lapiolla runttasin juuria poikki. Kiskoin kaksin käsin juurta metritolkulla maan alta. Uskomattomat lonkerot tuo veijari oli nurmikon syövereihin kasvattanut. Minä tietysti ihastuin niihin hiusjuurten peittämiin liaaneihin tasan satasella.
Voiko näin hienoa materiaalia jättää käyttämättä? Ne ei! Sydänkranssihan siitä kehkeytyi kylmässä tuulessa. Sormia lämmittelen vieläkin. Liottelin liiat mullat vedessä ja kieputin sydämen muotoon muutaman paksun juuren. Lisäsin hentoja hiusjuuritupsuja sekaan ja äitienpäiväkranssi on siinä.
Jotta juurten kauneus säilyisi pitkään lakkasin koko härdellin spreilakalla. Alakuvasta selviää mainiosti mistä kaikki alkoi. Tosin ei kovin houkuttelevan näköistä ;)
Ihana kranssi!
VastaaPoistaSiskolla on tuo tuoksuvatukka...kaunis, mutta todella kova on leviämään..:)
Aivan mahtava,kranssi.Oisimpa tuon nähnyt silloin kun oman vattuni raivasin .
VastaaPoistaVoi miten upean kranssin oletkin saanut kohmeisilla käsillä tehtyä. Upea.
VastaaPoistaKylmät on yöt mutta kyllä se lämpökin vielä tulee..
VastaaPoistaHieno kranssi :)
Upea kranssi! Jälleen sinulla oli silmää nähdä hieno materiaali ei niin kovin innostavan "savotan" keskeltä! =)
VastaaPoista♥ kaunis! ♥
VastaaPoistaKuvissasi on hieno valo ja kuinka kauniit nuo orvokitkin ovat luonnonkauniin sydänkranssin kyljessä.
VastaaPoistaKaunis äitienpäiväkranssi kukoistaa, joita kirkkat silmät ja hymyilevät suukkosuut katselevat.
Iloista juhlaa<3
Wohoo! Mahtava! Kynnän parhaillaan kasvimaata ja sieltä on noussut juuria. Veistelen siis kranssin kasvarin oveen. Kiitos :)
VastaaPoista