Omenasydän raakileista

 Hip hei ja tralla... lallaa lei. Et arvaakaan ...L*..O..*M*..A*

Vihdoinkin.

Aurinko hellii ja lämpöä on riittämiin.

Mikä sen ihanampaa.

Tänään lentelee matot ulos huushollista ja kesäsiivot tehdään suit sait.

Sen jälkeen saa olla sisällä vaikka minkä näköistä, nyt panostetaan pihalle.

 Aamuvarhaisella istuskelin rapulla ja kuuntelin lintujen varhaiskonserttia. Muutama orava heräili yöpesästä, venytteli puunrungolla jäykkiä jäseniä, haukotteli ja kesyin kipitti luokseni kysellen aamupalaa. Venttasholl kun kassotaan. Auringonkukan siemeniä, nam, ne maistui Rouvalle.

Omenapuun alla oli joukko iloisenvihreitä minikokoisia raakileita tullut alas kovassa tuulessa.

Niistä saa mainion kesälomakranssin hetkeksi.

Tökin 2mm:n paksiseen rautalankaan raakileet ja taivutin sen sydämen muotoon.Muutama Kameliajasmikkeen kukkia sekä Pikkutalvion lonkerot riittää koristeeksi.

Huumaavantuoksuinen kesäkranssi on siinä.

 Kameliajasmike kukkii täysillä näin keskikesällä.

Muutama tuokiokuva kesäaamusta pihallamme.

 

 

 

 Oravavauva vetelee vielä puolihorrosta minun sammalpäällysteisellä koivutuolilla. Tuuhea häntä on peittona ja aamuaurinko herättelee pikkuhiljaa "mansikkarosvoa". Salapoliisi nimittäin otti selvää kuka kähvltää makoisimmat ja kypsimmät jättimansikat mansikkamaalta. Tämä veijari!

 Kaatopaikalta "pelastettu" klaffituoli.

 

Mummolan maitotonkka sai ylleen valkoista maalia ja hatuksi valkoisen Dianan.

Leppoisat kesäterkut

Kaisalta

Merestä syntyy tuulikellot

 

Hento tuulikellon ääni on kuin pumpulia korville. Valitettavan usein kaupasta ostettu härpäke tuottaa meteliä ihan liiaksi asti. Ainainen kilkutus ei mielestäni anna aikaa  luonnon omille äänille. Varsinkin kaupunkiseudun pienillä pihoilla ei ole kovin mukavaa nauttia aamukahvia oman tai naapurin  tuulikellon raikuvassa paukkeessa.

Melkein joka kesä olen virittänyt kuistille rautaisen lintukilkuttimen jonka vauhdikkaampia lintuja olen joutunut joka kerta hillitsemään. Meteli kovalla merituulella on sitä luokkaa, että parempi ottaa koko vekotin alas koukusta pahimpien myrskytuulten ajaksi.

Lempeän, luonnollisen ja ainakin minun silmiä ja korvia hivelevän meriaiheisen tuulikellon rakentelin rantaretken aarrejahdin löydöistä. Täältä löytyy vanha säkkipussi joka pitää sisällään jumppavehkeet, iilimato, purjevene kuvastuneena tyynen järven pinnalle, balettitanssijan jalkaterä sekä spittari. Kaikki nämä voi nähdä kun lempeä kesätuuli heiluttelee ajopuun paloja ja simpukankuoria yhteen. Ääni ei ole korvia huumaava. Vieno kalkatus ja simpukoiden helähdys on sitä kauneinta  musiikkia tuulisessa kesäpäivässä.

 

Kun katsoo oikein tarkkaan voi miettiä mitä keikkea nämäkin puunpalaset tuo mieleen.

 

Monivärisen lobeliani kera jaan teille kesäpäivän iloisia puuhaideoita.

Kiitän kommenteista ja juhannusterveisistä.

Vielä on muutama viikko työrupeamaa jäljellä.

Aurinkoa odotellen

Kaisa ♥

Juhannuksen kaislapötkö

 

 Kesä on kuin perhon lento. Kaunis, lyhyt ja hennon hento.

Juhannuskoristeeksi leikkelin järviruokon pätkiä ja kiristin ne nippuun hamppupellavanarulla.Pieni purjevene syntyi koivun tuohesta ja muutama lokki lennähti huipulle raakkumaan. 

Leppoisaa juhannusjuhlaa Ystäville!

 

♥

 Kaisa

Pajukaaren kautta kasvihuoneeseen

 

Päässä surisee, korvissa kohisee, hiki pukkaa otsalle, nilkassa tuntuu kilometrien kävely ympäri pihaa. Vielä kuokin kukkapenkin reunat. Hinkkaan sammaleet pois kellarin luiskalta. Viimeinen silaus uuteen kasvihuoneeseen. Kaikki on melkein istutettu.

Sitäkö se on, se kesä ♥ ?

Ihanuuksien ihanuus. 

Mustarastaan vieno sävel kuusen latvassa.

Sepelkyyhkyn kuu..kuu.kukkuu kuuluu sisälle asti.

Oravayhdyskunta odottelee uutta kesäterassia jonka isäntä on heille mennyt lupaamaan.

Meidän "Mamman" aamutervehdys kuistilla kun se innolla odottelee aamupalaa.

Syö kädestä.

Fasaaniukon karmea kiekaisu kääk, kääk.

Nuotiopuiden ritinä pihagrillissä.

Nautin!

Askarteluprojektina on ollut jo usean viikon ajan ruusukaaren päällystys pajunoksilla. Valmistuihan se vihoviimein. Nyt on taas Alppikärhöllä uutta kiipeilypintaa.

 

Kasvihuoneprojekti on ollut kevään ykkönen. Puuliiterin eteläpäätyyn on kohonut käytetyistä parvekelaseista isännän ja kuopuksen suunnittelema ja rakentama kasvihuone. Kohta on vihannesta ja yrttiä ruokapöydässä. Malttamattomana odottelen sitä ensimmäistä, lämmintä, piikikästä, omaa kurkkua. Tomaatti komppania on sitten ihan oma juttunsa. Niin monta uutta koetainta on kasvamassa. Steviat kasvaa kohisemalla ja uutena kokeilussa on chilit. Saa sitten Tumbe leivän päälle jos omat kasvatukset ei onnistu;)

 

 "Mamma" The Greatest ja ehkä pian syntyvät vauvat vatsassa.

 

 

 Fasaanin poikaset pesän siimeksessä. Ei kyllä oikeastaan missään siimeksessä vaan naapurin lehtikompstin päällä, avoimella paikalla. Alun alkaen 17 munaa joista kuoriutui ainakin 13 poikasta. kahdeksan nähty elävänä. Toivottavasti edes muutama selvisi elämään.

Kyllä olette olleet ahkeria kommenteissa, kiitos valtavasti kaikille.

Aurinkoisen lämmintä kesäkuun alkua.

Vielä on hetki juhannukseen ja kesälomaan.

Nautitaan!

 

♥

Lämmöllä Kaisa

Rapsu raparperiunelmia

 

Raparperiunelmien aika on parhaimmillaan. Voi miten olen odotellut näitä ryppysen ruttusia pallukoita ylös mullasta. Arvatenkin suureksi osaksi sen askartelumateriaalin takia. Toki, onhan sitä tullut muutamat rahka-raparperipiirakat väännettyä ja kavereiden puskaita himoittu niiden kehittyneempien lehtien toivossa.

  

 Kokeilin raparperin lehteä kipsimuottina ja mitä kivaa siitä voisi tehdä. Ison (leveys n. 20 cm) sain Hessun pellosta, jossa kasvaa vallaton määrä näitä kaunottaria. No, entäs se pieni sitten? Se reppana on minun omasta Rapsusta jonka pelastin viime keväänä  Oravalasta autoliikkeen alle jääneen omakotitalon pihalta. Se teki satoa jo viime kesänä ja sain jopa valettua muutamat betoniaskelmat sen lehdille.

Pienen kipsilehden kiinnitin isoon lehteen kaksikomponenttiliimalla. Kuumaliima kun ei kestä ulkoilmassa pitkään. 

 

 

 

 Muovikuoriset , läpinäkyvät tuikkukyntilän kupit päällystin toisen jäkälällä ja toisen männyn karveella. Aika hauskat niistä tuli ja odottelen iltaa, että näkee miten valo siivilöityy tuikun reunoista hämärässä.

 

Alkuasetelma ihan alusta näytti tältä. Tarvitaan kipsijauhetta, vettä sekä rapaprperinlehtiä. Kaikki muu on kiinni omasta mielikuvituksesta.

Kesän makuja, tuoksuja ja tunnelmia tarjoilee

Kaisa ♥

Tuoksuvatukasta kranssiksi

 

 

 Voi tätä kylmyyksien kylmyyttä! Yöllä oli pakkasta muutama aste ja aamulla katot valkoisenaan. Mihin se kaunis ja lämmin alkukevät häipyi? Tuuli tuivertaa talveakin kylmemmin ja armottomasti täytyi kaivaa talvitakki vielä esille. Sillä tarkenee. Viikonloppuna otin hikeä vanhan tuoksuvatukkapensaan kanssa. Ei siinä mitään, kaunis pensas kukkiessaan mutta ne ikuiset juuriversot. Pensas tuo nopeasti näkösuojaa koska se kasvaa älyttömästi kesän aikana mutta miksi aina pitää olla jotain kylkiäistä mukana. Nyt se sai lähteä meidän pihalta lähes kokonaan.

 

 Ai miten niin LÄHES? Hikeä pukkasi siinä toppatakissa kun lapiolla runttasin juuria poikki. Kiskoin kaksin käsin juurta metritolkulla maan alta. Uskomattomat lonkerot tuo veijari oli nurmikon syövereihin kasvattanut. Minä tietysti ihastuin niihin hiusjuurten peittämiin liaaneihin tasan satasella.

   

Voiko näin hienoa materiaalia jättää käyttämättä? Ne ei!  Sydänkranssihan siitä kehkeytyi kylmässä tuulessa. Sormia lämmittelen vieläkin. Liottelin liiat mullat vedessä ja kieputin sydämen muotoon muutaman paksun juuren. Lisäsin hentoja hiusjuuritupsuja sekaan ja äitienpäiväkranssi on siinä.

 

 Jotta juurten kauneus säilyisi pitkään lakkasin koko härdellin spreilakalla. Alakuvasta selviää mainiosti mistä kaikki alkoi. Tosin ei kovin houkuttelevan näköistä ;)

Toivottavasti aurinko edes vähän hellisi meitä lämmöllään äitienpäivänä.

Iloista juhlaa kaikille äideille♥

Kaisa

Verhopainot

 

 

Upea pääsiäisviikko on vietetty auringon helliessä meitä kaikkia täysillä. Ihana oli haistella, kuunnella ja maistella kevättä, kuin kokeeksi tulevasta. Lähes joka pihalta kuului ääniä: haravan rapsutusta, nikkarointia, terassinpesua, oksasilppurin pörinää ja taisi siinä muutamat renkaanvaihdotkin kuulua, ähellyksineen. Mutta se on kevättä nyt ♥.
 Omalla kuistilla siivoilin talven pölyt ja ekat ulkoruokailut tuli testattua, hyvässä seurassa, tietty.
Viime kesänä asensin verhotangot paahteisemmalle puolelle kuistia ja nyt ripustin läpikuultavat verhot vähän hillitsemään liikoja UV-säteitä. Kangas on niin hentoista ja hulmuavaa, että verhopainot on ehottomat. Virkkasin pienet pussit puuvillalangasta ja nipistin ne kiinni verhoon vanhoilla verhonipsuilla. Pussin sisälle laitoin pieniä akvaariokiviä painoksi. Eipä lentele verhot enää niin villisti.

♥♥♥

 

 

  Kaikille kävijöille  toivottelen iloista vapun odotusta ja lämpimiä kevätpäiviä.

Kiitos kivoista kommenteista ja jaksetaan pakertaa.

♥

Kaisa

Betonimunia ja pajunkissoja

 

 

Päätin uhmata kevättä kokeilemalla betonivalua keittiössä. Näihin kolmeen kananmunan kuoriin tehdyn munan lisäksi syntyi kaksi kynttilänjalkaa. 

Tarvitaan vain suunnatonta sisua ja litran jätskirasian tyhjennys. Hei, hei älkää nyt luulko, että tyhjensin koko litran kerralla ;)  Vanha rasia vuosien takaa kelpaa.

Kauhoin valmisbetonia 3/4 l:n verran rasiaan ja lisäsin vettä. Seos saa olla aika löysää jotta sitä olisi helppoa lusikoida munankuoreen. Öljysin kuoren sisukset rypsiöljyllä ja se helpotti kuoren irrotusta. Betonin annetaan jähmettyä vuorokausi ja kuori irrotetaan varovasti. Annetaan valmiin betonimunan kuivua vielä muutama päivä ja koristellaan. Samasta "taikinasta" valoin kynttilänjalat/ munakupit jotka taatusti pysyy pystyssä. 

 

 

 

 

 

 

 

Toinen betonituikkukokeilu vähän epäonnistui kun laitoin liian paksun virkatun pitsiliinan muotin sisäpuolelle. Mutta eipä hätää, täytin pitsisen kolon pajunkissoilla. Muutamaan kohtaan tein pienet kukat jotka kruunasin valkoisella helmellä. Saa nähdä mitä talitintit tykkää?

         

                   

 

 

 

 

 

 

        Innostavia askarteluja ♥

Kaisa 

Sammalsatuja

 

Koivun vantterista rungoista ja risuista tekemäni tuoli kaipasi uutta pehmustetta istuimelle. Talitintit, ryökäleet, ovat nokkineet entisen ihan palasiksi. Uusi kevätilme syntyi rosollilaatikon kannesta ja rahkasammalesta. Aika pirtsakka väri tässä sammallaadussa, trendikäs sanoisinko. Hyvä siihen on Rafu-enkelin laskeutua lepuuttamaan siipiä.

 

Rakastan sammaleista nurmikkoa ja sammaleisia kiviä. Pajupirtin pihalla on iso kivi joka on peittynyt kauttaaltaan vihreään sammaleeseen. Olen istuttanut mehiruusukkeita ja muita kalliokasveja sen päälle ja ihan kivasti ovat tykänneet olostaan. Pieni lintupatsas on kuin juurtunut sammaleen suojaan.

 

Betonisydämen olen jättänyt kiven reunalle siinä toivossa, että vehreä vihreä peittää osan siitä vielä jonakin päivänä.

 

Puutarhatonttu Petronellan löysin meren rannasta.Siinä aaltojen armoilla kelluen se odotti pelastajaansa. Hän sai oman kolon kiven korkeimmalla kohdalla josta voi katsella oravien ja fasaaniperheen arkea. 

 

 

Kun aamulla kuvailin näitä sammalsatuja kujerteli mustarastas kotikuusen latvassa. Voi miten se tuo niin kesän tähän ja nyt. On kuin paratiisissa parhaimmillaan. Kevätauringon säteitä päiviisi, ♥ Kaisa

Juurikranssi ja jäkäläkukat

 Juurikranssi

Tänään tyhjensin vähän materiaalivarastoa. Iso ikeakassillinen männyn juuria on odotellut pikkumökissä inspiraatiota. Kesällä käytiin Mikkiksen raksalla kaivelemassa juurikasoja innolla. Heti teinkin muutaman pienen kranssipohjan ja jätin paksut juuret suurta kranssia varten odottelemaan. Mutta kuinkas kävikään? Kuivuivat mokomat. Kranssia taivutellessa napsui juurenpätkät poikki. Onneksi sentään tein niin suuren kranssipohjan, että juuria ei paljoa tarvinnut taivutella. En sitten tiedä olisiko liottaminen auttanut tässä tilanteessa. Säilyttämiseen täytyy vastaisuudessa panostaa paremmin.

 Viikonloppuna kävimme Sinellissä hedeostoksilla. Kukkia varten otin hyppysellisen heteitä ja kieputin ruskeaa hirvenjäkälää niiden ympärille. Palleroporonjäkälästä muotoilin terälehdet ja kiinnitin rautalangalla kukat kranssipohjaan. Muutaman hiusjuuritupsakkeen sekä paisukarveoksan liimasin kuumaliimalla elävöittämään kranssia.

           Kiitti kivoista kommenteista ♥

Halauksin

Kaisa

Paperipitsihattu

                                                                       

Wanha nalle sai paperipitsihatun kevätauringon lämpöisiä säteitä vastaan. Tämä ruskea kaunotar pelastui muutokuormasta yli kymmenen vuotta sitten. Jätesäkkejä peräkärriin pakkaillessa viskasin viimeisen säkin kyytiin ja mykistyin. Säkistä kuului  hento ääni määää. Pakko oli avata pussi ja tarkistaa mistä moinen mölinä kuului. Nöpön ( äitini tädin hoitolapsen) lemmikki siellä vienosti kyseli, voisiko se vielä jäädä. Kuka noin kaunista pyyntöä voi vastustaa?

 

Pitsihatun pohjana on kanaverkko ja paperimassan olen liotellut huuhtohylsyistä.
Pieni pitsirimpsu kiertää lieriä ja rusetti sekä muutama paperikukka on koristeena.

 

Ihania kevättuulia ja aurinkoa päiviisi.

Kaisa

Fanni -kanan kevätkiekaisu

 

 Aivan ihastuttavan kangaskanan ohjeet löysin upouudesta  Kauneimmat askartelut -lehdestä. Sen eka numero  ilmestyi tiistaina ja siltä istumalta poikkesin lähikauppaan. Voi sitä hämmästyksen määrää kun uutukainen nökötti siellä muiden käsityölehtien seassa. En voinut kuuna päivänä kuvitella, että lehti vielä olisi meillä saatavilla. Tämä ensimmäinen numero on kevätaiheinen ja suuren osan vie helmiaskartelut. Pääsiäiseen on useita kivoja juttuja ohjeineen.

Oman Fanniksi ristityn tipusen tein lakanasta ja pellavakankaasta. Ohjeessa heltat, nokka ja koivet on tehty huopakankaasta mutta sovelsin kangaskaapista löytyneitä matskuja tähän. Kyllä pysyy keitetyt kananmunat lämpöisinä Fannin uhkean pyrstön alla.

Nythän sitä alkaa hiljalleen olemaan pääsiäisaskartelujen aikaa joten se on nyt korkattu.

  Iloisia, kot, askarteluja, kot, kaikille !

Terveisin Fanni ja Kaisa

Ystävänpäivän taikasauva

Tuoreesta pajusta letitin ystävänpäivään taikasauvan jolla taion teille ihanat blogiYstäväni innostusta askartelujen ihmemaailmassa. Kaikki te olette niitä minun elämäni suklaamurusia. Annatte voimaa ja iloa nauttia luonnon antimista.

 

Eikä mitään pieniä suklaamurusia vaan ihan suklaakakkusia (23 kpl) oli tänä iltana kanssani askartelemassa pajusta palloja, kukkatukia ja sydänkoristeita. Niin innokkaita naisia ja HUOM! kaksi miestäkin oli kuuntelemassa pajuaskartelun saloja korva tarkkana. Innostuivat vääntämään pajua oikein tosissaan. Eija - rouvakin teki 10 Japaninsolmua ihan omineen ja tokaisi lopuksi ,että ei tästä mitään tuuu. Harjoitusta, kyllä se siitä paranee.

 

Muutama lähes valmis pallo ja kukkatuki oli illan tuloksena. Toivon mukaan monella heräsi edes se pieni kipinä pajuaskarteluun. Ainakin palaute oli positiivista, lisää tällaisia iltoja oli toiveena.

Hyvää BlogiYstävänpäivää ♥ 

Kaisalta