Omenakolmiot

 

 

 

 

 

Ompporaakileita ei kannata heittää kompostiin.

Muutaman päivän kestävät ovikoristeet saa kahdesta rautalankakolmiosta.

Pujota omenan raakileita rautalankaan ja käännä kolmioksi. Pihalta tai ojanpientareelta löytyy varmasti muutama vihreä oksa lisukkeeksi.

♥♥♥

 

Omenakolmioihin käytin valkeakuulaan raakileita, suikeroalpia, unikon siemenkotia sekä helminukkajäkkärän kukkia.

 

 

 ♥ 

 

Nyt lähden mustaviinimarjapensaan kimppuun. Tosin olen taas pikkasen myöhässä. Hyytelömarjat kuulemma saisi olla vähän raakoja mutta kun ennenkin on onnistunut niin ei hätää.

Kaisa ja kaunis kesäpäivä tervehtii sinua ilolla kun poikkesit tänne.

 ♥

Miniyynyjä Rakkauden polulla ♥

Syksyn tuntua alkaa olemaan ilmassa. Koulureppuja on mainostettu jo heinäkuun puolesta välistä alkaen. Hassua, justiinsahan se kesä alkoi, vai alkoiko? Loma on kuitenkin vietetty ja onneksi on syyslomaviikko vielä jäljellä ensi kuussa.

Kaivoin ompelukoneen esille pitkästä aikaa. Tumman ruskeaa pellavakangasta oli tullut joskus ostettua. Pitsit ja pikkuhelmet on mun juttuja ja surruttelin minityynyjä pellavasta. Vanhasta lakanasta leikkasin tuohon keskimmäiseen tyynyyn palasen välipitsiä. Kierrätystä. Näitä nyt voi käyttää vaikka neulatyynyinä. Tällä kertaa ne kuitenkin pääsivät olkkarin ajopuulaudalle keikkumaan.

Kesälomamatkalla bongailin nostalgisia kohteita. Kaikki lukot, haat, avaimet ja avaimenreiät kiehtoo mun silmää ja niistä on ihan pakko ottaa kuvia. Mitä kaikkea ne kätkeekään sisälleen, jäänee arvailujen varaan.

Naantalin Rakkauden polku sai kaksi haaveilijaa syleilyynsä. Suomen Luontoa kauneimmillaan, aaah.

Billnäsin miljöössä ihasteltiin menneen ajan tunnelmaa. Terveisiä vaan rouva Billnäsille.

Ihania elokuun pimeneviä iltoja kaikille. Eiköhän kaivella joukolla kynttilät esille. Tervetuloa myös upouusille lukijoille.

Aivan ihana uusi ompelukirja on bongattu -- Ompele pitsiä ja pellavaa. Sisältää herkullisia ompelutöitä esimerkiksi sisustukseen ja pikku lahjaksi. Kannattaa tutustua.

Kaisa

Pois alta risut ja männynkävyt

Kesäinen ovikoriste oksanpätkistä ja pihakukista syntyy vesisateellakin. Kuistin katoksen suojassa on
ihana puuhastella hyvää musiikkia kuunnellen ja välillä hyvää kirjaa lueskellen. Nämä kelottuneet männynoksat kun ovat saaneet minut valtaansa. Niissä on sitä jotakin josta tykkään.

Vielä kun saisi niitä ihastuttavia kelottuneita kantoja joihin lähes törmäsimme alkuviikosta.

Piipe -ystäväni vei minut yllätysretkelle heti maanantai aamuna. Kyseli vain, että lähtkö retkelle, sano lähdetkö? Eihän siinä muu auttanut kuin suostua. Tiesin, että jotain odottamatonta ja mukavaa on tiedossa. Matka suuntautui uudelle pihapuodille maalaiskylän suunnalle. Mutkainen hiekkatie oli yllätyksiä täynnä. Pystyynnoussut marjastajamummo sai ystäväni hypähtämään ohjauspyörän takana. Hitsi, luulin jo hirveksi. Kunnes yht'äkkiä seurasi hirveä jarrutus ja hiekan pölinä. Kato, ihania kantoja!! Ojanpiennar oli valtoimenaan täynnä monta metriä korkeaa kantoröykkiötä. Tuonne kun pääsis penkomaan. Pitänee ryhtyä säästämää omaa traktoria varten;p

Reissu oli kaikin puolin onnistunut mutta epäonneksemme pihapuoti oli juuri maanantaina suljettu.

Helenan aitasta löysimme kotiinviemisiksi arinarieskaa ja limppua. Nam♥

Retkitunnelma oli kuitenkin hilpeä ja ikimuistoinen josta kiitos kuljettajalle.

Kaisa

Rikkaruohopallon herkkä henkäys



 

 

 

 

 

 

 

 

Pitsipallo vuohenputkesta

 Hiiiulihei...huolta nyt ei... Ensimmäinen lomapäivä alkoi kukkapenkin reunan ehostuksella. Puutarha on kuin villiviidakko, polut kasvaneet melkein umpeen ja vesiheinä kukoistaa. Kukahan on käynyt heittelemässä niille kanankakkaa kun lehdetkin on melkein kahden euron kolikon kokoisia. Vaan eivätpä enää valloitakaan minun kukkamaatani.

Toinen viheliäinen hävitettävä on vuohenputki. Sen lonkerojuurta saa vedellä mullasta metritolkulla. Pihanperällä ei meidän (ahkera) "taloudenhoitaja" ole liiemmin piipahtanut kun tuo veitikka on päässyt ihan kukkimaan. Mutta voih ja aih miten herkkiä ja pitsimäisiä niiden kukat onkaan.

Ennen kitkemistä keräsin kimpun noita enkelinhenkäyksiä. Pajupirtin pihamökistä löytyi oasispallo johon tökin hentosia kukintoja. Ehkä hetken pitsipallo  kestää freesinä mutta herkempää materiaalia saa hakea.

 

 

Markettaa ja vuohenputkea


♥♥ Ihanaa heinäkuuta ja nautitaan kesästä ♥♥

Kaisa

Betonikukkia

Sateinen kesäkuu on mitä mainiointa aikaa tehdä betonitöitä. Valmiita töitä täytyy suihkutella kuivumisen aikana vedellä halkeilemisen estämiseksi. Mutta ainakin tällä viikolla on luvassa suihkuttelua  puolestasi kun jätät työt säiden armolle. Heh, kunhan pidät huolen ettei tulvat vie mennessään. Oma betonikokeiluni on vuorenkilven lehdistä tehty. Ladoin lehdet ympyrän muotoon varret keskelle päin. Alla on pieni hiekkakumpu. Pienet lintuystäväni hörppivät siitä janoonsa.
Innostuvatkohan ihan kylpemää kun hellekausi alkaa, jää nähtäväksi.

♥

 

 

Juhannusarvonnassa onnisti Eija K:ta Eijan tilkut -blogista. Onnitteluhalaukset Sinulle ja kiitos kaikille vastanneille ihanista juhannusmuistoista.

Kohti kesälomaa

 

Kaisa

Juhannuskranssi puupaloista ja ARVONTA

 Juhannuksen helppo ja nopea kranssi syntyy suit sait kelottuneista puunpaloista.
Poraa kuuden peukalonpaksuisen oksanpätkän molempiin päihin reiät ja sido palat yhteen hamppupellavanarulla ympyrän muotoon. Liimaa kuumaliimalla eripituisia ja  -paksuisia pätkiä
kranssipohjaan useita kerroksia päällekkäin. Näin voit kasvattaa kranssia halutun paksuiseksi.
Koristele kausikukilla, kävyillä, sammalpalloilla tai kaarnasydämillä.

 

 

 ♥ Juhannus - arvonta

Suuret kiitokset teille ihanat lukijani kun jaksatte käydä kommentoimassa ja tukimassa blogissani.
Jokainen viesti on ilo lukea. Kävijöitä riittää ympäri maailmaa. Olisi mukava tietää mistä ihmeestä ulkomailla asuvat ovat Pajupirttiin löytäneet. Kiitokseksi haluan järjestää teille kaikille pienen arvonnan!

Kerro hauskin muistosi juhannuksesta 26.6.2012 mennessä. Kaikkien kommenttinsa jättäneiden kesken arvon piikkilankakranssin. Kranssin kukat voi voittaja itse valita omasta puutarhasta tai luonnosta.

 

 

Oma mieleenjäänein juhannusmuistoni on lapsuusajoilta Mummolasta Leivonmäeltä.

Joka juhannus matkustimme linja-autolla kesänviettoon maalle. Ihaninta oli mummon leipomat kanelipullat, juhannuskoivut oven pielissä ja juhannussauna pienessä saunamökissä.

Kerran pakkasin pieneen koriin pussillisen pullia ja suunnistin maakellarille. Siellä oli säilössä korillinen Omena Poretta. Muistan sen kellarintuoksun, pimeyden, kosteuden ja vatsassa kipristelevän jännityksen kun salaa hiippasin limuvarkaille. Ei sen puoleen etteikö limua olisi saanut ottaa mutta kun minun teki mieleni juoda sitä kerralla niin paljon kuin vatsanahka antoi periksi.

....ja eihän se kestänyt kuin ne kaksi pullollista ;) ja kaksi pullaa.

      
 

 Lempeän lämpöisiä juhannuspäiviä kaikille blogivierailijoille.

    Kaisa

Lehtileikkeleitä tuohesta

 

 Tiina Rinteeltä on ilmestynyt aivan lumoava askartelukirja Risupupu ja sammalsydän. Se on pullollansa toinen toistaan ihanampaa luonnonmateriaaleista työstettyä  askarrusta. Erityisesti minua miellytti tuohesta rakenneltu kranssi. Koivun tuohen paras keruuaika on juuri nyt mutta minä tyydyin puuhastelemaan kransseja sytyketuohesta.
Pyorittelin pohjaksi 1,5mm:n rautalankaa haravan varren ympärille kierroksille ja taivuttelin sen muutaman kerran ympyrälle. Spreijasin hässäkän valkoiseksi ja sukkapuikon ympärille vielä kiersin ohutta sidontaan käytettävää rautalankaa. Ihan oranzzeilla fiskarsseilla saksin lehdyköitä jotka kiinnitin raiutalangalla kranssiin. Muutaman lehdykän kiinnitin lopussa kuumaliimalla kun en saanut leikkeleitä asettumaan mieleiselle paikalle tappelematta.

Tuohikranssi

Kaunista kesäistä viikonloppua kaikille.

Halauksin ja askartelemisiin,

Kaisa♥

Kesäkranssi piikkilankaa

Kesäkauden avaus on alkanut sateessa. Onneksi Esteri, tuo veitikka , hillitsi pahimmat ryöpsäyksensä heti kello kahdentoista jälkeen. Nyt on saatu nauttia jopa auringosta. Sannan valkolakkia on juhlittu ja äipälle kiitos mahtavasta tarjoilusta.

Kesäkranssiksi kieputin piikkilangasta sydämen. Vähän valkeakuulan kukkia, virpiangervon nuppuja ja pikkutalviota koristeeksi ja muuta ei tarvita.

Aurinkoisia ja lämpimiä kelejä odotellen,

Kaisa

Kukkatikkaat puutarhaan

 

 

 

Aarresaalis hupenee vauhdilla kun innostuin nikkaroimaan puutarhaan kukkatikkaat. Pieni keijunkenkä (ajopuulöytö sekin) sopii sinne kukkien sekaan mainiosti. Pyöriskelin jonkun tovin tikkaineni ympäri pihaa ja mallailin sopivaa paikkaa tekeleelleni ja päädyin leiksan seinustalle.

Kukkiva luumupuu (Kuokkala)

 Helluntai on jo viikonloppuna ja silloinhan omppopuut on yleensä täydessä kukassa. Oma pikkuruinen luumupuuni on niin täynnä kukkia, että voi vain hartaasti toivoa ettei tulisi hallaöitä.

Pikarililja

Punaherukka

 

Lämpimiä alkukesän päiviä kaikille lukijoille ja isot onnittelut uusille ylioppilaille. Viettäkäähän leppoisaa helluntaita ja grillaillaan;)

                  Kaisa

Koti orvokeille ajopuusta



Joka kevät meillä on tapana tehdä retki meren rannalle aarrejahtiin. Laineet viskovat rantaan mitä kauneimpia taideteoksia. Nyt en kuitenkaan esittele kuvia parittomista lenkkareista, bensakanistereista, rantapyyhkeistä, pulloposteista enkä siitä "Helmer-papan" soutuveneen puolikkaasta vaan lumoavista ajopuista.
 Kuvitella, että tämäkin kukkalaatikon tein ns.VR-lavan (trukkilava) laudoista. Mistä lie laivasta se on pudonnut tai pudotettu. Siinä rantavedessä se on lillunut ja hioutunut teräviä kiviä vasten. Aurinko on sen polttanut ja suolaiset sateet tanssittaneet sitä laineilla oman aikansa.
Seuraavassa hetkessä joku pajupirttiläinen tulee ja aaah... tästähän saa vaikka mitä ihanaa.

 

 Ruostuneet naulanjäljet kertoo omaa tarinaansa tämän laudan historiasta.

 Voi kun ne kaikki muistot voisi lukea laudan kyljestä.

                                     Kuuman (+20) toukokuisen iltapäivän askarteluissa
               Kaisa

Satukorento ja grillivahti

Kevään eka satukorento bongattu Kannusjärven upeissa maisemissa. Nyt saisi jo lämpöiset kevättuulet puhaltaa. Mökkivappua vietetty luonnonrauhassa ja kuuneltu käen kukuntaa sekä kuikan huutoa järveltä. Aah miten mieli lepää tässä hiljaisuudessa.

Isäntä innostui kerallani askartelemaan. Rannan kaadettujen puiden kätköistä hän löysi mieleiset materiaalit grillivahdin tekoon. On koivunrisuja, oksia lehtikuusesta, villivadelmista, haavasta ja kuusesta. Seasta löytyy vielä kuusen juurta sekä muutama lehtikuusen käpy ja puustapudonnut naavatukko. Kaikkiin näihin aarteisiin saatiin lupa vuokramökin emännältä, kiitos Salme.

Rouhea grillivahti jäi upouuden grillirakennuksen seinälle pitämään juhlijoita silmällä.

Upeista jylhistä maisemista nauttien ja luonnon kauneutta ihastellen Pajupirttiläiset jaksaa taas toukokuun eteenpäin.

                                   Iloisella mielellä, Kaisa

                            

Tuunattu Vintagetuoli koivunrisuista

Rullaati Rullaati rullallei! Pitkästä aikaa risutuulet puhaltaa Pajupirtissä. En tiedä mikä ihme on ollut kun tuntuu ettei kerkiä tekemään mitään. Liekö kevät temmannut otteeseensa ja kuljettanut meiksiä milloin puutarhamyymälään, kenkä- ja vaatekauppoihin, fillariajelulle ja puutarharapsutuksille. Tosin suhteellisen iso urakka on takana kun tuunasin joskus ennen vuotta Elvis nikkoroimani koivutuolin. Se on se sama joka tönöttää tuossa omassa profiilikuvassani. Halusin päällystää sen OMAN kotipihan  koivun risuilla ja ihan erinäköinenhän siitä tulikin. Pehmusteeksi kääräsin ihan samoin omalta pihalta
sammalta autotallin takaa. Suuren suuret sinivuokkopehkot kukkivat täysillä kukkapenkissä ja nippasin yhdestä muutaman koristeeksi. Mikäs siinä on nalleneidin istuskellessa poseeraamassa.

Sinivuokkojen kauneutta

                                                         

 

 

Koivutuoli ja vilaus japanilaispuutarhastani

 

 

Muuten, monen viikon tauon jälkeen oli yllätys melkoinen kun kirjauduin bloggeriin. Ovat sitten päättäneet uudistaa koko härdellin. Miten olette selvinneet ylläristä? Saas nähdä kuinka hyvin selvitään vastaisuudessa. Harjoitus se tekee mestarin.

                                           Tuhannesti kiitoksia kommenteista kaikille.

Iloisia vappukarkeloita ja laulellaan oodi ♫ ♫ keväälle.

Tämä tyttö lähtee lomalle.

Kaisa

Bää, bää karitsa, tuotko villoja?

Vanha kivilammas sai päälleen uuden jäkäläturkin kun kuumaliimasin sen kasaan. Joskus vuosia sitten tein ekan kerran sulokkaan määkijän kun satuin kivihöpsänkeikkana  löytämään oikeanlaiset kivet lampaaseen. Kuumaliima ei kyllä ole sopiva aines ulkokäyttöön. Ekana putosi karvaturrikan pää, korvat irtosi ja loppujen lopuksi karisi jäkäläpallerot vartalosta. Sellainen alaston reppana on pyörinyt kuistilla jo muutaman kesän. Milloin on ollut pää hukassa ja milloin vartalokivi on ollut pönkkänä jossain projektissa. Mutta Nyt- Päkä uinuu makoisia päiväuniaan huhtikuun lumisateessa -

Toivottaen kaikille lukijoille oikein leppoisaa pääsiäisviikkoa.

 

 

 

Krookusparat, koittakaa kestää

Kaisa

Typykkä

Ompelukärpänen pääsi puraisemaan minua viikonloppuna. Joku aika sitten löysin ihastuttavat pupukaavat  uusimmasta Taika-lehdestä (2-3/2012).

Kaavat huuteli minua ompelupöydällä tämän tästä ja nyt vihdoinkin sain jotain aikaan. Pääsiäinenhän alkaa jo ensi viikolla joten Typykkä on omiaan juuri nyt.

                                    

Iloisia kananpojankeltaisia ajatuksia kaikille.

Hilmalle kiitos tunnustuksesta ja tervetuloa Pajupirtin lukijaksi.

Halauksin , Kaisa

Meren helmistä koristeita

Voi kuinka tykkään meren rantaan viskomista ajopuista. Toivoisin niiden voivan kertoa meille mitä kaikkea ne ovatkaan nähneet. Kaikki ne ilot ja surut olisi hauska kerätä kirjaan.

Meillä täällä merenrannan asukeilla on onni löytää silloin tällöin ihan oikeita aarteita.

Samanlaista ihanuutta on myös vanhan ladon seinät; juuri oikean väristä, oikean tuntuista ja oikean tuoksuista.

Tuota lankunpätkää nuuskuttelin Snikkerbuassa äsken ja pistosahalla pöräytin sen sydämen muotoon.

Lainasin nimittäin vallan verrattoman askartelukirjan joka on pullollaan kierrätysaskartelua.

(Maija Paavilainen: Luo uutta vanhasta)

Fiksasin koristeesta omannäköiseni, pitseineen kaikkineen ja nyt voisi jo kunnon kevät laskeutua tälle leveysvyöhykkeelle. Lokkiparvi on jo nimittäin nähty mökkirannassa sunnuntaina ja ai miten se kuulosti niiin kesäiseltä♥

Lämpimän aurinkoisia halauksia kaikille.

Kiitos kommenteista ja Tervetuloa uusille lukijoilleni.

Maaliskuu jo maata näyttää.

Kaisa

Helmirannekkeet

Alpaca -langasta virkkasin viehkot ranteenlämmittimet talvipakkasille. Kannatti, sillä pakkanen laski heti! Ohje löytyi aivan super ihanasta Tine Solheimin kirjasta Leikkiä langoilla. Kirja tosin koitui meikäläisen kohtaloksi sillä kolmatta viikkoa on podettu niska/hartiaseutua. Parasta pysytellä omilla laduilla näissä käsitöissä.

Kevät jo narisuttelee oven saranoita. Auringonsäteet lämmittää, linnut sirkuttelevat ♫ puolisoilleen. Muutama innokas tintti oli valoryijyn kimpussa aamutuimaan. Nyppivät keväthuumassa hamppupellavanarusta pehmikettä pesään. No, minähän en taas sellaisesta tykkää, että omia tekeleitäni ihan urakalla pistetään palasiksi. Nyrkillä paukuttelin ikkunaan, sekös herätti hilpeyttä tinteissä. Ihan kuin keskenään olisivat ♫ ♪ naureskelleet (mitähän se siinä takoo) ♫♫

Tiri ♫ tiri♪ teijaa...

Kuunnellaan.. katsellaan kevättä

Kaisa♥