Tuoksuvatukasta kranssiksi

 

 

 Voi tätä kylmyyksien kylmyyttä! Yöllä oli pakkasta muutama aste ja aamulla katot valkoisenaan. Mihin se kaunis ja lämmin alkukevät häipyi? Tuuli tuivertaa talveakin kylmemmin ja armottomasti täytyi kaivaa talvitakki vielä esille. Sillä tarkenee. Viikonloppuna otin hikeä vanhan tuoksuvatukkapensaan kanssa. Ei siinä mitään, kaunis pensas kukkiessaan mutta ne ikuiset juuriversot. Pensas tuo nopeasti näkösuojaa koska se kasvaa älyttömästi kesän aikana mutta miksi aina pitää olla jotain kylkiäistä mukana. Nyt se sai lähteä meidän pihalta lähes kokonaan.

 

 Ai miten niin LÄHES? Hikeä pukkasi siinä toppatakissa kun lapiolla runttasin juuria poikki. Kiskoin kaksin käsin juurta metritolkulla maan alta. Uskomattomat lonkerot tuo veijari oli nurmikon syövereihin kasvattanut. Minä tietysti ihastuin niihin hiusjuurten peittämiin liaaneihin tasan satasella.

   

Voiko näin hienoa materiaalia jättää käyttämättä? Ne ei!  Sydänkranssihan siitä kehkeytyi kylmässä tuulessa. Sormia lämmittelen vieläkin. Liottelin liiat mullat vedessä ja kieputin sydämen muotoon muutaman paksun juuren. Lisäsin hentoja hiusjuuritupsuja sekaan ja äitienpäiväkranssi on siinä.

 

 Jotta juurten kauneus säilyisi pitkään lakkasin koko härdellin spreilakalla. Alakuvasta selviää mainiosti mistä kaikki alkoi. Tosin ei kovin houkuttelevan näköistä ;)

Toivottavasti aurinko edes vähän hellisi meitä lämmöllään äitienpäivänä.

Iloista juhlaa kaikille äideille♥

Kaisa