Sammalkransseja

 Ruohonleikkuu on ollut tänä kesänä harvinaista puuhaa.  Pajupirtin vanha pihapiiri on ollut lähes lannoittamaton kaikki nämä vuodet jotka olemme asuneet täällä. Lemmikkieläinten tassujen takia ei ole lannoitteita eikä kalkkeja käytetty. Varjon puolella kasvaakin aika paljon  sammalta joka on monille kauhistus. Meillä sammal saa kasvaa sillä pidämme sen väristä ja pehmeydestä.

Sulkasammaleesta tein pienen sammalsydämen jonka kiinnitin kranssipohjaan, koristelin pienillä kukilla ja lempiköynnökselläni Keijunmekolla. Tänään oli syyskuun kuumin päivä. Asteita oli himpun verran yli 20 ja aurinko porotti koko päivän täydeltä terältä. Mitä mainioin päivä askarrella kuistilla.

Ruskaretkeä odotellessa

* ♥ *

Kaisa

  

Pihalta ja pientareelta kuusenkäpykranssin lumoa

Kiitos tästä kuusenkäpykranssista kuuluu Aili-myrskylle😊

Kotikuusen latvus karisti ison laatikollisen käpyjä pihamalle ja arvaat varmaan kuka oli tyytyväinen. Oravat eivät valitettavasti ehtineet nakertelemaan hauskoja ruodollisia rankoja joita olisin lisännyt tähän kranssin. Mutta käpyjen lomasta pilkistää Mustilan hortensiaa, sammalta, lehmuksen siemeniä, Heisiangervon kuivuneita kukintoja sekä Helminukkajäkkärän kukkia.

Tämä meidän kotikuusi on ennenkin inspiroinut minua näiden myrskytuulten jälkeen.

Kaivoin vuosientakaisen postaukseni jonka olen julkaissut 3.12.2013 esiin ja löytyyhän niitä muitakin askarteluja Myrskyn jälkeen -teemalla

https://pajupirtti.blogspot.com/2013/12/minikuusi-oksanpatkista.html

Kranssipohjana käytin viilliviinistä kierrettyä rinkulaa joka loppujen lopuksi osoittautui liian hennoksi mahtavan käpyjoukon alla. Sillä kun työ oli valmis painaa se tosi paljon. Rautalanka ei liene pahitteeksi vahvistamaan jämäkkää pohjaa.

 Hauskoja syysaskarteluja Sinulle

💖

Kaisa

Makrameelehtiä

Makramee on askartelu jota en ole aiemmin kokeillut. Käväisin kotikylän 

lankakaupassa kyselemässä lankoja ja sain tietää, että tulossa

 on uusi  makrameekurssi. Innolla ilmoittauduin mukaan. 

Muutama lankakerä tarttui samalla matkaan ja lisäksi

 valtava into uuteen käsityöhön, osaisinkohan.

Kauniita lehti- ja sulkamakrameeunisieppareita olen selaillut  

netissä  ja  ajatellut vielä joskus kokeilevani tekniikkaa.     

                                                        

Solmujen teosta ei vielä ole hajuakaan mutta ne lienee perusasia
 koko hommassa. Tämä löytämäni lehtiohje  oli espanjankielinen. 
Heh.. tuli siinä muutama hetki vietettyä kun katselin innokasta 
espanjatarta kauniine kynsineen pyörittelemässä naruja ristiin 
rastiin. Lopputulos häneltä valmistui salmana ja meikäläinen 

oli ihan pihalla.

                   

                         

Pikkuhiljaa alkoi valkenemaan muutama 
solmu ja työ eteni myös minulla.

En sitten muuten ihan helposta alottanutkaan sillä
 ohjeeseen lisättiin myös puuhelmiä. Ei haitannut.
 Langat oli jossain vaiheessa niiiin solmussa, 
että lähellä oli etten lopettanut.

 Tämä oranssi helmikoristeinen lehti on ihan eka makrameetyöni. 

Sitä on kiva sitten kurssin jälkeen tarkastella, missä tein väärin ;)

Minusta olisi kiva kuulla mitä olet tehnyt makramee -tekniikalla.

Kiitos viesteistä ♥

 halauksin Kaisa

Hortensiakransseja kummitytön kanssa

Hortenssiat kukkivat nyt kauneimmillaan. Valkoinen väri muuttuu

 hiljalleen limenvihreästä vaaleanpunaiseen. Pienet nuput avautuvat
yksitellen viehkeiksi kukiksi muodostaen jo pelkällä yhdellä kukalla
sanoinkuvaamattoman kauniin kokonaisuuden.
♥♥♥
 Kukista on aina PAKKO tehdä edes yksi kranssi vaikka ei millään hennoisi.
Tuntuu kuin tekisi vääryyttä pienelle pensaalle joka haluaa tuottaa iloa 
uutteralle kastelijalleen.

Pienet limenvihreät kukat napsin lähes silmät kiinni upouudesta hortensiastani 

Little Lime. (Pensaan ostin kesälomamatkalla Mustilan taimitarhalta.)

Pyytelin anteeksi ja vannoin etten ainakaan tänä kesänä enää yhtään kukkaa siitä katko.

Kranssiin leikkelin runsaallaa ja reippaalla kädellä kiinankärhön 

hauskoja tupsukoita (siemenkotia).

Osa niistä oli jo niin kypsiä, että siemenet pöllysi jo ennen kuin ne ehtivät kranssiin.

Toiset siementupsut, vähemmän kypsät, kiiltelevät hopean lailla kukkien seassa.

♥♥♥

Koulujen alkua edeltävällä viikolla ehdimme vielä kummityttöni Saran kanssa 

pitämään jo lähes perinteiseksi muodostuneen askartelupäivän.

Tyttö on siin innokas askartelija, kehen lie tullut?

Tuoreista pajunoksista tyttö kieputti kranssipohjan ja

Hortensian kukkien lisäksi pieniin kimppuihin lisättiin mustikanvarpuja.

Tää on niin kaunis, tuumi tyttö kun kranssi oli valmis.

"Äiti ei kyl usko et miä oon tän tehny."

Tämä on sitä laatuaikaa♥

♥♥♥ 

Askartelijoina Sara ja Kaisa

 

 

Betonipenkki

Nyt se on vihdoin valmis. Voi miten olenkaan ollut malttamaton.

Joko se on kuiva? Kestääkö  liikuttelua? Halkeeko istuinosa?

Saanko limsapulloja pois betonivalusta ja vaikka minkälaisia

mietiskelyjä olen tehnyt.

Kaikki meni kuitenkin suhteellisen hyvin.

Kuivumisaika on pitkä. Raparperinlehtien rapsuttelu kuivasta

betonista on himohommaa. Työkaluina rapsutuksessa on ollut 10cm:n

naulasta nuppineulaan ja kaikki siltä väliltä.

Oman pihan jättisuurista raparperinlehdistä oli suunnattomasti apua.

Istuinosaan ei mennyt kuin neljä lehteä.

Jalkoihin riittää kaksi.

Syvistä lehtiruotien uurteista näkee kuinka isoja lehdet on.

Halkaisijaltaan noin 70 cm leveitä.

Muotin tekemisessä ja betonin sekoituksessa meni eniten aikaa.

Jos ei lasketa aikaa joka meni isojen limupullojen irrotuksessa.

Kaikeksi yllätykseksi pullot sai ehjänä irti jalkavalusta vaikka tiukassa

olivat öljyämisestä huolimatta. Limsapullohan ei ole ihan suora joten

nuo kurvit sai irrottajat (  pirtin isännän ja minut) hiekeä pukkaamaan.

Istuinosan kuviointi on tarkkaan harkittu ;)

Kellertävät kuviot sai aikaan raparperinlehden mätäneminen.

Kastelin valua aika reippaalla kädellä, eli kannullisilla vettä.

Kasteleminen ehkäisee betonivalun halkeilua.

Yhtään halkeamaa ei tullut. Jee!

Isäntä hitsasi betoniraudasta tukikaaren johon kiinnitimme kanaverkkoa

tukemaan istuinosaa. Tuki on betonivalun puolessa välissä.

Jalat on valettu ämpäriin ja kevennetty 1,5 l:n limsapulloilla.

Jättiraparperinlehdistä on hyötyä betonivaluissa.

Mustilanhortensia kukkii Pajupirtin pihalla uskomattoman kauniin kukin.

Valkoiset liljat kukkii.

Jo aikaisin keväällä Clematis Mrs. Cholmondeley alkoi pukkaamaan silmuja

ja toivoin, että pakkanen ei nipistäisi näitä hentoja alkuja.

Vaan kuinkas kävikään. Tuli pakkaset ja silmut paleltui. Surkeuksien surkeus, ajattelin.

Mutta eipä mennyt kuin hetki niin juursta pilkisti uusia alkuja ja nyt Rouva kukkii

suurin vaalean liiloin kukin.

♥

Elokuun iltahämärät ja lämmin tuulahdus on parasta. Vielä voidaan nautiskella kesätunnelmista.

Kivaa ja rentouttavaa viikkoa. Kiitos piristävistä viesteistä.

Kaisa

Munankuorimosaiikkia

Pirkko Kuuselan ja Sirpa Elorannan Munankuorimosaiikki on ollut uuden

askartelukokeiluni innoittajana. Kirjastosta bongasin tämän muutama 

vuosi sitten ilmestyneen kirjan ihan sattumalta. Selailin sitä hetken ja tuumasin,

 että tätähän täytyy kokeilla.

Kaikki alkoi leipomisesta. Kääretortun munankuoret meni heti materiaalikoriin.

Valoin betonisen kynttilänalusen salaattirasiaan. Annoin kuivua ja

 maalasin sen mustalla spreimaalilla ja taas kuivateltiin. 

Erikeeperiä levitetään haluttuun kohtaan ja munakuori

 painetaan varovasti rikki liiman päälle. 

Näin jatketaan kunnes haluttu määrä kuoria peittää alueen.

Kuoret maalasin sieltä täältä ruskean- ja petrolinvärisellä kalkkimaalilla.

 

Kirjassa kerrotaan selkeästi eri tekniikoista ja
innostavat kuvat antaa lisää inspiraatioita.
Tähän tosi yksinkertaiseen toteutukseeni olen ihan tyytyväinen.

Pienet betonivalut on hyviä harjoittelualustoja munankuorimosaiikille.
Myös puisia huonekaluja voi päällystää tämän tekniikan mukaan.
Tosin kananmunia tarvitaan ainakin kanalan verran;)

 

♥

 Innostavia kokeiluja kananmunankuorien parissa.

Halauksin Kaisa 

Kurkkaa nurkantaa - Ruukutus-/askartelunurkka

Pienen puuliiterin päätyseinä on saanut kupeelleen jos jonkinlaista 

askarteluintoni tuotosta. Mutta nurkan takana oleva ikkunaton seinä

on ollut vailla tarkoitusta. (Tai, pysyyhän ne takkapuut paremmin

 sisällä kun on seinät ympärillä.) Mielessä on ollut jo jonkin aikaa, että

olisi kiva kun saisin sellaisen oikean paikan, 

jossa istuttelisin kesäkukkia ja akartelisin pikkujuttuja.

Toki liiterin rapulla on ihan mukava puuhailla mutta silti.

Ullakon kätköissä on lojunut puulaatikko jonka yhdellä sivulla on tekstiä.

En hennonnut maalata sitä peittoon vaan sutaisin samaa seinäväriä päälle.

Ruuvasin sen paikoilleen pikku hyllyksi.

Piipe -ystäväiseni on joitain vuosia sitten oman siivousvimmansa jälkeen

 antanut käyttööni puuvalmiin kalaffipöydän . Se vain on odotellut oikeaa 

paikkaa ja nyt se löytyi vihdoinkin. Käsittelin senkin Vinha puunsuojalla.

 

Klaffipöydän saa näppärästi kasaan räystään alle joten

 sadekaan ei sitä pääse ihan heti kastelemaan.

 Pitkäaikainen haaveeni on vihdoin toteutunut.

Nurkkaukseen löysin rekvisiitaksi Einari -sedän vanhan lapion

sekä kaatopaikka-aarteeni, vanhan tuolin.

 Heinäkuu on alkanut sateisena mutta kyllä luonto vettä tarvitsee.

Kesätunnelmissa

Kaisa

Lumihiutaleita ja Juhannusruusuja piikkilankaköynnöksessä

Juhannusruusuköynnös sai ylleen lumihiutaleita ja 

piikkilankaa.

Ajopuinen laudanpätkä on ajelehtinut pihalla enemmänkin 

tiellä kuin huödyllisessä tarkoituksessa.

Jotenkin sen voisi hyödyntää ja keksin sujauttaa

sen ei niin perinteiseen juhannuskranssiin.

Juhannusruusu on ehdoton juhannuskukka. Täällä meilläpäin

sen kukinta alkaa olla hiipumassa.

Täytyy olla nopea.

Piikkilangan siro kauneus ja julmuus on jotenkin kiehtova. 

Vanha entisaikojen laitumien rajaaja alkaa olemaan haurasta 

eikä sen työstäminen ole kovin helppoa.

Kaarroksien on syytä olla loivia. Liian jyrkissä mutkisssa

se napsahtaa poikki.

 

 

Tunnelmallista juhannusjuhlaa

🌞

Kaisa