10.10.10

 

Päivä kuin pyöreä kymppi! Onnea teille jotka olette valinneet hääpäiväksenne tämän päivä. Aika helppo muistaa, jopa miestenkin;) Onnea myös tuoreille maailmankansalaisille jotka olette luoneet ensisilmäyksen tähän maailmaan juuri tänään. Olisi kiva tietää onko lukijoiden tutavapiirissä näihin onnellisiin joukkoihin kuuluvia. ♥♥♥

Callunasulkeiset on vietetty Pajupirtissä. Kuistin uudet kukkakorit on peitetty sammalella, calliksilla ja pikkuhavuilla. Ai miten tykkään tuosta lilasta vaikka onkin värjättyä. Mutta

mielestäni ei ollenkaan paha väri . Valkoinen ehkä raikastaa sitä himpun verran.

Oli verrattain hauska yhdistelmä kynttilänloisteessa iltasella. nam.

 

Joskun kauan sitten aloitin paperilangasta neulomaan pohjaa kukkataululle. Nyt muutama päivä sitten löysin keskeneräisen tekelee korin pohjalta ja aattelin tehdä sen valmiiksi. Kissan- ja harakankellot on lempikukkia jotan niitä siis kokeilemaan. Vähän niistä tuli ehkä kromosomiyksilöitä mutta --hjyymor pitää olla.

Paperilankakukkataulu ja ajopuukannatin

Rapsakoita syyspäiviä lukijoille.

P.s. Pajupirtin kaksvuotispäivä on tulossa lokakuun lopussa. Ajattelin pitää lahjontapäivän teille arvon vierailijat. Mutta siitä lisää viikon päästä. Pysykää kanavalla ;))

Kaisa

Paperinarut sekaisin

Iiks miten voi paperinaru mennä sikin sokin. Ostin Kissanviiksestä vyyhdit valkoista ja ruskeaa paperinarua ja ajattelin ryhtyä valoryijypuuhiin. Nämä vyyhdit täytyy ensin keriä  silloin niitä on nopeampi leikellä sopivan mittaisiksi pätkiksi. Noo.. annas olla kun muutamat pyörähdykset on tehty koikkelehtii lanka ihan väärältä puolelta vyyhtiä. Täysi kaaos on taas edessä. En ymmärrä miten meikäläinen voi saada kaiken solmuun. Jopa puutarhaletku on välillä niin ympyröissä, että sakset tai puukko on silloin tarpeen. Tässä paperinaruhärdellissä ei muu auttanut kuin katkaista se seuraavassa jumituksessa. Lopputulos oli se, että minulla oli yli kymmenen pientä ruskeaa kerää. : `)

Valkoista keriessä asettelin vyyhdin tuolin selkänojalle ja tuloksena oli yksi ISO kerä. Aina sitä oppii.

Ruskean paperinarusydämen pohjana on kanaverkkoa. Tämän sitominen  on mukavaa sormijumppaa

telkkaria katsellessa. Välillä tosin tulee vedettyä niin tiukalle, että lanka katkeaa.

Aikaisemmissa postauksissa on kuvia valoryijyistä joita olen tehnyt viime vuonna . Niihin olen laittanut pienet led-valot takapuolelta  verkon reikien läpi nukkapuolelle.Jätin suosiolla ne laittamatta ettei liian talviseksi tämä tunnelma menisi.

Kiitos jälleen kommenteista.

Kaisa

Pientä vääntöä

Onkohan kukaan muu yhtä pimeä kuin minä?

Joulu on jo mielessä ja hyttysenininän taajuudelle on viritetty uusien ideoiden mietiskely.

Kierrätysmateriaalina minulla on tässä valokranssissa mitälie pakkausrautalankaa.

Hanski taikoi sitä jostain varastoistaan. Muisti varmaankin aaaahhh -huudahdukseni kun näin moisen kieppikasan. Tämä materiaali ei ollut siitä helpoimmasta päästä työstettävää. Saappaat jalassa ja nahkahanskat kädessä kierittelin kieppiä katuharjanvarren ympärille kierteelle. Spreijasin valkoisella puolikkaalla pullollisella maalia ja pienet led-valot sinne sekaan. Koristeena on muutama kristallienkeli.

Kranssi on niin hento ja kevyt, että sen voi ripustaa ikkunaan, jättää pöydälle tai ripustaa kattoon vaaka-asentoon. Lisäksi sen voi koristella ruzeteilla, ruusuilla, käpysillä, kaarnasydämillä jne. Vain mielikuvitus on rajana. Tunnelma on taattu!

Nautitaan nyt vielä kuitenkin lämpöisistä syyspäivistä.

(Eilinen +16 oli mahtavaa)

Kiitos rakkaat ystävät voimia antavista kommenteistanne.

On ilo jakaa askarteluintoa teille. Samoin kerään innostusta teidän ihanista blogeista.

Askartelemisiin.

 Kaisa

Sammalsydän ja juhlapäivä

Ruskaretkien satoa on siunaantunut taas varastoihin oikein reippaasti. Pussista löytyy karhun- ,kynsi-, sulka- ja seinäsammalta. Käpyjä olen kerännyt lehtikuusesta, sembramännystä sekä hevoskastanjan hauskat hetelmäiset sellaiset miinan näköiset pallukat ilmestyi kiikariin kampaamomatkan päätteeksi.

Ihastelen aina pyöräillessä luontoa ja tirkistelen sillä tutulla askartelijan silmällä jos vain jostain löytyisi kotiintuomisia. Tämä hevoskastanja hypähti silmille kuin vahingossa. Tiukka jarrutus Tunturilla ja lievää sivuluisua mentiin asfaltilla pieni tovi. Pyörä parkkiin ja ei kun puun alle. Kovin montaa ei noita ihanuuksia ollut pudonnut mutta muutama kuitenkin päätyi meille.

Sydämen pohjana on vanha risusydän joka oli jo kulahtaneen oloinen. Sammalesta otetaan pieniä nippuja jotka sidotaan rullalangalla pohjaan muutamalla kiepautuksella. Nippuja lisätään vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle puolelle pohjaa. Hännän loppuosassa lyhensin sammalnipun varsia reilusti.

Tänään on ollut kaunis syksyinen kastejuhlapäivä. Kummipoikani pieni tytöntyllerö sai nimen ja aurinko tervehti paisteellaan uutta sukulaista. Pikku-Saralle onnea elämän polulle.

Kaisa-kummilta

Syyskuun hiipivä hämärä

Tunnelmakuvia Pajupirtin hämärästä.

 

Menneen kesän betonityökokeiluja olen fiksaillut uuteen uskoon. Litran  turkkilaisen jugurtin kannuun

 plöräyttelin betonilöössit ( himpun verran puolenvälin alapuolelle). Hiekalla täytetty hunajapurkki pyöritellään varovasti jukurttipurkin sisälle, ei ihan pohjalle asti (jätetään noin pari senttiä pohjasta). Täytetään tyhjäksi jäänyt väli betonilla. Annetaan muutama päivä kuivua ja kostutellaan suihkepullolla silloin sun tällöin.

 Pienet lehtikoristeet olen askarrellut samasta aineesta. Pihajasmikkeen lehti kömylleen, se ruotopuoli ylöspäin. Betonimössöä lisätään vaikka lusikalla lehden päälle. Yritetään pitää se lehden  alkuperäinen muoto. Nämä lehdet on suunnilleen 6 mm paksuja.

Kun tekeleet on kuivat poistetaan purkit ja lehdenriekaleet. Kuumaliimalla liimasin lehdykäiset kukkapurkin kylkeen ja spreijasin.

Sammalpallo on tehty siten, että sen sisällä on sanomalehdestä pyöritetty pallo. Rullalangalla olen kiinnittänyt sammalet sen ympärille. Pallokrysanteemista( joka sittenkin oli valkoinen) napsasin muutaman kukan ja tuikin ne sammaleeseen.

Syystunnelma on valmis!

 

Vanhat villiviini- ja risupallot kurkkii sammalpallon takaa

 

Pihajasmikkeen lehdistä saa kauniit "muotit" betonilehdille

Syystunnelmissa Kaisa

Tuo(hilam)mas ja tuohikihlat

Ei ole vaimonkaan suu tuohesta, sanoo vanha sananlasku. Pajupirtissä on viime päivät askarreltu koivun tuohesta . Polttopuupinosta on haettu kyökin puuhellaan muhevia koivuhalkoja pirttiä lämmittämään.

Voi tokkiinsa kun tulee ihanat tuoksut ja lämmöt kotvasen kuluttua. Mutta mitä, tästähän irtoaa supersiistiä tuohta ihan iloisesti. Ei muuta kun näppivoimat vain käyttöön ja repimään.

Tiedon mukaan tuohi irtoaa koivusta parhaiten juhannuksen tietämiltä aina heinäkuun puoleen väliin asti. Tätä aikaa kutsutaan tuohikuuksi. Minä olen näitä myöhään heränneitä tuohestajia ja voin sanoa, että kylä lähtee vieläkin, joskaan ei kovin helposti.

Koivuklapista revittyä tuohta. Rapsuttele puukolla irtoava kuoriosa pois.

Leikkele saksilla haluamasi levyisiä suikaleita.

Lampaassa on  käytetty 15 cm pitkiä 5 mm leveitä suiruja.

Pikkukattilaan ( kirpparilta) vettä ja puuhellalle lämpiämään.

Kun vesi lähes kiehuu heitä suikaleet veteen.

Vualla` , söpöjä suikeroita on kattila pullollaan.

Valmiit kiharat

Lampaan ohje löytyy Taika - lehden tämän vuoden numerosta 6-7.

 Riikkisen olen sitä muunnellut mieleisekseni.

 Lampi ja vanhan ajan pesusuti eli huosiain. Se on ollut tiskiharjan esiäiti.

En kyllä raaski kokeilla.

 

Pajupirtin juniori teki siskolle ja hänen mielitietylleen tuohikihlat.

 Hommasivat muuten vielä aidot joten ei muuta kun häitä suunnittelemaan.

Kuulakkaita syyspäiviä teille kaikille jotka viihdytte Pajupirtissä.

On ilo lukea kommenttejanne ja suuri kiitos niistä.

Tuohikkaat Kaisa ja Maane

Pihlajanmarja-Vee

V-Kranssi pihlajanmarjoista

Voi miten onkaan muhkeita elokuiset pihlajanmarjat. Nyt niistä saa c-vitamiinipitoista herkkua talven varalle kun vain viitsii ahkeroida. Hyytelöstä tulee tosi makoisa piristysruiske vaikka nakkikastikkeen kera.

Tällä kertaa kiepsuttelin terttuja männynoksista sidotun kehikon päälle v-muotoon. Vihreää pitää mielestäni aina olla mukana joten humalan käpyset sai oman paikkansa.

 

Porttitalkoiden jätöksenä jäi ylijäämäksi vaaleaa sepeliä. Pähkäilin muutaman päivän mihin sen lopun laittaisi.

Grillipaikka sai kuin saikin uuden "kivimaton". Tuo vaalea väri toi esikoiseni mielestä  japanilaisen tunnelman puutarhan pieneen huoneeseen. Niinpä päätin etsiä pikkuruisen lyhdyn esiin kukkapenkin kätköistä. Vielä muutama kivi on kiikarissa ja niin saadaan taas helpolla uutta tunnelmaa pihalle.

Iltasella on leppoisaa sytytellä lisää kynttilöitä ja nauttia lämpöisistä hetkistä.

 

 

Keltainenhan siitä tulee. Vähän oli vaikeaa arvailla minkä värisen krysanteemin sitä ostaisi kun kaikki näytti niin saman värisiltä. Valkoisia olin ostavinani mutta toisin kävi. Niin olivatten suppusia palloja eikä väriä erottanut vaikka kuinka yritin raotella nuppua. Keskenkasvuisia möivät:)

Uusille lukijoille -Tervetuloa Pajupirtin hyörinään.

Lempeitä elokuun tunnelmia kaikille.

Kaisa

Omenakennoruusut

 

Roskis voi olla monelle meistä "dyykkareista" oikea aarrearkku. Aarteet suorastaan syöksähtelee silmille mitä odottamattomimmissa tilanteissa. Näin onnellisesti kävi meikäläiselle viime perjantaina. Olin "keikalla" työpaikan energiaroskiksella kun eteeni pelmahti ihan ehjä omenakennolevy. Siis se sellainen mihin omenat laitetaan  kuljetuksen ajaksi etteivät kolhiintuisi. Tämä mainitu yksilö suorastaan kirkui, että ota mut, ota mut mukaan.Oli näet asettunut  ihan heti siihen tyrkylle kun avasin kannen. Eipä siinä tarvinnut montaakaan kertaa anella kun jo nopeasti olan yli vilkaistuani (ettei kukaan vaan näkisi, hassua ajatella noin) sen sujautin kainaloon. Hyvää matskua ja vielä koko levy. Se oli ihan kuin odottamassa minua. Jos siitä jotain kehittelisin.

Kehittyihän siitä laventelinsininen ruusu poikineen. Väri on niin kaunis, etten henno niistä edes sytykeruusuja tehdä. Kieputin rautalangsta pidikeet kukalle ja laitoin vanhaan rautalankasydämeen. Kukkamaalta kipaisin hakemassa pikkutalvion rönsyjä ja pyöräytin pitsirusetin koristeeksi. Eipä ainakaan kukat ihan heti lakastu.

Täältä savun keskeltä huhuilen teille kaikille etelän lukijoille pikkasen pienempiä mittarilukemia.(+32)

Yläkylien ystäville voisi suoda muutaman kymmenen astetta ihan ilomielin.

Kiitos viesteistä, ne piristää ♥.

Kaisa

Käpyjen piirileikki kaislikossa

 

Olipa askartelujen viikonloppu! Vihdoinkin saatiin sadetta ja oli aikaa puuhata sisällä. Serafiina sai uuden kaverin, Samanthan. Taidan oikein tykätä moisista kurnuttajista. Lisäksi keräsin männyn käpyjä valtavan lastin talviaskarteluja varten. Tulihan sitä kokeiltua käpykranssin tekoa. Ihan kivaa mökkipuuhaa. Liimailin kuumaliimalla isoja käpyjä pajukranssin päälle piirileikkimuotoon.  Pieniä käpysiä lisäsin rinkulan molemmin puolin sikinsokin. Täytyihän sitä kokeilla spreijata. Sikanaan vaan saa maalia suihkutella kun suomut on auki.

Ajattelin ostaa vaalean vihreää automaalia jotta saisi enempi kesäisen kranssin. Tämä valkoinen kun tuo niin joulutunnelman. Siksi tungin valkoisen rusetin sekaan kangaskukkia.

 

Mökinrannan järvikaislat saivat kyytiä toissaviikolla. Arvatenkin kuiva kaislakasa houkutti nyt kokeilemaan kaislakranssia. Perinteinen lettimalli on ihan helppo tehdä. Niinirusetti vaan koristeeksi ja se on siinä.

NeitiNötterö kapusi pikkurinkelille istuksimaan. Olkoon siinä.

Kauniita kesäpäiviä kaikille ja kiitos kivoista viesteistä.

 Kaisa

Serafiina sammakko ja Bernetten salaisuudet

 

Tsadaa. Minä kestin sen. Osasin, jaksoin ja sormet taipui moiseen pikkunäpertämiseen. Serafiina sammakko tuli kuin tulikin valmiiksi eikä hermo mennyt. Tämä taitaa olla niitä yksinkertaisimpia  Tildajuttuja joissa en voi epäonnistua, minäkään ;)

 Paitsi tämä minun Bernette-vanhus vaan on niin omalaatuinen tyyppi ettei uskoiskaan. Vielä Helvin sik-sak-liikkeen ollessa täydessa terässä sai WanhaRouva arvoisensa huollon. Se kehräsi kuin kissa ja oli niiin hiljainen. Mutta entäs nyt? Huollot on miten emäntä viitsii roiskia öljyä sinne koneen syvereihin vai viitsiikö. Siinä vaiheessa kun koko talo herää hirveään jyrinään sunnuntai aamuna, voin sipaista muutaman öljytipan. No se kaasupoljin sitten? Se on sellainen päkiälläpoljettava malli. Johto on sievässä solmussa joka kerta vaikka sen niin taidolla viikkailen sykkyrälle. Siinä ei ole mitään vakionopeudensäädintä vaan liikkellelähtö on tulista. Jos ei pidä varaansa voi koko hötäkässä lähteä kynnet. Viimeksi eilen kun surruttelin sammakko-neidin räpylöitä meinas käydä ohrasesti. Poljin yltyi taas niin villiin laukkaan, että meinasi tulla oikein kotkankynnet. Ne kurvit on kaikkista pahimmat. Yritä nyt siinä kääntää kangasta sen mukaan missä viivat menee. Ylihän se porhaltaa kuin Kuopion juna asemalla. Onnistuin jo jättämään nimettömästä ekan nivelen paininjalan takaosan ja sen syöttölevyn väliin. Salamana kuitenkin kiskoin sormen pois vaaravyöhykkeeltä.

Hikikarpalot kihisi otsalla kun viimeistelin sammakko-neidin housunpuntteja. Se on ohi nyt ja en mene takuuseen ettenkö tekis vielä toisenkin.

 

Pussihousujen pieniä yksityiskohtia olen ommellut käsin.

                                                                  

  Valmis Serafiina
Naistenviikon onnitteluja kaikille sankarinaisille. Kiitos kommenteista ja hyvää lomaa lomalaisille. 

  Kaisa

Pikkulan kasvojenkohotus

 

Mökin Pikkula, alias Hotelli helpotus, on uudistettu. Siinä linnunlaulua kuunnellessa ja kesäisten merituulten huminassa olen monasti mietiskellyt miten uudistaisi yksiön ilmettä. Silmissä on siintänyt rantatunnelma jonka voisi levittää aina tänne asti. Vihreä alaosa on purkinpohja Helmi kalustemaalia. Vaaleansininen taivas on loihdittu rantasaunan eteisen uudesta väripurkista. Koivunrunko on ilmastointipitki ,yhym(sieltä).Huopapekka sen  asensi kun vähän fiksasi, tai aika paljonkin, sitä "jokapojan helpottajaa." Mustat koivukuviot on töpötelty pesusienenpalalla hennosti, töps, töps. Ei muuten erota oikeesta koivikosta siinä takana. Valkoinen hylly symboloi pilveä, sen muotoilen vielä tuonnempana.

Vanhaan rannalle ajautuneeseen maitokannuun laitoin kaisloja ja muutaman horsman piristeeksi. Nyt kelpaa istahtaa vaikka vähän pidemmäksikin aikaa.

 

 

Vanha koukku sai paikan uudessa pilvihyllyssä.

 

 

Saippuan alusta, merkkiä Mondial-kuka muistaa?

 

 

Kuparilankakyltti

Omppupallo raakileista,

Ole hyvä!

Helteistä heinäkuuta kaikille ja kiitos kommenteista .

Rasvailkaa ja muistakaa uida ja juoda.

Lomatunnelmissa Kaisa♥

Oodi Juhannukselle

 

Risusaksofoni ja Wanha urkuharmoni

Puhalletaan yhdessä fanfaarit JUHANNUKSEN kunniaksi, puuuuuuuhhhhhhhh, 

♥KESÄ♥ON!
Loman alkajaisiksi sain vihdoin valmiiksi päiväkodin Tiinan tilaustyön. Tekisitkö saksofonin? HÄH, siis mitä? Sillä sekunnilla alkoi pikkuruiseet sunnittelumiehet tekemään ahkerasti töitä siellä aivojen risulohkolla. [Minulla kun nämä aivolohkot :)? on asettuneet pieniksi huoneiksi tuonne karvapehkon syövereihin.] Millanen on saksofoni? Sellanen puhallettava, juu mut miten ne kiemurat menee? Ei muuta kun netistä kuvia etsimään. Voinette vain arvailla millainen pähkiminen kävi kun suunnittelin tulevaa teosta. Kun näkee kuvan saksofonista , tulee ähky. Eihän noita koukeroita, läppiä sun muita fipstaakkeleita osaa kukaan tehdä. Arvaa vaan miten laskin montako näppylää , siis niitä painettavia lupsuttimia, siinä koneessa oikein on??Kuvasta ei saa minkäänlaista tolkkua erkkikään. Aika etevä erkki saa olla jos vikipedian soitinkuvasta sen pystyy selvittämään. No, mun ei auta muu kuin laittaa muutama varaläppä mukaan niin saa soittaja lisäillä niitä tarpeen vaatiessa. Muuten, ratkiriemukkaat 50-vuotisonnittelut puhaltimen saajalle. Ajattelin laittaa suukappaleeksi vappupillin suupalttiosan. Näin siitä lähtisi ainakin jotain ääntä. Mutta puhalla, puhalla kyllä siitä ääntä lähtee. Jos ei heti niin ehkä muutaman harjoitustunnin jälkeen :D. Olipa haastetta kerrakseen, kivaa sellaista. Seuraavaksi teen keilapallon. Se on helppoerkki.

                  Nautitaan SUVESTA!!
 Kesäyön Juhannusjuhlaa ja Valoa kansalle!
                             Kaisa

RisuPerhosten kesä

                             

    Risuperhonen ja juhannusruusu

Tämä alkukesä on ollut oikea perhosten kesä. Ensimmäinen sitruunaperhonen lehotteli omassa pirttipuutarhassani jo huhtikuun lopulla. Nämä riikaleen sateet vaan ovat kätkeneet nuo ihanat kesäkeijut omiin koloihinsa. Mutta aurinko tuo taas nuo pikkukeikarit kaikkien ihailtavaksi.

Tänä kesänä olen aikeissa hommata niille pesäkoloja. Puutarhamyymälöissä on myynnissä perhostaloja. Ne ovat muuten aika hauskoja pihakoristeita. Onko kenelläkään kokemuksia siitä nukkuvatko perhoset niissä?

Pajupirtin pihalle vääntelin ,suitsait, risuperhosen. Toivottavasti se houkuttele kavereita yöpymään meillä.

 

 

 

 

 

Veli-Risto Cajanderin kirjassa Puutarhan parhaat perhoskasvit esitellään 120 kasvia joista perhoset tykkää.

Näitä kun istuttelee pihalle voi nauttia omasta niitty- ja ketotunnelmasta.

Paljon kiitoksia ihanista kommenteista.

Ensi viikolla valmistaudutaan juhannuksen viettoon ja loma voi alkaa.

P.s.Tiinan hauska projekti on työn alla ja ensi viikolla nähdään millaiset törinät ilmoille päästellään :) hihii

Kesänautintoja keräilemään

Kaisa ♥

Pienet betonitaiteilijat kesäretkellä

 

Oi miten kauniina tervehti kesäkuun toinen päivä aamuvirkkuja. Aurinko helotti täydeltä taivaalta, linnut visertelivät kilpaa ja lämpöä oli yllin kyllin.

Tänään saan luokseni nuo suloiset päiväkotilapset kesäretkelle Pajupirttiin. Idea sai alkunsa kahvihetkikeskustelussa kun mietittiin miten kaupungin niukkien virkistysrahojen puutteessa saataisiin lapsille järjestettyä kesäretki. Eipä hätää, kyllä me naiset järjestetään~¨~¨ tulkaa meille ja askarrellaan jotain ajankohtaista, vaikka betonihommia, niistä ne lapset tykkää.

Voitte vain arvailla miten innolla nuo seitsemän vilperttiä ryhtyivät tositoimiin. Kasattiin hiekoitushiekasta(kierrätysmateriaalia työpaikan pihalta) pieni keko muovin päälle ja sen kasan päälle raparperin tai vuorenkilven lehti. Sitten ei muuta kuin Huopa-Pekan sekoittama kuivabetonimössö päälle. Pienet kertsihanskoilla peitetyt kädet taputteli omat lintujen juoma-/kylpyaltaat valmiiksi. Voi sitä puheen sorinaa ja

intoa puhkuvien lasten kikatusta, kuinka sitä oli ilo kuunnella.

Pienimmät lapsista taputteli hiekkismuotteihin omat "kuivakakut". Muutama lapsi teki muovisista limu- ja mehupulloista leikattuihin pohjiin kynttilänjalat. Muovinen tuikkukynttilän pohja on painettu kynttiläpesäksi. Se on helppo irrotta kun sen käsittelee ruokaöljyllä ennen betoniin painamista.

 

Pikku-Elsan lintujen juoma-allas

Mestari työssä

 

Valmista tuli

 

Nyt ei muuta kuin kylpemään.

Västäräkkiemo oli kylpemässä tässä mallikappaleessa kun odottelimme betonin kuivumista. Ei meinannut jaksaa odotella uusien töiden valmistumista, mokoma.

 

Ihanat kiitokset kaikille lapsille ja ohjaajille ikimuistoisesta retkestä.

Oli kiva tuntea tehneensä jotain hyvää ja antoisaa.

 Lasten riemu on parasta maailmassa!

 

Aina ei tarvita puuhamaita eikä mieletöntä riekkumista. Annetaan lapsille AIKAA.

Viedään heidät metsään, ongelle ja kasvimaalle. Luonto tarjoaa niin paljon.

Iloista kesälomaa koululaisille!

Onnittelut kaikille valmistuneille!