 |
Kuvitella, että tämäkin kukkalaatikon tein ns.VR-lavan (trukkilava) laudoista. Mistä lie laivasta se on pudonnut tai pudotettu. Siinä rantavedessä se on lillunut ja hioutunut teräviä kiviä vasten. Aurinko on sen polttanut ja suolaiset sateet tanssittaneet sitä laineilla oman aikansa.
Seuraavassa hetkessä joku pajupirttiläinen tulee ja aaah... tästähän saa vaikka mitä ihanaa.
Ruostuneet naulanjäljet kertoo omaa tarinaansa tämän laudan historiasta.
Voi kun ne kaikki muistot voisi lukea laudan kyljestä.
Kuuman (+20) toukokuisen iltapäivän askarteluissa
Kaisa
Ihanaa vanhaa lautaa...:)
VastaaPoistaKyllä keksit hyvän käyttökohteen, kaunista tuli
VastaaPoistaAivan mahtavan upeat kukkalaatikot!
VastaaPoistaMeilläkin lumet sulaavat vauhdilla, mutta vielä on luvattu lumisateita :/
Aivan ihanaa vanhaa ajopuuta ja hienosti saat sen elämään uudestaan!
VastaaPoistaIhana..kyllä sinulla on kekseliäisyyttä..mukavaa viikonloppua
VastaaPoistaIhania- kyllä nyt täytyy mennä merenrantaan hakemaan ajopuita.
VastaaPoistaUPEA! Nyt on kyllä orvokit saaneet niin upean kodin, ettei kauniimpaa vois kuvitella.
VastaaPoistaKaunista on ja ihania kuvia myös!
VastaaPoistaOikein hyvää äitienpäivä viikonloppua!
Himpulat, kun on ihana!!
VastaaPoistaAjopuissa on oma kauneutensa ja tarinansa, jonka voi tarpeen vaatiessa itsekin niille sepittää/kuvitella.
Oikein ihanaista äitienpäivän viikonloppua Pajupirtin äiskäliinille! <3
Huokaus sentään Kaisa, mahtava löytö ja toteutus niin Kaisamaisen valloittava. Ihanan lämpimiä päivä ystäväisein.
VastaaPoistaIlona
Kaunis. Mahtava idea ja kaunis toteutus.
VastaaPoistaKaunista ajopuutaidetta :)
VastaaPoistaVoi ihanat! :)
VastaaPoistaHarmi, kun täältä on niin pitkä matka merenrantaan asti..
Mukavaa viikonloppua!
Yksinkertaisen kaunista!! :)
VastaaPoista