29.6.2014

Merestä syntyy tuulikellot


Hento tuulikellon ääni on kuin pumpulia korville. Valitettavan usein kaupasta ostettu härpäke tuottaa meteliä ihan liiaksi asti. Ainainen kilkutus ei mielestäni anna aikaa  luonnon omille äänille. Varsinkin kaupunkiseudun pienillä pihoilla ei ole kovin mukavaa nauttia aamukahvia oman tai naapurin  tuulikellon raikuvassa paukkeessa.

Melkein joka kesä olen virittänyt kuistille rautaisen lintukilkuttimen jonka vauhdikkaampia lintuja olen joutunut joka kerta hillitsemään. Meteli kovalla merituulella on sitä luokkaa, että parempi ottaa koko vekotin alas koukusta pahimpien myrskytuulten ajaksi.


Lempeän, luonnollisen ja ainakin minun silmiä ja korvia hivelevän meriaiheisen tuulikellon rakentelin rantaretken aarrejahdin löydöistä. Täältä löytyy vanha säkkipussi joka pitää sisällään jumppavehkeet, iilimato, purjevene kuvastuneena tyynen järven pinnalle, balettitanssijan jalkaterä sekä spittari. Kaikki nämä voi nähdä kun lempeä kesätuuli heiluttelee ajopuun paloja ja simpukankuoria yhteen. Ääni ei ole korvia huumaava. Vieno kalkatus ja simpukoiden helähdys on sitä kauneinta  musiikkia tuulisessa kesäpäivässä.

Kun katsoo oikein tarkkaan voi miettiä mitä keikkea nämäkin puunpalaset tuo mieleen.

 

Monivärisen lobeliani kera jaan teille kesäpäivän iloisia puuhaideoita.
Kiitän kommenteista ja juhannusterveisistä.
Vielä on muutama viikko työrupeamaa jäljellä.

Aurinkoa odotellen
Kaisa

19.6.2014

Juhannuksen kaislapötkö


 Kesä on kuin perhon lento. Kaunis, lyhyt ja hennon hento.


Juhannuskoristeeksi leikkelin järviruokon pätkiä ja kiristin ne nippuun hamppupellavanarulla.Pieni purjevene syntyi koivun tuohesta ja muutama lokki lennähti huipulle raakkumaan.

Leppoisaa juhannusjuhlaa Ystäville! Kaisa

7.6.2014

Pajukaaren kautta kasvihuoneeseen


Päässä surisee, korvissa kohisee, hiki pukkaa otsalle, nilkassa tuntuu kilometrien kävely ympäri pihaa. Vielä kuokin kukkapenkin reunat. Hinkkaan sammaleet pois kellarin luiskalta. Viimeinen silaus uuteen kasvihuoneeseen. Kaikki on melkein istutettu.
Sitäkö se on, se kesä ?

Ihanuuksien ihanuus. 
Mustarastaan vieno sävel kuusen latvassa.
Sepelkyyhkyn kuu..kuu.kukkuu kuuluu sisälle asti.
Oravayhdyskunta odottelee uutta kesäterassia jonka isäntä on heille mennyt lupaamaan.
Meidän "Mamman" aamutervehdys kuistilla kun se innolla odottelee aamupalaa.
Syö kädestä.
Fasaaniukon karmea kiekaisu kääk, kääk.
Nuotiopuiden ritinä pihagrillissä.
Nautin!

Askarteluprojektina on ollut jo usean viikon ajan ruusukaaren päällystys pajunoksilla. Valmistuihan se vihoviimein. Nyt on taas Alppikärhöllä uutta kiipeilypintaa.

Kasvihuoneprojekti on ollut kevään ykkönen. Puuliiterin eteläpäätyyn on kohonut käytetyistä parvekelaseista isännän ja kuopuksen suunnittelema ja rakentama kasvihuone. Kohta on vihannesta ja yrttiä ruokapöydässä. Malttamattomana odottelen sitä ensimmäistä, lämmintä, piikikästä, omaa kurkkua. Tomaatti komppania on sitten ihan oma juttunsa. Niin monta uutta koetainta on kasvamassa. Steviat kasvaa kohisemalla ja uutena kokeilussa on chilit. Saa sitten Tumbe leivän päälle jos omat kasvatukset ei onnistu;)


 "Mamma" The Greatest ja ehkä pian syntyvät vauvat vatsassa.

 
 Fasaanipojat pesän siimeksessä. Ei kyllä oikeastaan missään siimeksessä vaan naapurin lehtikompstin päällä, avoimella paikalla. Alun alkaen 17 munaa joista kuoriutui ainakin 13 poikasta. kahdeksan nähty elävänä. Toivottavasti edes muutama selvisi elämään.

Kyllä olette olleet ahkeria kommenteissa, kiitos valtavasti kaikille.
Aurinkoisen lämmintä kesäkuun alkua.
Vielä on hetki juhannukseen ja kesälomaan.
Nautitaan!

Lämmöllä Kaisa