Tuulentuivertamat , lumikuorrutteiset vanhat mökkipuut olivat pudotelleet näin mahtavia risuja alas reippaassa merituulessa. Arvatkaappas vaan kuka keräili niitä innoissaan roskaamaan auton takapaksia??? Jos vaikka niistä jotain syntyisi~~~~
Löytyihän tuosta Jouko Rikkisen opuksesta , Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa , mainiot kuvat kyseisille lehti- ja pensasjäkälille. Jo kouluaikoina kiinnostuin niiden kauniista nimistä.
Pajupirtin isäntä heltyi pupujussien pistelyyn. Niitä syntyi muutama huuliVeikko opetustoimen ohella.
Lainaus 2010 ilmestyneestä kirjasta Lasten ajatuksia ystävistä
Pajupirtin kotieläintila sekä Nooan arkki alkaa hiljalleen täyttyä kun myös meidän perheen isukki innostui kokeilemaan huovutusta. Eikä hän aloittanut kokeilua ihan vaan pallosta tai sydämistä vaan pitkäkaulaisesta kirahvista.Ei paha. Ei sen puoleen en pätkääkään epäillyt ettei hän onnistuisi.Mieshän tekee vaikka mitä ja mistä materiaalista tahansa. Hän jopa ompeli noin 80 cm korkean norsun esikoisellemme.Huonekaluja syntyy toiveiden ja mittojen mukaan.Omiin askarteluihini saan tarvittavat hitsatut tukirakenteet omasta takaa.Myös kaikki sirkkeli- ja moottorisahahommat jätän suosiolla miehen huoleksi.
Kirahvinuorukainen valmistui reilun kuuden tunnin pistelyn tuloksena.Tarttee nostaa hattua Ukko-Pekalle.
Seuraavaksi teen norsun tuli kommenttina työsuorituksen jälkeen:)
Isadora ja Immanueelo 
Pikkuinen Isadora-lammas näki päivänvalon eilen. Se reppana päätti tulla maailmaan kaiken tämän pakkasen ja lumen keskelle. Emo oli jo männäviikolla törmännyt sanoinkuvainnollisesti uuteen iki-ihanaan huovutuskirjaan. Synnytys alkoi aivan sattumalta mökkireissun jälkeen. Oli emo kai ollut liian lujilla siellä toppavaatteissaan, polvia myöten lumihangessa. Valkoista villaa näkyi lojuvan jokusen verran pussin pohjalla. Neulan etsimisessä kului jokunen tovi. Löytyihän se viimein. Samoin jemmasta löytyi paksu korituolin istuinsuperloni jota käytin alustana. Sit ei muuta kun pötikkää vääntämään. Vartalopötkö syntyi kuin itsestään. Kaulassa meni hetki. Pää tuotti tuskaa kuten aina kuuluukin. Mutta saatiinhan siitä edes jonkin muotoinen pötkylä aikaan. Jalkojen rustaus sujuikin jo rutiinilla. Herttainen pikkuotus jopa seisoi omilla jaloillaan heti synnytyksen jälkeen. Silmät aukenivat heti kun kun vähän näytti neulaa ja lankaa sekä ruskeita helmiä. Mutta tuo turpavärkki? Voi että me naurettiin Nuuskamuikkusen kanssa kun sitä pistelin. Suurin osa neulaniskuista osui omaan peukaloon. Voitte vain kuvitella sitä verenroiskeen määrää ja avunhuutoja.Purettiin edelliset iskut ja taas uutta sarjatulta kehiin.Loppujen lopuksi pää ei ollut niiden tökkimisten jälkeen enää pään näköinen.Mutta sitkeys palkitaan ja lopputuloksena on maailman suloisin Isadora. Kuvitelkaa, minä olen sen tehnyt! Tuli tossa mieleen, että olisi sen voinut tämän huovuttamisen alkaa vähän helpommasta tapauksesta.
Isadora
Huuruisia huokailuja ja satumaisen kauniita maisemia ihailee varmaan jokainen näinä tammikuun utuisina päivinä. Jopa miehetkin oikein pysähtyvät katsomaan luonnon kauneutta ja rohkenevat lasketella ilmoille ihastuksensa. Kiva huomata näin asiakaspalvelijana, että myös tuppisuilla on ajatusmaailmaa.Kyllä se luonnon kauneus näköjään saa arankin miehen vapautumaan ja ylistämään ympäristöään.Kukapa sitä ei nyt nauttisi? Varovainen vaan täytyy olla ainakin noiden puiden suhteen. Pajupirtin puutarhassa ainakin paksu lumikerros puiden oksilla on saanut muutaman vahvankin oksan taittumaan. Vielä jos saadaan tuulta tämän kaiken lisäksi voi tuho pihapuissa olla armoton.
Leikkimökkikö se sieltä pilkistää??Kaisa viettää nyt talviunta. Askartelut on vielä jäissä mutta orastava into on vielä tallella. Pirteitä ulkoilusäitä teille hyvät ystäväiseni.
Kaisa
Loppiaisen tunnelmia Pajupirtistä. Kaikki pihan paju-ja risukoristeet on kuorrutettu pumpulilumella. Voiko enää kauniimmaksi luonto tulla?
Mökintien tunnelmallinen heinälato, vankkurit ja heinäseipäät kuiskii menneestä ajasta. En lakkaa ihastelemasta sitä rauhaa joka huokuu täällä.
Levännein ja iloisin mielin tervehdin teitä Ystäväiseni .
Uusi vuosi on otettu vastaa kuinkas muuten kuin syöden ja
lämpöisistä pörrösukista nauttien.
Keittiön puuhellanlämpö on sulostuttanut meitä jo heti aamusta alkaen.
Ei palele vaikka ulkomittari näytti -28 astetta.
Pajupirtin joulu on saatu pulkkaan ja hätistetty takaisin Korvatunturille. Pirtin väki oli ollut kilttinä ja meitä muistettiin käytännöllisin lahjoin. Kuuraparta sai kynsiharjan, emännän onneksi koitui pörrösukat, esikoistonttutyttö sai vessapaperitelineen sekä ratinlämmittimen, juniori Muikkunen oli onnessaan kattilasta. Muutama suloinen tonttupoikakin oli löytänyt tiensä meidän pirttiin, liekö sitten tuo tyttöenergia niitä houkutellut? Pirtin tunnelmaa on tänä jouluna vietetty lähes yksinomaan elävän tulen voimin. Onhan meillä Tuo oma sammuttaja joka valistaa meitä sammutuspeitteistä yms. paloturvallisuudesta. Muistattehan, että Liekkiä ei saa jättää yksin palamaan. Levännein ja hyvinsyönein mielin painun taas lumitöihin:=) Kiitän halausten kera teitä kaikkia joulutervehdyksen jättäneitä ja toivotan mukavia välipäiviä.
Kaisa ja Pirttiläiset
Pajupirtin muori, Kuuraparta ja tonttutytöt toivottavat kaikille lukijoille
Rauhallista ja Iloista Joulua!
Sateenkaarentaa -nettipuodista on hankittu minun tämän joulun toivelahja. Kiitos Ilonalle, paketti tuli ehjänä perille.
Pajupirtin tontut täällä häärii jouluaskareissa. Kransseja on väännelty, poroja pykätty mutta se suurensuuri Päivinkranssi on vielä tekemättä.Ehtii kyllä!
Leena Airikkalan ja Tiina Kailan ihastuttava kirja Tontun kadonnut tossu sai minut innostumaan risulakin tekoon. Ajatuksissa kävi, että yleensähän se tonttulakki on kadoksissa näin joulun alla.
Enkä laita valoja siihen sillä niitä tuntuu olevan jo ihan liikaa joka paikassa.
