Männynoksia ja kaarnaa

                               

Suomi 103 vuotta

 ♥

                                                                          

Mänty, askartelun aarreaitta.

Kiitos!

 Halauksin

💖

Kaisa

BetoniPöllö Oscar

 Illan hämärtyessä  Betonipöllö Oscar lehahti liiterinseinälle vihdoin viimein.

Pajupirtin junior oli bongannut kierrätysmyymälästä silokonisen pöllömuotin ja

valanut puoliskonsa kanssa joukon  pöllönpoikia. 

 Kaksikko oli tehtaillut lisäksi useita betonikurpitsoja sekä pitsiliinakulhoja. 

Työt oli niin upeita, että oli ihan pakko toivoa omalle seinälle yhtä poikasta.

Tyttö surrutteli betonivellit näppärästi koneella ja yhdessä tehtailimme

 monta kurpitsaa ja muita betoikokeiluja. 

Pirtin innokas jokapaikan apupoika oli kärppänä tarkistamassa valumuottina olevan sukkahousun joustavuutta.

☆☆☆

 

Saimme siinä samassa oman pöllönkin valettua.

Tänään tuo siivekäs huhuili jo joululauluja männyn oksalla.

 Hento lumisade leijaili hiljalleen olkapäälle.

Kyllä on kiva saada edes vähän sitä valkoista.

Kiitokset innokkaille apureille.

💕

☆☆☆

Lämmöllä Kaisa

 

Tuijatähti

Harmaa Kaisanpäivä on tänään  käytetty askarteluun ja leipomiseen.

Talvi antaa vielä odotella mutta ajatukset on jo ihanasti jouluvalmisteluissa.

Viikonloppuna sain ämpärillisen pieniä tuijapensaan  oksia ja

käytin niitä hyväkseni tähtikokeiluun.

Liimasin kuumaliimalla pikkupätkiä kerroksittain pahvista leikattuun pohjaan.

Nyt kun vielä pitsityttää niin solmin rusetin kapeasta pitsinauhasta ja

ruosteinen kilikello löytyi vanhasta kranssista. Nämä ruosteiset pikkukoristeet on niin minun juttu.

Täytyy katsastaa netistä millaisia ruosteihanuuksia sieltä löytyy. Jos vaikka?

 

 

Kirpparilta löysin kerran pienen kukkaruukun jonka

luonnekuvaukset hymyillen allekirjoitan.

😊

 Pidetään hyvää huolta toisistamme.

 

💗

Saniaisgirlandi ja jäkäläsydän

Superlämmin marraskuu. Lämpömittarin lukemat ovat olleet uskomattomissa lukemissa. Aamuisin on pakko hieraista silmiä ettei kuvittele vielä nukkuvansa.

Kurpitsalyhty on kiikutettu kompostin päälle sillä on aika uusien juttujen.

Portti kaipasi uutta ilmettä. Jokin aika sitten tein vanhan, rikki menneen  korituolin selkänojan kaareen kuunmuotoisen kranssin ja ripustin sen porttiin c -kirjaimen näköiseksi. Hauska juttu sattui kun  Pajupirtin isäntä palasi kotiin koiraharkoista ja porttia sulkiessaan homasi, että emännän uusi girland -mallinen tekele roikkuu yhdestä reunasta portissa. Huomaavaisena miehenä hän oli oitis valmis korjaamaan ripustusta mutta kysäisi kuitenkin minulta onko aihetta oikaista koristetta.

Nauroin katketakseni kun vähän vihaisena tokaisin, että et kai tehnyt sille mitään?

Sen kuuluukin olla silleen.

Nyt girlandi on saanut paremman paikan kukkarinteessä vanhan vajan oven päällä.

Uutta ilmettä syntyi jäkäläsydämestä johon lisäsin tuijan oksia, maksaruohon kuivuneita kukintoja, jäkälöityneitä oksia ja oravansyömiä käpyjä.

Nyt vanha girlandi ja jäkäläsydän ovat sulassa sovussa odottelemassa joulua.

Pienet jäkäläpallot ja hamppupellavainen rusetti piristää syksyistä kranssia.

Lämmin marraskuinen halaus, etänä, kaikille Pajupirtissä piipahtaneille.

Lisäksi tervetuloa viimeisimmät lukijani Ruusu-unelmien Tarja♥  ja

Kari Rudi ♥ ,velkommen ihanasta Atelier Kari -blogista Norjasta.

Kaisa

*TÄHTIkurpitsalyhty*

 

Erilainen,  ihan ensimmäinen kurpitsalyhtymme syntyi

 kaksissa tuumin nuorimman prinsessani kanssa. 

Aluksi oli tarkoitus kokeilla ihan perinteistä naamalyhtyä

 mutta jokin tuossa tähtimallissa vaan veti puoleensa.

 Kaksi jättikokoista kurpitsaa olikin jo jonkin aikaa odotellut kaivertajia. 

 

                                                                               

Aikamoinen työ ja näpertäminen noissa pienissä tähdissä kuitenkin oli. 

Kuori ei ollut paksu mutta syömäkelpoista kurpitsaa löytyi runsaasti. 

Työn tuloksena kuopukseni sai ansiotyössä kipeytyneen ranteensa

 paranemaan ja ihan eka Pumpkin Pie tuli leivottua.

Vielä kaiken kukkuraksi saimme tähtikurpitsalyhdyn 

tarkistuksen ja tyyppihyväksynnän puutarhamme

sulostuttajan  the Greatest Gardenerin puolesta.

Sulo muistaa joka päivä käydä nuuhkuttelemassa tähtiaukoista *

                                                            

 Tunnelmahetkiä viikonloppuun♥

Kaisa, Maama ja Sulo

Käpykakkua juuri Sinulle ♥

 

Tämän käpykakun tein

Sinulle ♥

Ole hyvä!  Nauti sen Luonnollisesta mausta. 

Tuoksuttele jännittävää aromia.

 

Puhalla kanssani kaikki 12 kynttilää.

Sillä olet sen ilon kanssani  jakanut kaikki nämä vuodet.

 

Sinä, Ystäväni  ♥

Olet ainutlaatuinen. Jaksat jakaa kanssani ilot ja surut.

Nauretaan, epäonnistutaan, veikeillään sillä huumori on parasta maailmassa.

Kermavaahdot voit pyyhkiä suupielestä

Onnenkiven sammeleeseen.

 

Istahda hetkeksi kanssani penkille. 

Nuuhkitaan syksyistä ilmaa

ja

jatketaan sammalpolkuja,  jäkälä kallioita , meren rantaa ja

kukkaniittyjen reunaa eteenpäin.

 

~~ Halauksin ~~

Kaisa

Rantaan ajelehtinut laudanpätkä muuttui naulakoksi

  Meri, tuo toisinaan pelottava ja kuitenkin niin kiehtova, osaa yllättää meitä rantakulkijoita aarteillaan. Olen oikein himokeräilijä kun puhutaan ajopuista, laudanpätkistä, kaarnanpaloista, puhumattakaan valtavista tukeista joita on ehkä  tipahdellut satamaan puita tuovien laivojen kyydistä. Aallot ja rantakivikot hiovat näitä jättiläisiä vuosi toisensa perään. Ne harmaannuttavat niitä ja tekevät pinnasta uskomattoman sileitä ja kauniita. Rannalta saattaa löytää vanhan nuotionpohjan jonka ympärille on raahattu näitä järeitä penkkejä. Siellä on vietetty kenties iltaa nuotion ääressä ja kuunneltu laineitten sanomaa ja ihailtu auringonlaskua meren tuoksussa.

💛

                               

                                  

Pieni laudanpätkä meriaarteista päätyi olkkariin pikku naulakoksi johon vaihtelen "väkeä" vuodenaikojen mukaan. Tällä hetkellä  naulakonvaltaajina Tildaperheen äiti ja isä hiiri jotka pääsivät hetkeksi katselemaan putoilevien haavanlehtien iloista leijailua naapurin pihalla.

Laudassa olevat uurteet kertovat aaltojen kuiskeesta.

💛

Pieneen kuparilyhtyyn uskalsin hetkeksi laittaa oikean tuikkukynttilän.

 Mutta parempi onvaihtaa ledtuikku jo paloturvallisuudenkin takia.

💛

Illan hämärässä ei sisällä muita valoja tarvita.

💛

Merellisissä fiiliksissä

Kaisa

Sammalkransseja

 Ruohonleikkuu on ollut tänä kesänä harvinaista puuhaa.  Pajupirtin vanha pihapiiri on ollut lähes lannoittamaton kaikki nämä vuodet jotka olemme asuneet täällä. Lemmikkieläinten tassujen takia ei ole lannoitteita eikä kalkkeja käytetty. Varjon puolella kasvaakin aika paljon  sammalta joka on monille kauhistus. Meillä sammal saa kasvaa sillä pidämme sen väristä ja pehmeydestä.

Sulkasammaleesta tein pienen sammalsydämen jonka kiinnitin kranssipohjaan, koristelin pienillä kukilla ja lempiköynnökselläni Keijunmekolla. Tänään oli syyskuun kuumin päivä. Asteita oli himpun verran yli 20 ja aurinko porotti koko päivän täydeltä terältä. Mitä mainioin päivä askarrella kuistilla.

Ruskaretkeä odotellessa

* ♥ *

Kaisa

  

Pihalta ja pientareelta kuusenkäpykranssin lumoa

Kiitos tästä kuusenkäpykranssista kuuluu Aili-myrskylle😊

Kotikuusen latvus karisti ison laatikollisen käpyjä pihamalle ja arvaat varmaan kuka oli tyytyväinen. Oravat eivät valitettavasti ehtineet nakertelemaan hauskoja ruodollisia rankoja joita olisin lisännyt tähän kranssin. Mutta käpyjen lomasta pilkistää Mustilan hortensiaa, sammalta, lehmuksen siemeniä, Heisiangervon kuivuneita kukintoja sekä Helminukkajäkkärän kukkia.

Tämä meidän kotikuusi on ennenkin inspiroinut minua näiden myrskytuulten jälkeen.

Kaivoin vuosientakaisen postaukseni jonka olen julkaissut 3.12.2013 esiin ja löytyyhän niitä muitakin askarteluja Myrskyn jälkeen -teemalla

https://pajupirtti.blogspot.com/2013/12/minikuusi-oksanpatkista.html

Kranssipohjana käytin viilliviinistä kierrettyä rinkulaa joka loppujen lopuksi osoittautui liian hennoksi mahtavan käpyjoukon alla. Sillä kun työ oli valmis painaa se tosi paljon. Rautalanka ei liene pahitteeksi vahvistamaan jämäkkää pohjaa.

 Hauskoja syysaskarteluja Sinulle

💖

Kaisa

Makrameelehtiä

Makramee on askartelu jota en ole aiemmin kokeillut. Käväisin kotikylän 

lankakaupassa kyselemässä lankoja ja sain tietää, että tulossa

 on uusi  makrameekurssi. Innolla ilmoittauduin mukaan. 

Muutama lankakerä tarttui samalla matkaan ja lisäksi

 valtava into uuteen käsityöhön, osaisinkohan.

Kauniita lehti- ja sulkamakrameeunisieppareita olen selaillut  

netissä  ja  ajatellut vielä joskus kokeilevani tekniikkaa.     

                                                        

Solmujen teosta ei vielä ole hajuakaan mutta ne lienee perusasia
 koko hommassa. Tämä löytämäni lehtiohje  oli espanjankielinen. 
Heh.. tuli siinä muutama hetki vietettyä kun katselin innokasta 
espanjatarta kauniine kynsineen pyörittelemässä naruja ristiin 
rastiin. Lopputulos häneltä valmistui salmana ja meikäläinen 

oli ihan pihalla.

                   

                         

Pikkuhiljaa alkoi valkenemaan muutama 
solmu ja työ eteni myös minulla.

En sitten muuten ihan helposta alottanutkaan sillä
 ohjeeseen lisättiin myös puuhelmiä. Ei haitannut.
 Langat oli jossain vaiheessa niiiin solmussa, 
että lähellä oli etten lopettanut.

 Tämä oranssi helmikoristeinen lehti on ihan eka makrameetyöni. 

Sitä on kiva sitten kurssin jälkeen tarkastella, missä tein väärin ;)

Minusta olisi kiva kuulla mitä olet tehnyt makramee -tekniikalla.

Kiitos viesteistä ♥

 halauksin Kaisa

Hortensiakransseja kummitytön kanssa

Hortenssiat kukkivat nyt kauneimmillaan. Valkoinen väri muuttuu

 hiljalleen limenvihreästä vaaleanpunaiseen. Pienet nuput avautuvat
yksitellen viehkeiksi kukiksi muodostaen jo pelkällä yhdellä kukalla
sanoinkuvaamattoman kauniin kokonaisuuden.
♥♥♥
 Kukista on aina PAKKO tehdä edes yksi kranssi vaikka ei millään hennoisi.
Tuntuu kuin tekisi vääryyttä pienelle pensaalle joka haluaa tuottaa iloa 
uutteralle kastelijalleen.

Pienet limenvihreät kukat napsin lähes silmät kiinni upouudesta hortensiastani 

Little Lime. (Pensaan ostin kesälomamatkalla Mustilan taimitarhalta.)

Pyytelin anteeksi ja vannoin etten ainakaan tänä kesänä enää yhtään kukkaa siitä katko.

Kranssiin leikkelin runsaallaa ja reippaalla kädellä kiinankärhön 

hauskoja tupsukoita (siemenkotia).

Osa niistä oli jo niin kypsiä, että siemenet pöllysi jo ennen kuin ne ehtivät kranssiin.

Toiset siementupsut, vähemmän kypsät, kiiltelevät hopean lailla kukkien seassa.

♥♥♥

Koulujen alkua edeltävällä viikolla ehdimme vielä kummityttöni Saran kanssa 

pitämään jo lähes perinteiseksi muodostuneen askartelupäivän.

Tyttö on siin innokas askartelija, kehen lie tullut?

Tuoreista pajunoksista tyttö kieputti kranssipohjan ja

Hortensian kukkien lisäksi pieniin kimppuihin lisättiin mustikanvarpuja.

Tää on niin kaunis, tuumi tyttö kun kranssi oli valmis.

"Äiti ei kyl usko et miä oon tän tehny."

Tämä on sitä laatuaikaa♥

♥♥♥ 

Askartelijoina Sara ja Kaisa