25.3.2014

Sammalsatuja


Koivun vantterista rungoista ja risuista tekemäni tuoli kaipasi uutta pehmustetta istuimelle. Talitintit, ryökäleet, ovat nokkineet entisen ihan palasiksi. Uusi kevätilme syntyi rosollilaatikon kannesta ja rahkasammalesta. Aika pirtsakka väri tässä sammallaadussa, trendikäs sanoisinko. Hyvä siihen on Rafu-enkelin laskeutua lepuuttamaan siipiä.


Rakastan sammaleista nurmikkoa ja sammaleisia kiviä. Pajupirtin pihalla on iso kivi joka on peittynyt kauttaaltaan vihreään sammaleeseen. Olen istuttanut mehiruusukkeita ja muita kalliokasveja sen päälle ja ihan kivasti ovat tykänneet olostaan. Pieni lintupatsas on kuin juurtunut sammaleen suojaan.


Betonisydämen olen jättänyt kiven reunalle siinä toivossa, että vehreä vihreä peittää osan siitä vielä jonakin päivänä.


Puutarhatonttu Petronellan löysin meren rannasta.Siinä aaltojen armoilla kelluen se odotti pelastajaansa. Hän sai oman kolon kiven korkeimmalla kohdalla josta voi katsella oravien ja fasaaniperheen arkea.
Kun aamulla kuvailin näitä sammalsatuja kujerteli mustarastas kotikuusen latvassa. Voi miten se tuo niin kesän tähän ja nyt. On kuin paratiisissa parhaimmillaan. Kevätauringon säteitä päiviisi, Kaisa

10 kommenttia:

kosotäti kirjoitti...

Sammaltuoli oikein kutsuu levähtämään sen pehmeyteen.
Sammaleet ovat kauniita.

Mai kirjoitti...

"Sammalsatuja"... sanakin maistuu keväältä ja vihreältä :)
Ihania, sadunomaisia kevätpäiviä Kaisalle :)

Maija kirjoitti...

Ihania luonnon juttuja sulla taas, mä niin tykkään. Olen kuullut että kun laittaa piimää tai jugurttia kiven päälle niin sammal lähtee hyvin kasvamaan, pitäisköhän kokeilla?

Kankuritar kirjoitti...

Kaunis väri sammaleissa. Ja kaunis tuoli ja pehmuste, hyvä on siinä enkelin levähtää. Meidänkin pihalla on sammaleisia kiviä ja muitakin kohteita, pidän sammaleista ja niiden vihreistä väreistä.

Pajupirtin Kaisa kirjoitti...

Kiitos Kosotäti kun kävit istahtamassa sammalpehmusteellani. Eikö siihen ihan uppuotunut sen pehmeyteen.
Mai-ystäväin, samat on meillä mieltymykset väreihin, kiitos kun luit sammalsatujani.
Maijalle myös kiitoket viestistä. Piimää on kokeiltu ja hyväksi todettu. Annas kun kerron: Tein isoista turveharkoista piharinteeseen kaarevan kukkaistutuksen reunan kun ei siinä tavallinen kukkapenkin multa hyvin pysynyt aisoissa. Noo, lueskelin jostain vinkkikirjasta, että piimää valellemalla siinä hetken kuluttua on kaunis vihreä matto. Piimää meni useita litroja siihen reunukseen kun maalipensselillä siihen levittelin. Kaikki hyvin siihen asti. Kunnes... silloin meillä vielä oli kultainennoutaja Jessi...ihmettelin kun koiraa ei kuulunut sisälle kun sitä huutelin. Kiertelin pihaa, missä koiraaa missä Jessiiii, täällä:D
Veijari oli lipsuttelemassa niitä minun piimiäni ja olikin jo lähes koko matkan nuoleskellut piimät parempiin suihin;)) Kyllä siinä riitti nauramista moneksi viikoksi. Vieläkin hymyilyttää kun muistaa koiran ilmeen. Ihmeen hyvää ja vielä näin valtavasti nuoleskeltavaa.♥
Reunus sammaloitui kaikesta huolimatta vuosien kuluessa.Joten kannattaa kokeilla.Kiitos sinulle.
Kankurittarelle halaukset viestistä.Onnekas on sinunkin pihasi kun olet saanut sammalmattoa sinne kaunistukseksi.
Harmittaa vaan kun linnut näitä kivisammaleita välillä möyhii ja vie pesänpehmikkeeksi. Onneksi se kasvaa uutta tilalle.
Kaunista aurinkoista keskiviikkoa.
Meiksi odottelee junioria etelänmatkalta kotiin jo kovasti. Ovat olleet kaverin kanssa kaksi viikkoa auringossa. Ikävä on kova mutta kohta helpottaa.
Keväthalauksin Kaisa

Sirkka kirjoitti...

Jospa ne linnut jättäisivät nyt sammal istuimesi rauhaan Rofu-enkelin kauniin katseen alla. Sammal on todella kaunista, meillä sitä on levinnyt nurmikolle ja toivoisin, että koko nurmikko täyttyisi sammaleella, kuin kaunis pehmeä matto.
Sammaleella ei ole juuria ja lisääntyy siinä olevien itiöiden avulla. Haravoidessa nurmikkoa annan kyytiä sammaleen itiöille, sillä tavalla pöllyää leijaillen ja sammal leviää.
Siksipä en lannoita nurmikkoa ja sitä leikataankin ehkä pari kertaa kesässä, no eipä siinä paljoa leikattavaa olekaan, kun ei oikein kasvakkaan.
Hieno löytö meren rannasta ja nyt se nauttii olostaan omassa turvallisessa kolossaan seuraten oravien ja fasaaniperheen touhuja.
Lintujen konsertista nautitaan taivaan alla kevät auringon paistaessa.
Halauksin<3

Vilma kirjoitti...

Itsekin vein juuri sammalkoristeita pihalle. Talitintit ovat kyllä aika mestareita nokkimaan niitä. Jospa antaisivat olla nyt rauhassa. Eikö olekin mukavaa, kun pääsee taas pihahommiin?

Myrtti kirjoitti...

kuinkas sattuikaan, täälläkin tykätään sammaleesta. sammal on pop.

tinttarus kirjoitti...

Sammaleen lumossa minäkin täällä!
Minua ei edes haittaa sammal, joka valtaa alaa nurmelta, vaan kesälämpimällä siihen on suloista upottaa varpaansa.....
Meillä Riihipirtin pihapiirissä on monta kalliota, joiden poskilla sammal viheriöi.
Oi, jospa olisin yhtä taitava käsistäni kuin sinä ihana siellä, värkkäisin tännekin tuollaisen sammalpäällysteisen tuolin niiden kupeeseen!
Viime vuonna jo toruin lapsia, että ovat pöllytelleet yhden kallioposken sammaleet, mutta tihutyön tekijäksi paljastuivatkin linnut:) Itikoita etsiskelevät.....

Sammalsatujen suloisuutta!!!

Miia kirjoitti...

Ihania juttuja taas :) Meinasin kanssa tulla sanomaan tuosta jukurtista tai piimästä, että sillä voisi saada sammaloitumaan :)