Pienet sammalsydämet

 Pajupirtin pihalla "kasvaa" suuren suuri kivi joka kasvattaa ylleen ihanaa sammalturkkia. Olen vaalinut tätä komeutta harakoilta ja talitinteiltä jotka innolla keräilevät pehmeää pesänlämmikettä sen pinnalta. Olen lisännyt hippusen multaa syvennyksiin ja istuttanut muutamia maksaruohoja kivelle. Ne ovatkin kotiuteneet ihan hyvin. 

Mutta kuinkas siinä sitten kävikään kun perheesseen putkahti eräänlainen, superinnokas puutarhaystävä? 

 Ai, minäkö?

Jostain kumman syystä sammal oli hävinnyt nenän korkeudelta. Osa sammaleesta makasi kiven vieressä kekoina ja osa oli pienenä pilkkeenä pitkin pihaa.

Ei auttanut enää torua pientä puuhastelijaa kun hän oli tehnyt tihutyöt ihan salaa meiltä muilta.

 

Ei auttanut muu kun keräillä sammallastut talteen ja  hyödyntää niitä askarteluissa. 

Opetan pojan vielä jonain päivänä askartelemaan ;)

Sammalsydänten pohjaksi leikkasin kanaverkosta pienet sydämenmuotoiset palat.

Sammalpalat asettelin verkon päälle ja harsin ne kiinni verkkon molemmille puolille.

Käytin ihan tavallista ompelulankaa. Lanka ei näy ollenkaan jos teet ihan pieniä pistoja. 

 Nämä sydämet kiinnitin kanaverkosta ja ajopuista kyhäämääni kehykseen.

Ja itse asiassa en taida olla enää edes vihainen Sulolle.

 

Tunnelmallisia syysiltoja

Kaisa

Heinäpallokranssi

Laiskuudesta on  rutkasti iloa. Nurmenleikkusta on jo reilu viikko aikaa ja sitä edellisestä vieläkin pidempi aika. Haravaa tulee käytettyä vain silloin kun jää "jätöksiä" nurmelle. Tällä kertaa talkkari oli laiskalla päällä eikä haravoinut vaan jätti rumat heinävanat kuivumaan. Heiniä siinä tänään viispiikkisellä keräillessä pyörittelin niitä kuin lumipalloja. Laitoin aidalle vieriviereen ja PLING! Heinäpallokranssi. Ensin tuli tietysti mieleen heinälyhty, lumilyhdyn tapaan mutta se kynttilä. Se olisi ollut sen lyhdyn loppu heti alkuunsa jos olisin käynyt vielä tulella tunnelmoimaan.

 

 Kotipihan kukkakedolta poimin koristeeksi kissankelloja,  päivänkakkaroita, helminukkajäkkärää ja miljoonakelloa amppelista. Tämä pallokranssi tuo niin lapsuuden heinäpeltoajat mieleen.

 Heinäpallossa on lisänä vähän nurmikon sammalta, havunneulasia ja muutama öttiäinen.

 

Helteinen viikonloppu on hellinyt meitä kaikkia, toivottavasti.

Heinäntuoksuisin ajatuksin

Kaisa

Majakan valo ja Valtiopäivät 1917

 

 

 

Onneksi jotkut ovat olleet kesälläkin ahkerina.

Elokuu on lempparikuu ihan täysillä. Synttärit, vaikka en niitä juhlinutkaan, on ohi mutta ihania yllätyksiä poksahtelee tämän tämän. Hepskukkuu oli iltapuhteena,^^huokaus, värkännyt meikäläiselle oman majakan.

Siinä se tönötti etupihalla pienine ledvaloineen ja kynttilöineen. Voi miten se valaisee koko pihaa pimeässä yössä. Kiitos tekijälle ja apurille ♥♥

Työkaverit ilahdutti minua nostalgisella iltalaukulla.Täällä meidän kulmilla on tekijä joka värkkäilee 

tosi kivoja väskyjä vanhoista kirjoista. Täytyy ihailla siistiä työtä ja mahtavaa toteutusta.Kiitos!

****

Joulupukin kesäpaikalla tuli piipahdettua lomalla.

 Tunnelmallinen hirsinen pihapiiri ihan kuiski salaista tunnelmaa.

Ihan itse Joulupukkiko sieltä kurkistelee?

Vierailijoille oli opasteena kartta.Vanhalla hirsiseinällä se oli todella upea.

Uudellamaalla tuli vierailtua kulttuurikohteessa; Ainolassa ja Kaisankodissa.

Kauniisti patinoitunut portti kertoo tarinaa presidentti Kallion Kaisa -vaimosta.

http://www.kaisankoti.fi/www/fi/

Mahtavan idyllinen kartanomiljöö vei historiaan  ja lounas oli hyvä.

Aurinkoista ja lämmintä kesän jatkoa

toivottelee Kaisa

Juurikranssin mausteena osmankäämirusetti

♥

Leppoisaa heinäkuun viimeistä päivää. Kesäloma on jo hyvää vauhtia menossa ja vielä on iso osa rästitöitä tekemättä. Maalaa nyt sitten tässä sadekuurojen välissä. Kiertele siinä etsimässä askartelumateriaalia kun harmaa pilvi leijuu juuri sun fillarin yläpuolella. Tai saat itsesi lokoisasti surffattua puutarhatuoliin kahvimukin ja kirjan kanssa, taas sataa.

Ei haittaa mukaan mahtuu paljon kivaa. 

Ikimuistoiset rantajuhlat, mansikka- ja mustikkaretket, sauna/paljuilta hyvän Ystävän mökillä sekä paljon hauskaa (ja vähän vähemmän -) uuden perheenjäsenen kanssa.

Päivänä eräänä suuntasin sinisen fillarini kohti kanto- ja juurikasaa. Notkeat ja kiharaiset juuret ihan huuteli minua ja arvatenkin, en voinut vastustaa kutsua. Pyörittelin juurenpätkiä hetken ja syntyi sydänkranssi johon riivityistä osmankäämin lehdistä tein luomurusetin. Puutarhan kesäkukista sidottu pieni kimppu vielä koristeeksi ja vanha ovi sai kesäisen ilmeen.

Vauhdikas kolmikuinen veijarimme esittelee tässä purukalustoaan. 

"Ja sen hampaat on niin teeeerävät

ja 

katse niiiinkuin jäääätä."

Onneksi kuitenkin vain hetkittäin.

 

Iloinen puutarhurimme on kuitenkin tosi leppoisa. Kastelukannun vesi on parasta maailmassa.
 Äidin kukkapenkit on muisto vain kun vauhdinhurma saa ylivallan.

Puruluun voi sijoittaa terassilautojen rakoseen. Kätevämpi syödä ;)

Kesäistä elokuuta teille kaikille.

Kiitos kommenteista ja tervetuloa uusille lukijoille.

Kaisa ja Sulo

Kurkista tonttuoven taa....

Kukkapenkki-installaationi alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Tosin uunituore apulaiseni Sulo tuppaa hieman liian innokkaasti luomaan omia näkemyksiään tähän versioon. Milloin lähtee vasta auenneet kukkanuput tai vanhaan alumiiniseen pesuvatiin tehty "asetelma" saa kyytiä.,,, ja korvat luimuun ja kovaaaaaa karkuun, äippä tulee.

Suuri intohimoni kaikkeen vanhaan ja "poisheitettävään" sai aikaan kukkarinteen Salaisuuksien puutarhan. Wanha ovi on vävypojan liiterirempan aarteita. Älä missään nimessä heitä sitä pois! Ai, mitä siä sillä teet? Laitan kukkapenkkiin... kunnes vihdoin äitienpäivänä ilmestyi moinen ihanuus pihallemme. Kiitos Hepskukkuu.
Tiilet on vanhan uunin purkujätettä, ruostunut lehmän riimuketju, ruosteinen maitotonkka ja hevosenkenkä saivat arvoisensa paikan. Iltojen hämärtyessä syttyy vielä vanha öljylamppu valaisemaan tunnelmaa oven yläpuolen lintukoukkuun.

 Kesä voi oikeesti alkaa ♥

Pieni ajopuupenkki on hetken hengähdyspaikka menninkäisille.

Siperiankurjenmiekat täydessä kukassa

 

Kurjenpolvi

Näkymä kasvihuoneen nurkilta ja maitotonkka mummolasta

Puutarhurin päivään kuuluu kaivamista, silmitöntä ryntäilyä, puremista, ärinää, unta, pallopelejä, kukkapenkin tuhoamista ja pelkkää sulottelua loppu aika.

 

Paikalla pysyminen ja poseeraus ei kuulu vielä ohjelmaan.

 Linssilude, märkä pusu, saisko olla?

Vielä odotellaan loman alkua.

Kesämielellä
Kaisa

Sulo

 

Hei

Olen Pajupirtin uusi jäsen Sulo.

Australianpaimenkoira.

Ikä 7 viikkoa ja risat.

Innokas puutarhuri. 

Tykkään pajupalloista,

ja

äipän housunpunteista.

 

 Minulla on aina hirrrmuinen nälkä.

Syöminenkin vie voimia.

Onneksi unikaveri on lähellä. 

Uni yllättää hetkessä.

Tuhisevin ja koiranpennuntuoksuvin 

terveisin Sulo 

Kuulen hennon tuulikellon

 

Olis jo aika auringon, lämmön vienon hikisen. Vaan ei. Tuulee ja tuulee vielä enemmän. Täällä rannikolla merituuli osaa olla ilkeä ja kylmä näin alkukesästä. Ei puhettakaan lempeydestä eikä siitä hennosta kosketuksesta iholla. Iho on kananlihalla, punasilla paukamilla kun oikein puhuroi, kutittaa. Se on sitä allerkijaa, tuulelle.

 

 Myös iloa löytyy tuulesta. Hepskukkuu remppaa liiteriä ja voih..mitä AArteita sieltä löytyikään! Oikeita iiisojenpoikien nauloja, ruostuneita oven hakoja, wanha öljylamppu. ikivanha ovi (josta puuttuu alaosaa, päätyi myös meille) siitä ensi kerralla lisää.

Tuulikello syntyi näistä löydöistä. Jo aikoja sitten olin tuonut rantaretkeltä Singer -merkkisen ompelukoneen pyöreän mikälieosan pihakoristeeksi. Nyt se päätyi tuulikellon yläosaan. Rautalankaan ripustin niitä isoja suoria ja vähemmän suoria nauloja, hakoja ja avaimia. 

 Nyt vaan odotellaan niitä myrskytuulia, että tämä kilkutin toimisi kunnolla.

 Silmäniloa siitä ainakin  saa.

Muutoksen tuulet puhaltelee rajulla voimalla Pajupirtissä. 

Elämä on♥

Mitä huominen tuo tullessaan? 

Entä ensi viikko?

Kiitos Ystävät kommenteista, olette parasta voimaa.

Halauksin Kaisa

KEVÄT

                

Raparperia voi kutsua toukokuun jokapaikanhöyläksi. Siitä saa maukasta pullataikinapiirasta, kermaviilihöystettyä namipiirakkaa, mehua sekä kiissukkaa aamupuurolle. Oma superhyperhyvä on saneerauslaasti. Viikontakaisen kasvihuoneen lattian laatoituksen ylimääräinen laasti päätyi pikkiriikkisille raparperinlehdille sekä mehumukeihin. Kylmänkalseat kevätilmat tosin vähän hidasti kuivumista. Alun alkaen olisi pitänyt ottaa tekeleet sisälle kuivumaan. Mutta kuivuihan ne lopulta takan päällä. Viinirypälevatiin jäi tuore lehti kiinni niin perusteellisesti, että nuppineula oli paras työkalu sen irrotukseen. Viisas olisi öljynnyt lehden aluksi. Seuraavalla kerralla :)

Kasvihuoneviljely on aloitettu ja isäntä on saanut mittavan taimikasvatuksensa vihdoin omille paikoilleen. Tulossa on tomaatin eri kokoja ja värejä. Kurkkua maalla, ilmassa ja vähän merelläkin.Yrttejä, kurpitsaa (kesällä ja ilman), arbuusia, brokkolia, punajuurta ja huh kaikkia ei edes muista. Lopputuloksena saattaa olla valtaisa räjähdys kasvihuoneessa kun aurinkolämpö ottaa vallan.

 

 

 

Mikä onkaan kesäaamuna maittavampaa kun se ikioma lämmin ja piikikäs kasvihuonelämmin kurkku. Tompuista puhumattakaan.

 

Oravaperheen "tavaranvaihtopäivät" on vietetty. Ikuistin muutaman päivän kestävää lasten pesänvaihtoa mielenkiinnolla. Äiti on onneksi hyvissä voimissa ja pojat selvisi trafiikista. Jalka tosin lipsui välillä mutta sisulla selvittiin.

Heleää helluntaita

Kaisa

Jäkäläinen kukkasuppilo naavakoristein

Toukokuinen töräys täältä Pajupirtistä. Vauhdikas ja rentouttava lomaviikko takana. Aurinkoa, vesisadetta, kevättuulia ja lumimyräkkää. Sitä Suomen kevättä. Lämpötiloja +14 - 0 astetta. Ihania ihmisiä, hyvää ruokaa , yllätysvierailuja ja rentoa reissaamista mahtavissa maisemissa. Askartelumatskua sai kerätä luvan kanssa niin paljon kun vain ehti. Todella upeat naavakuuset oli pudotellut pieniä oksantynkiä joita meikäläinen innolla haali matkamuistoihin.


Muovinen kukkasuppilo sai ylleen hirvenjäkäläisen klenningin. Kuusen naavasta laitoin kauluksen rimpsumekkoon. Vanhan pihamännyn rungolle kukkapurnukka sai oman paikkansa.

Heinäseiväspino on niin hivelevän kaunis, että se täytyi ikuistaa.

Kurkien huuto lähisuolla sai kevätmielen valloilleen.

Mahtavat töräykset herättelee koko tienoon takuulla.

Reippaita kevätpuuhasteluja teille kaikille ♥

Kaisa

Ennen ja jälkeen

Maalari tai ei, maalattu kuitenkin. Vanha perintöpiironki sai uuden pinnan ja uudet vetimet vihoviimein. Syksystä asti olen mietiskellyt miten ja milloin maalaisin "askartelupiironkini"

Törmäsin Vintage paint -kalkkimaaleihin läheisellä W&M Centerillä. Ihastuin ensihetkestä maaliin ja sen upeisiin sävyihin. Tämä on juuri se mitä olin kaivannut. Ei välttämättä hiomista vaan antaa pensselin heilua. Innoissani esittelin maaleja isännälle ja hehkutin, ei tartte hioa. Sain osakseni kummastelevan, syvän katseen-- ei tartte HIOA?? Vanha piironki on usean erivärisen maalin peitossa ja niin tiukassa maalitökötissä ettei siitä taatusti irtoa mitään, selitin. Mutta päätin kuitenkin uskoa ja hioin kiiltävän maalipinnan kauttaaltan koneella. Ei kestänyt kauaa eikä tehnyt kipeää.

Piironki ENNEN

 Suunnitelmissa oli maalata laatikot eri väreillä. Se toteutuikin sillä litran purkki perusvaaleaa sävyä on helppo sekoitella pienissä purkeissa oleviin värisävyihin. näin saa juuri sen sävyisen lopputuloksen kuin haluaa. No,värikokeilu on sitten ihan toinen juttu. Tänään ylälaatikot on sinisävyiset, huomenna kaakaonväriset. Niin helppoa on vaihtaa väriä. Maali kuivuu tosi nopeasti ja jos et ole tyytyväinen väriin voit maalata toisella värillä päälle. Huomisesta ei tiedä minkä värinen piironki on silloin ;)

Piironki JÄLKEEN

  Vintage paint -maalien herkulliset värisävyt houkuttelee jatkamaan maalikokeiluja. Maaleihin on saatavana lisäksi väritöntä ja värillistä vahaa jolla viimeistellän pinta. Työvälineet on helppo pestä vedellä ja maali ei haise. Siksi sitä on kiva maalata vaikka keittiössä.

Maalaustunnelmissa

Kaisa